Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

maanantai 30. toukokuuta 2011

Irtipäässyt työlautta uhkasi Silkkiuikun pesää Strömsinlahdella

Laitureiden korjaamiseen käytetty kevyt perämoottorilla varustettu työlautta pääsi maanantaina iltapäivällä ajelehtimaan Strömsinlahdella.  Se ajautui aivan silkkiuikun pesän viereen.  Lauttaa hakemaan tullut soutuvene oli lähimmillään vain metrin päässä pesästä.
     Olin palaamassa rantakävelyltä, kun osuin kahden rouvan kanssa kauhistelemaan tilannetta.  Muiden pesivien lintujen ohella tässä kaislikossa on ollut peräti kaksikin silkkiuikun pesää.  Rannalla kulkijat ovat innoissaan seuranneet lintujen pesintää, mutta nyt tämä tapahtumasarja uhkasi tuhota tuon pesän.
Klo 15.25.23  Lautta ajelehtii keskellä lahtea
15.25.38 Lautta on 3 metrin päässä kaislikosta
15.28.17 silkkiuikku on vielä pesässään, lautta on siitä 3 metrin päässä.
15.30.19  soutuvene tulossa; joku lintu uimassa sen ja työlautan välissä!!  Lähtikö Silkkiuikku rohkeasti torjumaan vihollista?

Tuuli oli varsin kova, luoteesta, mutta tässä ei nyt päässyt aallokkoa syntymään.  Me kolme rannallaolijaa tietenkin huutelimme kurkku suorana varoituksia näille, mutta ei tainnut kuulua.   Keskirivi:
15.30.47  Mies astuu lautalle, soutuvene on vain metrin päässä hylätystä pesästä.
15.30.58  Vesikulkuneuvot lähtevät perääntymään.  Tekivät varsin pieniä laineita.





















15.31.22 Pesä on tyhjänä.  Sen tarkkaa paikkaa on rannalta hyvin vaikea nähdä.  Todella ihmeellistä, että lintu pystyy tuollaisessa paikassa pesimään!
15.31.31  Työlautta ja soutuvene (moottorilla) ajavat pois.
15.31.40  Emo on pesällä nokka ojossa tutkimassa tilannetta.
15.32.10  Tiira sukeltaa saalistamaan juuri pesän takana.  Rauha maassa.

Vene siis pääsi karkuun, eihän se nyt ole iso juttu.  Vähänkös vesillä vahinkoja tapahtuu, karkaavat hevosetkin välillä.  Niillä nääs on iso ja viisas pää.  Mutta ihmiselle, tuo veneen karkaaminen on tietenkin vähän nolo juttu.
     Rantaelämään tämmöiset pienet sattumukset tuovat oman lisänsä ja kuuluuhan näkijän aina raportoida asiat rantaparlamentille.  Jotta vakituiset kävijät sitten olisivat perillä asioista.  Ja veneilykausi on täynnä näitä pieniä sattumuksia ja tapahtumia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...