Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Kun aurinko laskee, kun lämpötila laskee, mieliala ... Nousee...

Silloin sulkeudun veneeseen omaan maailmaani.  Hiljaisuus veneen ulkopuolella, pimeys ja hämärä kosteus valtaa sataman.  En vielä sytytä valoja ....

Teksti tähän tulee jahka  "TÖPÖKKI"   = The Book = Lokikirjamme saadaan tuotua kotiin ja on saatu kaffekuppi eteen ja tuuli oikein hakkaa ikkunoita.  Siis joskus marraskuussa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...