Lintu kuoli ja tipahti veneemme etukannelle

Olin erittäin hitaasti ajamassa Kaunissaaren sataman pohjukassa.  Äkkiä näin jotakin tummaa tippuvan alas etuvantin tuntumassa.  Ensi ajatukseni, oli, että EI!  Taas jotain arvokasta tippuu mereen ja tiedossa on pakollinen retki venetarvikekauppaan.  Maston edessä istunut sanoi kuitenkin, että se oli pikkulintu, joka kuoli.  Häh!  Miten se oli meidän mastomme huippuun joutunut?  Ajattelin ensin, että oliko joku petolintu varastoinut sen sinne...

Edellisenä iltana oli eräs veneilijä kertonut tarinan, kuinka suomalaiset diplomaatit olivat jossakin maassa vieneet lahjaksi komean lasisen lintupatsaan.  Maahan, jossa YKSI lintu merkitsee kuolemaa.  Sinne oli sitten kiireesti tilattu pari lintuveistosta lisää.  Kun nyt satuimme olemaan tämän veneilijän lähellä siinä, niin kerroimme linnusta ja kysyimme häneltä tulkintaa tähän tapahtumaan.  Tulkintaa ei löytynyt, ajoimme aallonmurtajista merelle ja minä laitoin kaikuluotaimen päälle ja ajoimme siitä suoraan etelään karikon ja sen pienen kallioniemen välistä.  Ja meillä oli siis keulakannellamme tämä pieni, kuollut, lajiltaan tuntematon lintu.

Jonkin ajan päästä pääsin keulakannelle tutkimaan sitä.  Otimme useita kuvia, en pystynyt tunnistamaan lajia.  Siinä tuli mieleen, että se oli ehkä kuitenkin törmännyt vanttivaijeriin ja heti kuollut.  Mutta kuinka voi lintu törmätä niin hitaasti liikkuvaan veneeseen?  Ei ollut rengasta hentoisissa jaloissa, sellainen västäräkin kokoinen se oli.  Mitä tekisimme sille?  Entäpä jos se olisi ennestään tuntematon lintulaji Suomessa...  saisimmeko niskaamme koko lintubongariyhteisön vihat?  Vai saisimmeko ehkä tavattoman arvokkaan bongauspisteen?

Kuvausta varten olin hetkeksi levittänyt sen hienot, hentoiset, mutta niin vahvat siivet.  Sanoin; Maasta olet Sinä tullut....  Ojensin käteni veneen partaan yli ja päästin linnun putoamaan aaltoihin.  Keulassa istunut jatkoi:   -Ja mereen olet Sinä joutuva.

Tämä tapahtui lyhyellä retkellä, josta kohta kirjoitan lisää...

Perjantai, lauantai... lintujen tarkkailua kotisatamassa

Perjantaina maalla tuuli ajoittain kovempaa, kuin merellä.  Se oli luoteista, n. 9-11m.  Ja lahdella se totisesti tuntui.  Rantamuurin reunus oli kahdesta kohtaa ajokiellossa huomisia laskuja varten.  Useita veneitä oltiin kunnostamassa.  Olin veneellä tunnelmoimassa ja rannassa kävelemässä.

     Suon laidassa kuvailin erityisen kiintoisia näkymiä, kun jalkani edessä, noin 15 cm päässä huomasin sorsapoikueen emon ympärillä.  HUPS!  Luottavaisesti tuntui emo ihmisiin suhtautuvan.  Siirryin varovasti parin metrin päähän ja otin niistä kuvia.  Kyllä olivat nuo pienet pallerot tiiviisti ryhmittyneet emon pyrstön tuntumaan.  Mutta valotus oli niin epätasainen, että ei kuvista kummoisia tullut.  Silkkiuikun pesässä näkyi vaaleita munia ja kunnollisella kameralla olisi niistä saanut hienoja otoksia.  Kaisla on vieläkin varsin matalaa.

     Kamerastani olen tullut siihen tulokseen, että linssissä olevat läikät johtuvat linssi-suojuksen suljin-levyistä, jotka liikkuessaan ovat siis naarmuttaneet linssiä.  Saisikohan sen hiomatahnalla silitettyä??

Lauantaina 4.6. oli taas lämmin päivä.  Tulin aamulla taas kymmeneltä kuvaamaan näitä sorsia, jotka nyt temmelsivät siinä matalassa suovedessä.  Ja taas lukuisat ulkoilijat pysähtelivät ihastelemaan niitä.
Venekerholla oli myös kauden viimeinen vesillelasku; 20 venettä.  Kenttä jäi nyt lähes tyhjäksi ja aitauksessakin on vain muutama vene.  Kun istuin kahvilla kerhomökin vieressä, niin eipä nyt ollut pitkää jonoa palosammuttimien tarkastuksessa.  Grillimakkaran voimalla sitten lähdin lepäämään veneelle.

HYMY-moottorivene oli kiinnittynyt rantaan kanavan suulla.  Moottoripyörä-kausi näkyi myös alkaneen.  Veneellä vallitsi ihana kesäinen tunnelma.  Olen laittanut vanhaan kumipatjaan pari pressu-helaa ja käytän sitä etuikkunoissa aurinkosuojana.  Ja avotilaan sommittelin tyynyistä selkänojat.  Minulla on kaksi ilmatäytteistä kumikanootin selkänojaa ja käytän toista välillä sohvallakin.  Ja sitten radiosta hiljaista musiikkia, pilkkionki pyytämään kalaa, puhelimesta välillä maailman kuulumisia.  Joutessani luen puhelimen ohjeita.  Suhteellisen vilkasta satamassa on.  Laiturin päähän tulee vieraaksi iso MV, oli ajanut Turusta yhdellä yömpymisellä tänne.  Jossakin lähisaaressa pidetään juhlia ja pieni MV ajaa välillä lastillisen vieraita sinne.  Viileähkö tuuli tuo mukavaa helpotusta auringon kuumuuteen.

     Välillä sataman kaikki veneet keikkuvat rajusti; lahdella ajavat veneet eivät paljoakaan piittaa muista.   Sain sitten auton mukana isopurjeen, ja onnistuin kolmannella yrittämällä virittämään sen puomille oikeinpäin.  Sitten puomipussi sen suojaksi, ja todetaan, että "purjehduskausi on ohi"  :).

Lintujen kuvauksessa tämä oli upea päivä.  Menimme myöhemmin kuvaamaan silkkiuikkuja ja siinä sitten osui telkkä poikineen linssien eteen.  Tätä erittäin itsellistä ja tiukkaa lintua on aina upea seurata.  Nokikanat ovat myös siellä kaislikossa, mutta hieman vaikeammin havaittavissa.   Iltainen aurinko teki nyt näistä rantanäkymistä valtavan upeita.  Venesatama näiden rantojen välissä tuli hienosti esiin.  Ja sitten kävimme vielä sorsia ja kanavansuun näkymiä kuvaamassa.
     Illaksi rantaan oli tiedossa erilaista ohjelmaa.  Nuorisoa koulujen päättymisen merkeissä oli kertymässä Helsingin rannoille.  Satama veneineen tarjoaa varmaan heillekin ikimuistoisen näkymän.

Irtipäässyt työlautta uhkasi Silkkiuikun pesää Strömsinlahdella

Laitureiden korjaamiseen käytetty kevyt perämoottorilla varustettu työlautta pääsi maanantaina iltapäivällä ajelehtimaan Strömsinlahdella.  Se ajautui aivan silkkiuikun pesän viereen.  Lauttaa hakemaan tullut soutuvene oli lähimmillään vain metrin päässä pesästä.
     Olin palaamassa rantakävelyltä, kun osuin kahden rouvan kanssa kauhistelemaan tilannetta.  Muiden pesivien lintujen ohella tässä kaislikossa on ollut peräti kaksikin silkkiuikun pesää.  Rannalla kulkijat ovat innoissaan seuranneet lintujen pesintää, mutta nyt tämä tapahtumasarja uhkasi tuhota tuon pesän.
Klo 15.25.23  Lautta ajelehtii keskellä lahtea
15.25.38 Lautta on 3 metrin päässä kaislikosta
15.28.17 silkkiuikku on vielä pesässään, lautta on siitä 3 metrin päässä.
15.30.19  soutuvene tulossa; joku lintu uimassa sen ja työlautan välissä!!  Lähtikö Silkkiuikku rohkeasti torjumaan vihollista?

Tuuli oli varsin kova, luoteesta, mutta tässä ei nyt päässyt aallokkoa syntymään.  Me kolme rannallaolijaa tietenkin huutelimme kurkku suorana varoituksia näille, mutta ei tainnut kuulua.   Keskirivi:
15.30.47  Mies astuu lautalle, soutuvene on vain metrin päässä hylätystä pesästä.
15.30.58  Vesikulkuneuvot lähtevät perääntymään.  Tekivät varsin pieniä laineita.

15.31.22 Pesä on tyhjänä.  Sen tarkkaa paikkaa on rannalta hyvin vaikea nähdä.  Todella ihmeellistä, että lintu pystyy tuollaisessa paikassa pesimään!
15.31.31  Työlautta ja soutuvene (moottorilla) ajavat pois.
15.31.40  Emo on pesällä nokka ojossa tutkimassa tilannetta.
15.32.10  Tiira sukeltaa saalistamaan juuri pesän takana.  Rauha maassa.

Vene siis pääsi karkuun, eihän se nyt ole iso juttu.  Vähänkös vesillä vahinkoja tapahtuu, karkaavat hevosetkin välillä.  Niillä nääs on iso ja viisas pää.  Mutta ihmiselle, tuo veneen karkaaminen on tietenkin vähän nolo juttu.
     Rantaelämään tämmöiset pienet sattumukset tuovat oman lisänsä ja kuuluuhan näkijän aina raportoida asiat rantaparlamentille.  Jotta vakituiset kävijät sitten olisivat perillä asioista.  Ja veneilykausi on täynnä näitä pieniä sattumuksia ja tapahtumia.

Meriharakat tulivat jään reunalle katsomaan. Malkasaaressa on lähin paikka, missä olen nähnyt niiden pesivän.

Tuo ei kuulu joukkoon... Nokikana ja hanhet

Uusi lintusaari rakennettu Strömsinlahdelle

Ja tulihan tänne sittenkin uusi saari; sitä se kaivinkone kevään alkajaisiksi möyhensi.  Ensin ruoppasi pitkältä pohjaa ja sitten teki kivireunuksen.  Vielä ei pesänvaltaajia näy, mutta varmaan niitä tulee, vaikka ei kasvillisuutta ehtisikään nousta ennen pesintäkautta.  Hanhia ja nokikanoja tässä lokkien lisäksi kierteli.  Joutsen varmaankin tekee myös pesänsä tänne.  Onkin kiintoisaa nähdä, kuinka nopeasti ruohoa alkaa kasvamaan tänne.   Muutakin muutosta tulee, ulkoilutie siirretään hieman sisämaahan päin, joten molemmin puolin puron suistoa tulee siis sellainen rauhallinen niemennokka, jonne varmaankin saamme myös penkit.
     Kuvasta näkee myös, kuinka isoksi tuo sula alue on jo laajentunut.  Nyt pääsee jo Tammisalon kanavasta tähän saareen asti pienveneellä, sillä laitureiden päät aallonmurtajien kohdalta ovat jo vapaat.

Nokikana, hassu lintu, tuli parinsa kanssa taapertelemaan jäälle. Liukui siitä sitten veteen etsimään sieltäkin syötävää.

Isokoskeloiden kevätmenot

Koskeloita pyöri rannan sulassa 8 kappaletta..  Välillä saapui joku koettelemaan onneaan ja siinä sitten hyvin hillittyä kiertelyä ja suht lempeä karkoitus.  Yritin ottaa lähtevistä linnuista lentokuvia ja sain hauskasti yhteen kuvaan näkymään samaan aikaan yhden linnun pyrstön ja toisesta nokan ja puoli päätä.  Unelmalaukaus siis; kaksi lintua yhdessä kuvassa.
Luontokuvaajan kameran on oltava yhtä nopea kuin metsästäjän haulikon.