Syksyn valo kultaa veet ja rannat, ja sitten saapuivat sateet.

Paluu saaresta lokakuun alussa hienossa syyssäässä oli upea; matalan auringon valo heijastui vedestä monimuotoisina kuvioina. Tällaista ei kesän kirkkaassa valossa ole. Kun  vene liikkuu "meren nopeudella", pystyy elämään yhdessä meren kanssa ja näkemään sen kaikki liikkeet, rauhassa, kiirehtimättä.  Kääntyilin kuin orava avotilassa, yrittäen havainnoida kaikki veden heijastukset, ja säilyttää ne mieleeni. Tämä elämys tuli tavallaan yllätyksenä. Se on yksi suurin plussista hitaassa liikkumisessa. Kuinka paljon hyvää virikettä väsynyt mieli :) saakaan näistä tilanteista.
     Mahdollinen haikeus kauden loppumisesta saaressa, olisi viimeistään tässä vaiheessa pyyhkiytynyt pois.  Ei ollut aihetta haikeuteen; kun saari oli pantu pakettiin, ihmiset hoitaneet puuhat, ja lähdössä kohta pois, niin se oli ihan luontevaa itsekin jättää taakseen.
     Ja aloittaa retkeilijän syksy. Lähisaarissa.

Retkeilyn tunnelmia saa nyt tuta, kun kun tuuli heiluttaa venettä jopa suojaisessa lahdessa yöllä; tosin vain pientä heilumista, edes masto ei ravista.  Hyvät vaatteet ja pehmyt huopa makuupussissa tekevät yöstä lähes ylellisen.  Lämpötila salongissa on aamulla 7.5 astetta, tuuli tyyntynyt, kylläpä elo nyt maistaa. Katon LED-valosta on AAA-paristot hiipuneet, otsalamppuun ne  muistin ostaa,
     Onpa reipasta touhuttaa veneessä asioita kuntoon, kun ei ole lämmitystä niin kosteuden pyyhkiminen ikkunoista pari kertaa tunnissa pitää mukavasti liikkeellä. Sadetta tuli runsaasti mutta veneen kansi pitää hyvin; indikaattori-lehdet sivuhyllyillä ovat kaikki kuivia. Pentterin alustalle tuli hauska vuoto sivukannen kulmasta, palkkia myöten pieni tihku, jonka saan kai ohjattua teipin avulla pieneen kippoon.  Kuivausta se joka tapauksessa aiheuttaaa; lisää reippailua. Ja vuodon tiivistys näin kosteassa aiheuttaa miettimistä.

     Muuten vesielämä on sujunut entiseen malliin; vahvaa ja elämyksellistä veneessä asumista ja lähisaaria. #dartlang projektini #dawo: https://github.com/heiklap/dawo on mukavasti pitänyt  henkisesti vireänä, ja sitä tässä nytkin teen. Versio 0.0.4 julkaistaan 16.10: https://pub.dartlang.org/packages/dawo Kitara ja nuotit ovat myös kuvioissa.

     Moottori on pelannut ongelmitta, laturin kiinnitys tosin petti ja se on ollut pois pelistä kauden. Poltto-aineessa oli merkillistä tähnää.. siis veden-erottimessa. Sitä en ole vielä puhdistanut, muuten kuin laskenut vähän nestettä pois. Pitäisi se irroittaa. Suodattimen vaihdoin, vaikka se olikin ihan puhdas. Polttoaine säiliön tilanteen kurkistin, ja samalla sain CRC:llä mittarin toimimaan.

     Siis Jeee!!  Kausi on ollut hyvä, virastolle kiitos, että lähisaariin on tullut pari uutta laituria. Siirtyminen kesän "lämpimistä" syksyn viileyteen on taas huikean vahva. Pitäisi kai vielä ostaa paketti kahvia, pari kaasupulloa ja taakse kumijoustimet, jotka jokin raivokas tuuli murjoi zäpäleiksi ja vielä AAA paristoja. Ylimääräinen teho-akku kännykälle ei olisi pahitteeksi. Viileälle syksylle myös suuri kiitos työmoraalin paranemisesta. Puuhailu on kivaa ja mielekästä.
     Kajuutta, kahvia, tietokone, tuuli keinuttaa, valo ulkona lisääntyy, lämpö paljoakaan ei. Usko veneeseen, mereen, Suomenlahteen ja saariin on vahva.

Pentterissä esillä olleet stidit on hauskasti menneet niin nihkeäksi, että vain vaivoin ja rätisten syttyvät. Toinen raapaisukylki repeää pienestä tikun tökkäyksestä. Kahvi lämpiämään uudestaan, myös kylmä kuppi pitää lämmittää, tihkusade alkaa. Laittaisiko radion päälle. Pistin yhden  päivityksen verkkoon, alan valmistella toista. Vähän lisää vaatetta päälle; Jee! Taas ollaan ja eletään veden helmassa.
.

Päivä.. noin 49. lokikirjasta.

Tuuli puhisee puissa.. aallot pauhaavat, pieni levottomuus mielessä, sydän kuin valmistautuisi käymään tehokäyntiä tarvittaessa. Ei tämä myrskyä ole, tuuli 9 ja puuskissa 12 ja vene suht hyvin suojassa. Mutta käyn kuitenkin ottamassa keinumis- ja aalto videon. Kameraan saa sitten vielä 76 kuvaa ja lisää jos poistan vanhoja.  Ilma, sen tunnelma on ottanut minut huumaavasti haltuunsa; kierrän rantoja, tähyän kiikarilla ulapalle ja löydän purjeveneen ja rahtilaivan. Viritän veneen perään vielä toisen köyden. Jos nouset 6000 kertaa veneeseen, niin todennäköisyys tehdä yksi virhe on...   Ja sitten olet jorpakossa puheliminesi kännykköinesi...
     Siis päivä noin 49... niitä kertyy rauhoittavan paljon; 60 on tuonut hymyn levolliseen mieleen aiemmin. Tunteja on vähemmän.. ehkä 40. Tämä on siis lähinnä oleilua saarissa.  Kaikenlaista on ollut, mukaanlukien muutama päivä hellettä pakoillessa. Vene on yhä enemmän alkanut tuntumaan kodilta: peti, pentteri, kodikas salongin pöytä.. katto, ikkunat, valot ja vettä.  Turvapaikka, hiljaisuutta, lukemista ja syötävää..  Joo, koti. Hurraa sille ja hienolle saaristolle. Myös ihmisille, niillekin jotka jo lähtivät.  Kiitos lauluista ja hurraa oopperalle joka kouluttaa hienoja laulajia.

PB tietsikka on kotona näyttö auki.. toimii, jos näyttöä ei koske, Nexuksella tämä, ja puhelimen verkolla nettiin. Siksi ei nyt enempää, rakkaat lukijat.  Voikaatten hyvin :)

Tuuli voimistuu, on kohta täällä sateineen, puhelimen verkko katkeilee kerran tunnissa. Jostain kuuluu välillä kumeaa jyrinää, jonka lähteestä ei ole varma. Tuuli kurittaa puita tasaisen varmasti; tämä on maksu niistä kauniista tyynistä päivistä.
Katselen kiikarilla ulapalle; tarvitsisiko joku apua jossakin. Ilma on kai +15° ja päällä samat kuteet kuin koko kesän, ja otsapanta. Palaan grillin suojaan siirtämään tätä Google Keepistä Bloggeriin. Lähetä. Heippa, palataan.

Tapahtumat riviin ja kesän 2014 retket

Pikaselvitys: Kevätremonttia vaihtelevissa olosuhteissa, pohjan perus-remonttiin upposi noin 90 tuntia.  Kylmät säät haittasivat 90%  ja sitten tuli hellettä.  Puuveneille hyvin vaikea kevät.  Sitten laituriin.. remontti päättyi kuin seinään. Eikä kesällä todellakaan ollut aikaa/halua/mahdollisuuksia uusintalakkaan.  Kesä oli älyttömän kuuma, helteinen.. vähän hassua että sitä pitää mennä pakoon.  Onneksi oli saari, jonne pääsi varjoon, tuuleen suuren ulapan äärelle.  Tuntui uskomattoman hienolta, kun hellekaudesta vihdoin pääsi eroon.
     Kesäretket suuntautuivat vain yhtäälle, tähän pakopaikkaan.  Päiviä tulee varmaan yli 40.  Mutta se ei ole veneilyä vaan enimmiltään veneessä ja saaressa asumista.  Kitara ja laulu olivat mukana, mutta paljon enemmän Dart-ohjelmointi-kieli. Saaressa oli mukavaakin, mutta se myös laiskisti.  Hauskinta oli kesäkisan järjestäminen ja saamani pulloposti.
     Veneen huollon tein elokuussa, sinkki oli varsin kulunut; Siipipyörä on vielä tätä kirjoittaessa tarkistamatta.   Hmmmm...   Malkasaaressa muutama kerta ja piipahdin myös ekan kerran kahteen vuoteen Kaunissaareen, missä sain kutsunn kitaroineni Rapujuhliin.  Hauskaa oli ja tutut mukavat tavattu.  Kausi jatkuu vielä, tyynissä keleissä on mukava mennä, kerran jouduin palaamaan todella ilkessä ilmassa pimen jo koittaessa.  Ei ole mitään pakollisia kohteita mielessä, kai saareen taas.  Pari kertaa olen ollut  mukkavasti toisen moottoriveneessä gastina.

     Venekerho on mukava, hauskoja ja toimeliaita ihmisiä ja palvelee jäseniään hyvin.  Telakka-alue on kunnostettu ja olen saanut roudattua kamani venepukin lähelle taas. pitäisi laatia 100-kohdan lista telakointiin liittyvistä toimista.  Monet asiat tuntuvat nykyisin velvollisuuksilta   ...   pitäisi.   Toisaalta työnteko kyllä maistuu, vaikka siihen ryhtyminen onkin vaikeata.
     Ja blogi siis on hengissä, monta kertaa on ollut mieleen kirjoittaa, mutta tämä yhdistelmä kuittaa nyt neljä kuukautta.  Meri, Suomenlahti, on hengissä, vaikka kalat ovatkin vähissä.  Se on käytettävissä, mutta sitä olisi myös suojeltava.
     Tämä 20 minuuttia jonka käytin tähän kirjoittamiseen on poissa jostakin muusta.  Ehkä huolestumisesta maailman tapahtumien suhteen.  Euroopalla ja maailmalla on nyt kovat ajat.  Venekansalla taas...  asiat tuntuvat paranevan koko ajan, mutta ihmisille on asetettava jatkuvasti tiukempia rajoja.  Jotta veneily kaikille meille olisi miellyttävää.  Sellaista.   Palataan.

Saarijuhlat ja sitten yksin saaressa.

Perjantaina tulin tutulle laiturin kulmaan, tuttun poijuun, kerhon mökkisaareen, ihmeekseni paikalla ei vielä ollut muita.. kyllä niitäkin sitten tuli.  Taisi 12 venettä lopulta olla, kylkikinnnityksiin ei kuitenkaan vielä tarvinnut turvautua. Tuulet olivat koko ajan mukavasti lännestä tai etelästä,  mutta väylän aallot keikuttivat juuri tuolla minun paikallani taas suht pahasti.. kerran portaat jopa kolahtivat laituriin.  Lauantaina sain siirtyä parin ison purjeveneen tieltä laiturin sisäpuolelle, kylkikiinnityksellä laituriin, mikä olikin erinomainen paikka.  Sen taidan ottaa vakiopaikakseni aina kun vain on tilaa; avotila on rantaan päin ja siinä keikkuminen on vähäistä ja tasaista.  Minulla olisi ollut tilaisuus saada helposti sähköäkin veneeseen.. mutta en vetänyt johtoa.  Roikkakelat kerhomökin seinästä ovat kai noin 40 m pitkiä.   Muonaa otin nyt muutamaksi päiväksi ja (juomista 1.4 kerraksi :)  .Joo.. enkä ole vieläkään tehnyt huoltoa moottorille.

     Saarijuhlat oli kiva kokemus, ihmisiä alta 20, paljon menoa, touhua, hyvät tarjoilut, laulua jossa minä olin trubaduurina ja välillä sitten diskoakin. Lipunnostossa laulatin Lippulaulun, josta tosin toinen säkeistö jäi hieman puutteelliseksi.. Minkäs voi, minä olin harjoitellut vain Maamme-Laulua.    Saunassa kävin vaan en uimassa..  Joka päivä taas tutut opiskelut ja lukemiset verkossa, ainaskin yli neljä tuntia. Lapsia ja koiria oli kai lähes kymmenen, joten siinäkin riitti vilskettä.  Ilma oli aika hieno, perjantain menoliikenteen jälkeen ulappa rauhoittui. Sunnuntaina sitten laskin ulapalta kerralla 30 purjein liikkuvaa venettä.    Ruokailuthan ovat tämmöisissä juhlissa tärkein ohjelmanumero.  Savustettu lohi oli erityisen hienoa, minä sain siitä vielä muiden lähdettyä evääkseni puolikkaan siivun ja vielä ison salaattikulhon.  Kyllä nyt kelpaa.

Kerhon pienellä jollalla joku purjehti lähivesiä...

Tätä kirjoitan nyt maanantai-aamuna, jään tänne nyt pariksi päiväksi.  Sataa.. istun mökissä ja tietsikkaan virtaa sähköä 1.5 metrin johdostani nurkassa.  Siinä minulla on neljä tepselipaikkaa; Tietokone, Nexus, Puhelin ja puhelimen vara-akku latautuvat kaikki vaikka samaan aikaan. Mökissä en viitsi vaan itseäni varten pitää tulta; Mutta jääkaapissa on kermaa ja muuta ruokaa, veneessä pussillinen salaattia, jonka sain juhlien jäämistöstä.
     Ensimmäinen satsi kahvia on lopussa, joten napsautan kahvinkeittimeen uuden satsin tulemaan, mikro-uunia voi  halutessani käyttää.  Sade ropistaa kattoa aika vahvana, ja ulkona puunjuurella käydessä hartiat hieman kastuvat.

Kitara, nuottikirjat ja nuottiteline on valniina, akustiikka tällaisessa puumökissä on erinomainen. Harjoittelun alla on nyt Dan Anderssonin Joulu Finnmarkenissa, joka on laulullisesti aika vaativa. Kunhan nyt saan laulupuolen A-duurista kulkemaan, lasken sen G#:aan ja etsin sitten oikeat soinnut.  Tavattoman kiva kappale, ja kuvaa tavallaan myös tätä paikkaa, karua saarta avomeren äärellä.  Ja edessä siis pitkiä rauhallisia vaan ei tylsiä hetkiä lähes tyhjällä saarella.

Sorsanmetsästäjiä saattaa tulla mökille kauden alkaessa.  Ja ehkäpä nyt iltapäivällä sateen lakatessa tulee muutakin väkeä.  Siispä nyt nautin näistä yksinäisyden ja hiljaisen mietiskelyn ja opiskelun hetkistä, joita sade mukavasti säestää.  Kyllä nyt vaan kelpaa, ja tätä täytyy saada lisää. Ruokaa minulla riittää vaikka neljäksi päiväksi.. katsotaan tuleeko jatkoa..  Muuten saariston kausi kallistuu loppua kohden; kauppavene ei enää kulje ja vuorolaivat liikkuvat harvemmin.  Ai niin... se kahvinkeitin ja lisää leipiä...

Retki saareen 5-8.8.2013.. tarina myöhemmin, vaikka muistankin tapahtumat.

Joo... tällöin, 5-8.8.  olin  taas saaressa...  Päivät näyttävät olleen maanantai - torstai.  Missähän senkin muistiinpanot ovat...  hahaa.   laitan ne tähän, jahka löydän ne.. Just nyt, (15.8.torstaina) on niin väsynyt, että en jaksa ajatella tai muistaa, mitä tapahtui.. Ai  niii.. oli mukavia uusia ihmisiä, joiden kanssa soiteltiin laiturilla...  Ja sähköt toimivat jo hyvin mökin sisällä, kahvinkeitin ja mikrouuni olivat paikoillaan.  
     täältä minun piti lähteä pois sitten torstaina KOSKA meidän piti mennä soittelemaan Viaporin tuoppi-tapahtumaan.  Mutta kuinkas sitten kävikään..
     Ai-niin... saanhan minä venepäiväkirjasta, käsin kirjoitetusta ne kopsattua suoraan.
   


tarina vähän myöhemmin.. mutta nyt pitää päivittää uudempaa juttua, kun valmistaudun jo seuraavaan tapahtumaan.

Veneretki Kerhon saarimökin laituriin

Olin 11-15.7  torstai-maanantai taas saaressa, ja sehän ei enää ole Kaunissaari, vaan kerhomökin saari:  tämä, kuten muutkin  kertomukset on vähän jälkikäteen tehty, siitä pieni sekavuus...

Lähtisikö liikkeelle..Yöksi pohjoistuulta luvattu.. miettiessäni kävin Roihuvuoren ostarilta lisää muonaa ja emmin edelleen.. olisiko laiturissa tilaa?  Yksi sana ratkaisi.. mahdollisuus.  Jotain hyvää ja mukavaa voisi tavoittaa näin. Ja vain lähtemällä liikkeelle, ei paikalleen jääden.
     Merellä tuuli oli yllättävän heikko. Helppoa ja turvallista. Kerhon mökin laiturissa oli vain 2 moottorivenettä ja toisen kippari auttoi rantautumisessa.  Hienoa!  Sitten naatittiin; kaffeta, saunaa, merta, lintuja, veneiden bongausta. Vain yksi PV tuli illalla, eikä pohjoistuuli aamulla ollut kuin pari metriä.
     Popsuttelin kotoa tuotuja pottu-makaroni paistosta.  Seuraavana päivänä BlåBandin Carlike- valkosipulikastike avasi makujen taivaan. Pannulla oli porkkanaa ja edellispäiväisiä.
Aamuinen puikularuis juustolla ja makkaralla mustan kahvin kanssa oli sekin juhlaa. Tavallaan yksinkertaista muonaa, mutta kai ulkoilma sai sen niin hyvin maistumaan.  Vähäiset tuore-ruokani ilman jääkaappia: roileripyörykät ja puolikas lenkki kyllä pärjäävät pilssissä.  Olisihan mökissä tietenkin jääkaappi...  Kerman unohdin ostaa... ja olisin toki voinut tuoda mukaville saari-isännille munkit ja tuoreen lehden...

     Aamulla veneessä pari tuntia konetusta, oli DartEditorin päivitys ja kun mökin kuistille perustin lataamon ja nettikahvilan niin sitten alkoi typerä Windows tehdä super päivitystä.  Mutta kaunis luonto ja lintujen seuraaminen virkisti.  Pitkä päivä on täynnä hienoa olemista ja rentoja tapahtumia. On aikaa miettiä, ja täältä voisi jopa löytää itsensä...  On siis perjantai, sitä minun piti vartavasten kysyä G-talk viestillä kotoa: zmikä päobä nuy on ka monrdko?  En ihan heti saanut vastausta...

     Iltapäivällä PV toi kerholle mökki-tavaraa, jatkojohtoja ja työkaluja ja talous tavaroita.    Kannoimme tavarat ja sitten oli yhteinen kahvittelu mökin kuistilla ja pitkää juttelua.  Puoli neljältä ulapalla näkyy vain muutama pv häipymässä kaukaisuuteen.  Merkkasin Nexukselle muutamien laulujen sointukulkuja, sitä olisi syytä tehdä enemmnkin.
    Lauantaina kauppaveneen tulo viipyi, en käynyt siellä, juttelua, kalastusta, musiikki keskustelua.  Kuuma ja tyyni päivä. Aamulla häirittiin naapurin kakaroiden unia moottorisahalla klo 9.05. :) mitäs kukkuvat puoleenyöhön.
     .Paljon veneitä liikkeellä.  Illalla laiturissa 8 venettä!
SUNNUNTAI:  Aah, vasta yhdeksältä ylös, hyvää nörtti-aikaa mennyt hukkaan.  Ulappa mahdottoman tyyni, hiukan sinilevää rannalla.  Perjantain Hesari oli tarjolla...  Klapikoneen hydrauliikkaa äijät korjaavat, pari MV lähti pois, naapurit ui, sisar-veneen koira kastautui innoissaan, kuultiin upea pelastustsrina mereltä, Pihlajasaari-Harmaja-väliltä.  Sitten vaan istutaan laiturilla varjossa aaltoja kuunnellen.  Ilma ei hellerajoilla ollut missään vaiheessa, toki veneen sisällä oli kuumaa.
     Silmät alkaa olla lukemisesta aika rasittuneet. :(  Ja ääni on aika raspia.  Jätin pikku laitteet kuistin nurkkaan lattialle lastaukseen.. hidasta. Minulla pitäisi olla repussa 1.5 m jatkohonto kolmella tepselipaikalla.  Kirjoitin inspiroituneena käännöstä yhteen iskelmään.
KÄVIN UIMASSA. Ja pitkään ja kahteen kertaan. Putsasin veneen pohjaa minkä ylsin, aika siistiä siellä oli.  Virkisti tavattomasti.  Pesin myös pientä pyykkiä. Helteisen ilman pikamuonaksi sopi muussi ja viimeiset lihapullat. Kaksi isoa PV tä poistui, 3 MV:tä toi 3 kaveria, hauskaa kalja keskustelua grillillä.
   16.30 reppu selkään ja Netti-kahvila kuistille.  Aallot pauhasi, linnut laulaa, rastaat pyrähteleee pihalla, moottorivene rytkyttää Kuiva-Hevosen suunnassa.  Otan termoksesta kahvia ja Digestive keksejä.  Ilma on raikas, varjossa mukava istua.. vaikka peffa puuttuu.
Tarjosivat lättyjä :) saunassa kävin ja illalla soittelin grillillä.  Yöksi nousi LU-tuuli, joka jatkui aamullakin... jotakin 4m.  Laitoin herätyksen kello 6 ettei mee aamu hukkaan.
Jotakin muutakin tässä tapahtui, mutta en nyt muista.... Tämä Googlen muistilappuun kirjoittamani tekstikin oli hetken hukassa, joten postaus tulee vasta nyt.

Paluumatka sitten hieman kovenevassa länsituulessa eräänä aamuna varhain, vastaista ehkä 3-4 m.  Isntäperheen vene ohitti munut loppumetreillä ja he ehtivät laiturille avustamaan minua.  Veneeni kaipasi pientä huoltoa ja ISOA ruokatäydennystä.  
Mutta ensin olisi vuorossa Tall Ships Race 2013. 

Veneilykauden ensimmäinen retki, 6 pv ilmaista satamointia

Aika lähteä merille.. Mitä? Nyt jo?  23.6. Sunnuntaina 15.20 motti käyntiin, ja.. olipa outoa olla liikkeellä.  Malkasaaressa näytti olevan tilaa, joten sinne.  Pieni jännitys mielessä kun lähestyin laituria lähes tyynessä ilmassa...kauden ensimmäinen rantautuminen.  Oikealla olevan moottoriveneen sivullaan pitämä rantalelu aiheutti ylimäärisen väistöliikkeen ja sitten piti oikein juosta keulaan, ja laiturille hypättyä oli kiire pysäyttää veneen vauhti.  Laiturilla seistessä sydän sanoi jopa hieman pompompom.
     Ja sitten alkoi kesän vietto saaressa.  Laiturissa oli useimmiten muutama vene, pitkiä aikoja olin yksinkin.  LIV kunnossapito kävi huoltotöissä ja MPS kävi hinaamassa yhden peräsinakselinsa katkaisseen ison vanhan venen pois.  Olivat rynkyttäneet vaiheita siihen malliin, että vahinko ei ollut odottamaton. Minä kiirehdin päälaiturille köysinippu olkapäällä auttamaan heitä, mutta pääsivät he melomalla sinne, pari hentoista tyttöä keksien kanssa...
     Vietin saaressa 2 yötä.. erittäin rauhallista oloa. Kerran sain aihetta noitumiseen, kun ökyveneen aallot pisti paikat mukkelismakkelis. Paistinpannulla olleen ateriani sain pelastettua, mutta retkikeittimeni kaatui, liekki vielä päällä...  Tarttis tukea se paremmin. Tein monia tärkeitä siivous ja työ hommia veneessä, kun sopivasti aika tuntui pitkältä.  Mukava tunne.  2 PV ilmaisella paikalla.. myös se lämmitti saiturin sielua.

Tiistaina klo 9.20 lähdin  helpossa kelissä liikkeelle, päädyin Mustaan.  N. 10.35 olin yksin laiturissa, poijut olivat nyt aiempaa lähempänä, minun valitsemani poiju oli vain 2 m veneen perästä.  Kävin kauppalaivasta provianttia 33€.  Taas rauhallista.. Mitä nyt päivä-kävijöitä eväitään syömässä ja saunomassa. Eräänä päivänä viritin aurinko-paneelin aika mutkikkailla kytkennöillä lataamaan 3-akkua, haa! Se toimii. Apico-liittimet olivat lopussa tai kaupungissa tai autossa tai... Puhelinta ja Nexus:ta pitää yhtenään ladata.  Mitäkö puuhasin; Rantakävely, horisontin tuijottelua, luin verkosta uutisia, siivousta ja veneen kunnostusta, kotisoitto, musaa radiosta, vessaan rannalle, tontin tutkimista, pientä siivousta, äkkiä juoksu nostamaan keulatikkaat ylös, kun tuli isot aallot... sitten sama uudestaan ja toistuvaa ihmettelyä, miksi kerholaituriin ei tule enempiä veneitä.  Sitten bongaan jonkun tutun veneen, joka on menossa Kaunissaareen. Jatkuvaa muistiinpanojen tekoa puuttuvista esineistä ja muutamien keskeneräisten rakenteiden suunnittelua.
Keskiviikko iltana pieni levottomuus, sateita ennustettu, tuuli saaren toisella puolella oli aika kova.       Torstai aamuna, kun istuin aamukahvilla, ja kun tietsikasta  oli virta loppumassa, sivulleni ajoi aivan odottamatta iso työlautta Granö, sen kyydissä oli pakettiauto, kaksi traktoria ja 8 työmiestä.  Laittoivat tolpan, sähkö kaapin ja johdot mökin kulmalle..  Saarimökki on saamassa sähköt. Seurailin muutaman tunnin miesten puuhia, meri oli tyyni, mutta ukkosta oli ilmassa.  Ukkosella noita sähkötöitä ei olisi ollenkaan saanut tehdä.  Noiden tolppien pystyttämisen näkeminen oli hyvin opettavaista; katepillari ne nosti kauhallaan pystyyn, ja sitten porauksilla se metalli-tukien avulla kiinni peruskallioon  Ainoana paikalla olijana jäsenenä annoin luvan mäntyjen kaatoon linjan tieltä... hahahaa; Minähän sanoin että tehän kuljette moottorisaha tanassa metsän halki ja kaadatte puita edeltänne minkä parhaaksi näette..

Tänään en ole menossa... Niin, minne..  Oleskelu vaain jatkuu, ei mitään pakkoa.  Ukkonen jyrisi, tihkutti... Menin mökkiin, sytytin kaasun, meinasin laittaa teetä, mutta eihän täällä ole mitään ruokatarvikkeita, vain paketti kahvia!   Kauppa vene tuuttasi jossakin lähellä..  Tein mökin keittiössä erittäin sipulintuoksuisen aterian... hiukan nolotti.  Ahh tuota kevätsipulia, ihanaa!!
     Sitten oli jo perjantai ja minähän jäin odottamaan kiintoisaa viikonlopun ryntäystä.  Sitä ei tullut, vain 2 venettä, joista toinen poistui myöhään illalla.  Pieni kitarakonsertti.. esitin laiturilla ihmisten iloksi mm. paljon kalastus-aiheisia lauluja, kun kerta nämä tykkäsivät onkimisesta ja laulusta.  Myös venäläisen ohjelmistoni yritin kelata.. yleisön toivomuksia pitää kuunnella.  Yöksi tuuli kääntyi luoteeseen, mikä on tässä satamassa kenkuin suunta.  Onneksi se pysyi vain tuossa 3-4 metrissä.  Siihen suuntaan tulee aikanaan kelluvat aallonmurtaja-ponttoonit jolloin laiturissa olo hieman helpottuu.
     Palasin kotisatamaan lauantai-aamuna, lähdin Mustasta klo. 6 ja aamukahvin otin vasta kotirannassa.  Hyvä 6 päivän reissu, kotirannassa ruokaa oli jäljellä vielä 3 leipää ja palanen makkaraa ja juustoa, ei ole muona ennen näin vähiin käynyt.  Tihkusade alkoi 5 minuuttia ennen laituria, mutta rantautuminen oli helppo.  Tuttuja ei näkynyt, muutaman tunnin tietokoneen käytön jälkeen kotiin.  Taskussa minulla oli pitkä lista veneelle vietävistä tavaroista...  Hohhoijaa, mutta ei mitään kiirettä taaskaan.  Elämä, ja eritoten veneily, on leppoisuutta varten.
.

Viimeinen retki, mastonlasku, tyhjennystä ja venepukin rakentelua

Olin Malkasaaressa 2-4.10, mukava retki suojassa lievältä etelätuulelta.  Oli aika ihmeellistä nukkua veneessä, joka ei lainkaan keinunut.  Saari oli jo tyhjä teltoista ja olin siellä pitkiä aikoja yksinäni.  Mitä nyt muutama kalastaja vieraili...   Ja makkaraturisteja.
     Mastonlasku tiistaina 9.10 sujui inspiroidusti ja aika nopeasti, pari kerholaista osui avustamaan....  Masto on nyt telineellä naruihin kiedottuna, jotain sille pitää vielä tehdä.  Linnutkaan eivät ole vielä venettä kovin sotkeneet...  Aikaisemmin laitoin naruja suojaksi, mutta maston puuttuessa ei niitäkään voi tehdä.
     Raivailen kasvillisuutta venepukilta ja rakennan sen peräosaan pohjakehikkoa pressujen ja telineen kiinnitystä varten.  Eivätkä sitten pääse sivulliset työntämään kärryjä veneeni alle.  Metsän reunassa on pino lautatavaraa, josta saa hakea... minäkin sieltä muutaman jo otin.  Koolingeista pystytuet viritelmääni ja sitten vasara jo paukkui.  Suunnittelen nyt laittavani koolingit pystyyn keulaan ja perään ja sitten kurkihirreksi kevyempää tavaraa;  koolinkien nostelu sinne ylimmäksi on aina ollut vähän harmittavaa.  Uutta puutavaraa joudun ostamaan, mutta mitoitusta varten pitää veneen ensin olla telakalla.

     Olen jo muutamana päivänä vienyt pikkurepulla tavaraa veneeltä pois; tyhjennys on siis alkanut.  Päiväseltään olen veneessä elänyt; syönyt varastoja tyhjäksi ja yrittänyt keulassa nukkua päivälevot; vähän huonosti kylläkin.  Rannassa on ollut mukavaa; ulkoilun hurmaa vaikka välillä pienessä tihkussakin.  tämä on hyvää aikaa ja tykkään olostani.  Olennaisinta on tunnelmassa kai se, että saan nyt telakointisysteemiä parannettua, roinaa heitettyä veneestä pois ja tavarat järjestettyä talvivarastoon paremmin.  Näin ainakin on vakaa aikomus.

     Satamassa liikuntavirasto kiskoi lähes kuution painoisia betonipainoja savipohjasta, työlautta ulvotti moottoriaan välillä useitakin tunteja yhden painon kanssa, väänsi sitä eri kulmista...
Nyt on T-laituri, meidän keskimmäinen pois, oudon tyhjältä näyttää.  Uutta varmaan tuodaan pian paikalle.  Pari päivä sitten laitureissa oli enää 27 mastoa pystyssä.  Se on syksyä, mukavan touhun aikaa.  Tätä kirjoitettaessa aamulla klo 7.00  12.120.2012 on Helsingissä + 3.5 astetta.
Joku aamu voi olla vielä huurrettakin...    Teen nämä pari päivää ihan leppoisissa merkeissä veneen tyhjennystä ja telakoinnin valmistelua....   Ja heps ja hei!  Kuntokin on kohenemassa ja seuraavaksi alkavat sitten metsäretket...

Syysretki Kaunissaareen ja muuta veneilyä

18-20.9 olin Kaunissaaren satamassa ainoana ihmisenä.  Oli hyvin erikoinen tunnelma.
Toki yksi purjeveneen "raato" oli parkissa pilaamassa tunnelmaa.  Mutta omistajat olivat jo kuukauden olleet kaupungissa.  Pari moottorivenettä sittemmin tuli ja pari jäi satamaan kun lähdin torstaina pois.

Mennessä tiistaina oli tyyntä, Illalla ja yöllä tuuli satamassa hieman keikutti.  Keskiviikko oli läpeensä sateinen mutta torstai-aamuna oli kesäisen kirkasta.  Silloin vesi oli myös korkealla ja eteläisille kallioille oli vaikea päästä.  Myös osa laitureista oli poikki tulvan takia.  Olikohan se jotakin +47 cm?

Veneen moottoriin jouduin lisäämään hieman öljyä.  Toin myös kaikenlaista pientä tarviketta.  En vielä ajatelkaan kauden lopettamista.  Oleskelu saaressa oli aika miellyttävää, lämpötilat ovat vielä päivällä jotakin 13 astetta, yöt eivät olleet kohtuuttoman kolkkoja.
     Paluumatka torstaina oli aika ryskivä, vaikka tuulta ei ollut kuin 7 m Lo.

     Perjantaina vietin veneessä tunnelmallista aikaa, toin syksyn tarvikkeita, hoidin pilssipumpun reistailevat sähköjohdot yms.  Satoi hassusti vettä valkoisesta ohuesta pilvestä ja sisarvene kunnosti itseään aikaiseen nostoon.  Nautin veneessä olosta täysin siemauksin.  Tunnelmaa!   :)

RTM:n satamassa on tapahtumassa suuria:  lauantaina 22.9. on ensimmäinen veneiden nosto, sitä menen katsomaan ja auttamaan.  
T-laituri, meidän keskimmäinen tyhjennetään KOKONAAN korjaus varten.  Kaikki veneet siirtyvät viikonlopun aikana  juihin laitureihin.  T-laituri puretaan kai kokonaan ja tuodaan uusi tilalle. Mielenkiintoista.  Vaikkakin voi mennä ehkä kuukausia ennenkuin ryhtyvät töihin....

       Perjantaina olisin hyvin voinut mennä saareen; mutta justiinhan siellä olin.  Rannalla on nyt kiintoisampaa...   Kirjoitan tätä aamuhämärässä kuudesti lämmitetyn kahvin äärellä.  Kohta taas reppu selkään ja mennään.  Päälläni on toukokuun alusta lähtien ollut kalastusliivi, olisikohan aika jo vaihtaa retkitakkiin...   Liivissä on upeasti taskuja, siitä on vaikea luopua.  Kesä-aikaan se on ollut hieno asuste.

Lisää lähtöjä ja rannalle jäämisiä

4.9 teimme kaksisteen kivan retken tyynelle ulapalle, kiertelimme saarien välissä ja vietimme sitten aikaa Malkasaaressa.  Siellä oli viitisen muuta porukkaa ainakin pikaisesti käymässä.  Todella rauhallista ja kivaa oli.

7.9. lähdin Kaunissaareen...  aika tyynessä kelissä.  Ja tulin pois maanantaina 10.9. suht lievässä tuulessa.  Viikonloppu oli osaltani varsin rauhallinen.  Pysyin paljolti erissa paikallisista tapahtumista. Oli vain paljon kirjoitettavaa, musiikki mielessä, ja jotain siltä alalta syntyikin.
     Kylmyys ehkä aivan hivenen verran vaivasi.. mutta ei minulla hätää ollut.  Tutut telttailijat olivat jo purkaneet kesämajojaan,  vuoroveneen kävijämäärä oli vähentymässä...Sunnuntai oli aika tyyni, 8 venettä taisi jäädä satamaan kun lähdin pois.

14.9. Perjantaina oli tarkoitus taas lähteä Kaunissaareen tutun synttäreitä viettämään.  Tuulilukemat kuitenkin olivat 11-17 välillä lounaista, joten jäimme rantaan.  Kiertelimme kauniita maisemia katsellen ja minä kuljin tennareilla hauskan matkan upottavilla pitkospuilla.  10 cm on aika mahdoton kahlaussyvyys...
Kuivatin sitten jalkoja veneellä ja vaihdoin uudet sukat.
     Rannalla vesi oli poikkeuksellisen korkealla... oliko se jotakin 37 cm.  Ja näyttää se käyneen 50 cm lähellä.  Sillähän ne pitkospuutkin olivat kellumassa...

       Sain myös ostettua veneelle 4 pientä kaasupulloa, joka tarkoittaa sitä, että syksyn ruokahuolto on turvattu.  Vein myös viisi kynttilää pimeitä syksyiltoja varten.  Kivalta tuntuu, kun tietää, että voi lämmittää ruokaa ja vettä lähes loputtomasti...   Mitähän seuraavaksi...  Kyllä tässä näitä hienoja päiviä vielä tulee.  Ja kerran tässä vielä purjeet nostetaan.
       Entä; saisinko hankittua pienen kupoliteltan, jolla tarkenisi syksypäivä saarissa.  Ja mitenkä pääsisi pienveneellä näihin mukaviin lähisaariin...   siinäpä kysymys.   Ja kohta pitää lähteä jos ostamaan hieman puutavaraa venepukkia varten..  Pitää rakentaa jotain tukevampaa veneen peräosan suojaksi, etteivät naapurit käytä sitä tienoota varastona.

Trubaduuri Kaunissaaressa, Reppuselkä-retkeläinen keittokatoksella, lauluja outoja laulelemassa...

Reppu selässä, vuoroveneellä, laulamaan ja valvomaan yötä keittokatoksella.  Nyt olisi edessä erilainen Kaunissaaren viikonloppu.  Tein aamulla äkkiä lähtöpäätöksen; tämä olisi helppo ratkaisu, ei tarvitsisi omalla veneellä ajaa neljää tuntia.  Ja nythän oli kesä, pientä palelua voisi yöllä olla, mutta sen kyllä kestäisi.  En todellakaan halunnut telttaa painokseni.  Sitäpaitsi nyt oli muinaistulien yö, ainakin yksi niistä.

25.8.  Lauantaina löysin Vuosaaaren rannasta lautan lähtöpaikan ja lastasin alakannelle rinkan ja kitarapussin.  Varsin keveät kamat tällä kertaa, ruokaa ehkä hieman liikaakin, pärjäisi tarvittaessa parikin päivää.  Ja meno lautalla meren yli oli kovin erilaista kuin omalla veneellä.  Matkustajia taisi olla n. 36.  Erilaisuus tuo ihmiselle mukavaa piristystä.       Kaunissaaren päälaiturilla iloinen polttariporukkia juhli reippaasti.

    Ravintolassa törmäsin ilokseni heti mukaviin laulaviin ihmisiin, jotka olin jo edellisellä kerralla tavannut.  Siinä meni mukavasti useita tunteja.  Ja lisää porukkaa tuli ja ilma meitä helli.  Juttuakin ja olutta piisasi; eikös aiheesta ole laulukin.  Juhlien alkaessa ja ihmisten siiirtyessä kerhomökille minun oli aika poistua; kaiuttimista kuuluva mökä viimeistään varmisti sen.

     Illaksi sitten marssin eteläiselle keittokatokselle.  Kaunis meri ja tyhjä hieno hiekkaranta aukeni edessäni.  Muita ei ollut, tämä huikaisevan kaunis paikka oli tuntikausia yksin minun, nyt kun muu väki oli viettämässä Sikajuhlia ravintolassa.
Istuin erään iltaista valmistavan telttailijan kanssa klo 22-23.    klo 23-01 olin yksinäni, tuijotin tulta, merta, tähtiä ja seurasin yön kulumista.  Pieni epäilys onnistumisesta oli jo haihtunut mielestäni; tämä retki oli onnistumassa. Muinaistulien yöt; entisaikoina olivat tulet palaneet Itämeren rannnoilla.
     Palelu ei liiemmin haitannut; oli minulla mukana lämmin vaatekerta repussa, mutta sitä en viitsinyt koko yönä laittaa päälle...
     01 Jälkeen sitten alkoi laulajaporukka saapumaan katokselle, pieni yllätys oli kun lyhdyt alkoivat vilkkumaan metsässä.  Yhteistyö toisen kitaristin kanssa sujui upeasti; minä sain laulaa mitä halusin, ja hän tuli helposti mukaan.  Ihmiset tykkäsivät tietenkin enempi nykyisistä suosikki-iskelmistä, minun ohjelmistoni oli tälle porukalle hieman oudompi.  Istuttiin aamu 04. asti,  klo 05 oli pari väsynyttä nukkumassa hiekalla tai penkeillä.  Itse yritin hetken aikaa penkillä sadesuojani alla, mutta ei siitä mitän tullut.  Taivas alkoi jo vaalenemaan, aamu oli tulossa ja kiertelin rannalla odottamassa aurinkoa.  Se tosin nousi suunnasta, jossa saaren puut peittivät sen.

Lämmitin tulella aamiaisvedet; kahvia tai teetä, kunnolliset voileivät ja makkarat.  Mitään perusteellisempaa ruokaa ei;  tomaatit ja kurkut ja salaatit olivat helppoa syötävä.

En tällä kertaa katsonutkaan Laguunin vierasvene-satamaan päin.  Matkatavaroiden kera oli luontevinta kulkea vain keittokatoksen ja lauttarannan väliä.  Aamulla kävin vielä ravintolassa lataamassa puhelinta.  Saaresta en nyt voinut lähettää tekstejä, kun puhelimen akku oli koko ajan loppumassa.
Sunnuntaina puolelta päivin lähes helteisessä  ilmassa paluu Vuosaareen.  Ja vuoroveneessä oli taas iloista porukkaa.    Reissun seurauksena oli sitten kurkussa pitkän aikaa tiettyä käheyttä.  Mutta olin kaikkinensa tyytyväinen; ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi.
     Kaunissaaressa vielä kierrän reppuselkäisenä trubaduurina...  ehkä taas ensi kesänä.

Kesän 2012 Veneretket nipussa, OSA 3

Kaunissaaressa oleskelu jatkuu rauhallisena:
Torstaina 16.8.2012   56 valokuvaa.  Kaunis aurinkoinen ja TAAS tyyni päivä.  Satamaan tuli suuri saksalainen katamaraani; 6x13 m, syväys 60 cm, 2 nostoköliä, kapeata, syväys tarvittaessa 2.30 m.  
Olivat olleet Saimaalla viettämässä elämänsä unelmalomaa.  Mukava vanhempi pariskunta.
Kaunissaaren sijainti:  60 10,1 P   25   21,4   I    Otin valokuvan paidasta, jossa tämä oli.  Illemmalla saksalaisevene vaihtoi eteeni laiturin päähän, aisan ulkopuolella.  Aika huikea vehje se oli.
Päivä oli taas niin leppoisa kuin vain suinkin voi olla.

     Perjantaina 17.8.  135 kuvaa.  Saksalaiset lähtivät Kalliosaareen, suosittelin Malkasaarta.  Kahvini alkoi olla lopussa, sain ostettua ravintolasta 150 g annospussin.  Latasin siellä puhelinta ja otin kahvit.  Tupakoiva korsteeni, pienin pv tuli viereen.  Pesin pyykkiä.
Illan pimeydessä näppäilin kitaraa avotilassa lyhdyn valossa; todella kivan tunnelmallista.
Öljylamppu, pimeys, nuotit ja kitara on hieno, hunajainen yhdistelmä.

     Lauantai 18.8.  Aamulla 87 venettä satamassa, illalla huikea ruuhka, 102 venettä ja yöllä tuli vielä lisää.  Näytin pienelle Nepalissa asuvalle suomalaistytölle, kuinka salakat syövät spaghettia.  Ressukat eivät saa edes 5 cm pätkää nieltyä...  Ja pidempää ne kuljettavat riemusaatossa pitkin satamaa ison lauman takaa-ajamana.  Joka ei ole tätä harrastanut, ei tiedä kesän ja lapsuuden riemuista mitään   :)
Vuorovene toi täyden lastin päiväkävijöitä, ravintolassa taas kahvi ja munkki.  Beach-turnauksessa oli 5-6 joukkuetta, lähdin karkuun, kun näytti, että joku saattaa yrittää värväystä.
Akuissa virtaa   12.43,   12.81    ja  12.67 V.   Tuosta ensimmäisestä latailin puhelinta.  Veneen kuumuutta väistyin välillä rannan viileyteen ja seurailin sieltä tämän huiken ruuhkan syntyä, veneitä saapui jatkuvasti lisää...  Oli jännää katsella, kuinka löysivät paikkansa.
     Joku piti savuavaa grilliä laiturin pöydällä, minä järjestin itselleni suihkun avotilaan; olipa virkistävää.  Ja olihan sitten illalla taas tavanomaiset mukavat laiturilaulut, kivaa.  Joku tietenkin aina ottaa hieman liikaa, ja sitten pitää hoivailla veneeseen.  Ei siinä mitään, se on kesää.  Illalla myöhään pimeässä kävimme kalliolla ihailemassa Söderskärin juhlavalaistusta.  Oli näes Majakkapäivä.  Sinne oli ollut retkiäkin, mutta en tiennyt niistä.  Ruuhkaa kuulemma oli ja kuviahan on verkossa...

Sunnuntai 19.8.  79 Valokuvaa.  Aamulla 105 venettä laiturissa klo 7.30.  Minun kohdallani ennätys.  Löysin veneeni keittiötason tukipalasen, joka oli ollut kateissa jonkin aikaa.  10.40 erikoinen puinen purjevene GUSTAVA tuli ystävällisesti lähelle.  Sunnuntai ja siihen liittyvät touhut...  Veneilijöillä juhlan jälkeistä hiljaisuutta ja toipumista...  Sunnuntaista tuli hieman pilvisempi, klo 14 pisaroi...  16.25 juhlat ohi, vain 15 venettä jäi.   Eräällä aisalla oli hylätty ? nätti tukkiankkuri.  Tuttu naapuriveneilijä ehdotti Iltapäiväkossuja laiturilla ja siinähän se päivä sitten kääntyi illaksikin.  Sorsanmetsästys oli alkamassa...  Ja täällähän on tunnetusti nopeakätisiä nmiehiä, joten en minä yhtään epäile, etteikö grillillä joskus sorsanliha paistuisi...
     Twitter @etanatikku kirjoitti:  "Minun käteni eivät ole veressä ja höyhenissä, vaikka suupielistä rasva nyt valuisikin..."   Juttua ja tarinoita riitti kuultavaksi, sateen sitten alkaessa siirryttiin isännän veneeseen.  Mukava musta koira oli rauhallinen osallistuja.
     Kuulin töistä:   Erään pitkäaikaisen saarelaisen teltta oli lopullisesti purettu, siinä sitä oli riittänyt työtä tuntikausiksi.  Ja sitten olisi kalakerhon mökillä puiden klapittamista koneella...  Ahkeralle miehelle riitti puuhaa.

     Maanantai, Yöherätys 3.30    7.30 aamiainen.  Päivä oli kaunis, pohjoisrannalla humisi tuuli.  Odottelin hieman sen loppumista ja ihailin tyhjää lahdenpohjukka, missä oli 28 poijua vapaana.  Kun möykkäävä veneporukka tuli lähes tyhjässä satamassa juuri eteeni, oli lähtö sitten aika helppo tästä luonnonkauniista paikasta.   Hyvässä myötätuulessa kotiin...  Myötätuulessa lokiin kertyi vain  9.7 Mk tavanomaisen 10.1 asemasta.  Olin vielä käynyt Mustassa Hevosessa katsomassa kerholaituria... mutta tuuli olisi hieman tehnyt sen levottomaksi, en siis käynyt laiturissa.  Siispä kotisatamaan.

Kesän 2012 Veneretket nipussa. OSA 2.

Olin jossakin vaiheessa tuonut 20 litraa löpöä kanisterilla veneeseen ja kaatanut sen tankkiin.  Sen pitäisi riittää täksi kesäksi, tankki olisi lähes täynnä nyt.   Monia kertoja olin käynyt veneellä nauttimassa tunnelmasta tai puuhailemassa jotakin.  Itse olin töiden ja laiskottelun väsyttämä ja olin yrittänyt mieltää sen, että veneily oli nyt erilaista kuin aikaisempina vuosina.  Nyt oli tulossa vasta KOLMAS veneretki tänä vuonna omalla veneellä.  1. oli käynti Malkasaaressa ja toinen tämä edellinen Kaunissaaressa, Sipoon selällä käynti.

Perjantaina 10.8  Lähdin Kaunissaareen suht reippaan myötäisen saattelemana.  Mustan Hevosen molemmin puolin mainingit keikuttivat venettä maininnan arvoisesti.  Perille saavuttuani tuntui, että oli todella tehnyt merimatkan.  Perjantaina klo 13.20 olin Laguunissa, tällä kertaa avotila ilta-auringon, siis lännen suuntaan.  Näin, koska tavallinen paikkani siinä pää-laiturin pässä oli varattu.  Pilvet olivat hienoja, illalla polttelin kynttilää.  108 valokuvaa, 45 venettä satamassa.
     Lauantai 11.8. Laiturilla oli iloinen kalakerhon kalastuskilpailu, jonka voittaja käytti hienoa litkaa.  Kävin kauppaveneellä ja seurailin hetken aikaa Helsingin Ladun retkiporukkaa.   Laiturilla laulua parinkin eri laulukirjan avittamana.  105 valokuvaa.  Kalakerhon rapujuhlissa kävin kutsuttuna, vaikka ravut eivät maistuneetkaan.  Kitaraa soitin ja laulettiin.  Myöhemmin yöllä saaren toisessa päässä, keittokatoksella oli eräs tapahtuma, joka jätti pohdinnoille sijaa.

     Nyt tätä kirjoittaessani alkaa pimenemän.  Jätänpäs huomiseksi lopun. Ja jatketaan:

     Sunnuntaina, 12.8 satama tyhjeni lomalaisten palatessa kaupunkiin, pari venäläistä pientä purjevenettä oli satamassa.  Viikonlopun venemäärä oli joskus yli 100, maanantaiksi jää sitten ehkä 14 näin elokuussa tavallisesti.  Muutama meloja oli viettänyt yön lammen rannalla ja lähtivät nyt tyynessä pois.  Istuessamme myöhään iltapäivällä laiturin pöydän ääressä, kuului PLUMPSIS.  Eräs humalainen oli kauempana pudonnut mereen ja kävimme pelastamassa hänet.  Twitter-profiilini, @etanatikku, se veitikka, kirjoitti aika hauskasti asiasta.  Palaan ehkä tässäkin blogissani vielä siihen asiaan.  Totean nyt vain, että märän, ison miehen nostaminen laiturille vaatii älyä ja stategiaa.  Ja meillähän sitä oli.
       Illalla yritimme 22.00-24.00 tähyilllä Persiedeja, tähdenlentoja, mutta turhaan.  Väsytti, ja niska tuli kipeäksi.  154 valokuvaa.

     Maanantaina 13.8.  Meduusoita paljon liikkeellä.  Eräs tuttu jätti veneensä tänne kun meni itse kaupunkiin.  Eräs lapsiperhe piti purjevenettään täällä koko viikon tyhjillään.  12 venettä yön yli.  Tyyni, aurinkoinen päivä.  Isokoskelot, nuo merten prinssit, nelisteen sukeltelivat laguunissa.  116 kuvaa.
     Tiistaina 34 valokuvaa.  Lentokoneet tekivät jännää mutkaa Pirttisaaren yllä ja jättivät valkoiset viirut.  Käymäläntyhjennys?  :)   Eräät ihmiset sienestivät.  Lämmin yö.  Google Talk ei toimi, puhelin ei toimi, sähköpostikin tahmaa.  Lopulta sain kotiväkeen yhteyden edes jotenkuten toimimaan.  Nyt oli menossa uskomattoman pitkä tyyni jakso.  Minä vietin veneessä todellista mietiskelijän elämää, istuskelin paljon yksinäni.  Sitten keran tunnissa huoltohommia tekemään rantaan.  Vessassa, tuoretta vettä noutamassa, roskia viemssä tai muuten vaan kävelemässä.  Neljä kertaa päivässä jotakin ruokaa laitoin.  Ruokavarasto oli aika hyvä myös tuoremuonan osalta.  Veneessä köysien kunnostamista ja muita huoltotöitä.  Moottorille en ole tehnyt mitään koko vuonna :(

     Keskivikkona 15.8.  Herätys tyyneen ja kauniiseen päivään klo 6.15.  Klassinen radiokanava on viihtymisen merkki.  Hieno päivä taas.  Saunassa oli rauhallista, 16 äijää. Edellisellä keikalla kävin uimassa 12 asteisessa vedessä, mutta en nyt.  Ravintolassa halvat kahvit ja paljon tarinoita saaren menneisyydestä, jolloin täällä asuttiin...
Putsailin veneen laitaa vesirajasta aisalta kurkottaen.  Soittelin avotilassa, jurotin yksin veneessä, jossakin vaiheessa sitten laituripöydällä muiden seurassa.  Vähän veneitä satamassa.  Kalastin parin kaverin kanssa laiturilta, ei saalista (silikonisyötillä).  Illalla 2 kpp kaakaota hunajan kera.
Verkkoyhteydet hoidan kännykällä, jota lataan 1-akusta lähes päivittäin.  Pienessä tietokoneessa riittää virtaa noin 5 tunniksi, en käytä siinä verkkoa, koska se on täällä niin huono.  Siinä on ladattuna valmiina ohjelmointiin liittyviä verkkosivuja, joita sitten ehkä luen joskus pimeässä.   91 kuvaa.
     Olo on rauhallista, rentoa, joutilaan mukavaa.                    JATKUU:

Kesän 2012 Veneretket nipussa. OSA 1.

Olin Sipoon Kaunissaaressa 19-30. 7, Laguunissa ja omalla veneellä tietenkin.  Se aika oli uskomattoman rauhallista, kun muutaman päivän kuluttua alkaa tajuta viikon pituuden ja ajan käytön loputtomat mahdollisuudet, niin alkoi rentoutua.  Torstai-perjantai oli aurinkoista ja tyyntä, salakoita oli lahdessa paljon ja onkijat saivat ahvenia.  Lauantaina oli saaren kesäkisat, jota seurasin lumoutuneena.  Köydenvetokisat, lättyjä, makkaraa, kauppalaivan ja vuoroveneen tulo ym.  Oli siinä menoa ja elämää.  Ja laiturilla laulettiin  yömyöhään.  Sunnuntaina kävin tutkimassa saaren etelärantaa väen nukkuessa krapulaansa pois.  Maanantai oli sateinen ja tuulinen pivä ja pari kalastajaa opetti sorsia syömään salakoita.
   Tiistai oli aurinkoinen, hain kauppaveneestä ruokatäydennystä ja kävin kahvilla ravintolassa.  Keskiviikkona naapuri tarjosi sämpylän tuoreena laiturilla asetetusta uunista!! Kuvasin erään veneilijän hauskaa navigointivirhettä.  Torstaina työvene Jaakko nouti uponneen ponttooni-aisan pois, korjaamatta mitään.  Tyypillistä virastotyötä.  Perjantaina oli hellettä taas, seurasin sataman täytttymistä ja ihmisten istumista rantatuoleilla, kallioilla, meren äärellä.  Ja satamahan täyttyi taas ja viikonlopun juhlat olivat valmiit alkamaan.
     Olin tässä vaiheessa jo ehtinyt tavata yhden uuden ystävän; tavattoman mukavan moottoriveneilijän ja lauantaina olisin tapaava uuden.  Hän oli Troolarimies Espoosta.  Sunnuntaina otin vain 6 kuvaa ja maanantaina palasin kotiin...
     Siinäpä se.  Lisänä tavanomaiset veneessä-asumisen ilot ja tunnelmat.
Paljon jäi mieleen muistoja.  Kotiin palattua on aina tyytyväinen, että taas tuli reissu tehtyä.
12 pv kaikkinensa.  tämä vuosi on totisesti erilainen.  Rauhaa kaipaan ja rauhaa saan.

     Mainittakoon, että en ole laittanut Windexiä paikalleen ja saaressa huomasin, että minulla ei ole merikarttaa.  Enpä sitä tällä matkalla tarvitsekaan, reitti on läpeensä tuttu,  2 tuntia, noin 10 Mpk.  Joka kiven ja kannon tunnen siltä reitiltä.  Mutta...

Matkan loppuosuus, Jurmon, Kasnäsin ja Fladalandetin ja Stora Halsön kautta Helsinkiin

4.7.2012 valmistauduimme pitkään päivään heräämällä klo 06.  Sää oli hyvä ja ajoimme suoraa väylää kohti Kökaria ja kaarsimme sitten sen ohitse pohjoispuolelta.  Muita veneitä, rahtialuksia ja yhteysaluksia oli liikkeellä tasaisella meren pinnalla.  12. saavuimme Jurmon satamaan, jossa poijutimme veneemme aallonmurtajaan, johon seuraksemme saapui päivän mitaan kuutisen venettä.

Jurmossa kävimme kahvilla ja tutkimme satamanseudun palvelut.  Kävelyretkellä näimme saaren nähtävyydet, minä en ihan itäkärkeen halunnut mennä, palailin vaikeakulkuisten matalien pensaikkojen läpi satamaan kengät täynnä varissutta roskaa.  Siellä sitten oli aikaa istua helteessä pienellä laiturilla ja tarkastaa ostospaikat.  Muut ostivat savukalaa ja minä sain sen kylkiäisen; valtavan tillinipun. Hienosta auringonlaskusta otin monta otosta.

Torstaina 5.7. irrotimme köydet 6.17.   Hieman tuulisempaa merta ajoimme Kasnäsiin, missä tankkasimme klo 11.  Matkalla yritettiin paikallistaa pohjoispuolella olevia tuulivoimaloita, joita ei karttoihimme ollut merkitty.  Kävimme kahvilla ja minä hupsu ostin taas hieman liikaa ruokaa...  Klo 12 lähdimme uudestaan liikkeelle.  Hangon selän kapealla reitillä tuli vastaan purjeveneitä, niin, että ei ole moista ruuhkaa ennen nähty.  Välillä niitä oli kapeikossa neljä rinnakkain...  Keli oli hieno ja kilpailu kova...
     Hangosta painuimme ohi vähän tuulisessa säässä, suunta kohti Tammisaaren edustaa, jossa tutkimme useita paikkoja...   Klo 18.30 olimme aika väsyneinä ankkuroitumassa helteisen Fladalandetin  länsipuolelle.  Tämä puoli oli minulle oudompi, ja saarihan on valtavan hieno, tasaisine kallioineen ja syvine lahtineen.  Pari meistä kävi jäätävässä , n. 12 astetta, vedessä pulahtamassa, minä en, ja se jäi harmittamaan,  Puhdistautuminen olisi tässä helteessä todella ollut tarpeen.  Ankkuripaikka oli suojainen ja tämä oli todella hieno valinta yöpymispaikaksi.  Kävimme paistamassa makkaraa...

     Seuraavana päivänä läksimme ennen puoltapäivää, keli oli tuulinen ja muuttui välillä ilkeän sateiseksi.  -80 luvun hieno Marina -75 vene, Have Maria tuli vastaan. Yritimme käydä Bärosundissa kaupan laiturissa, mutta ahtaus ei sallinut.  Tässä kohtaa minulla on tauko kuvaamisessa klo 14.00 - 19. 43.  syynä oli kuulemma PLUMPSIS-ilmiö joka sattui, kun oli keulakannella laittamassa köysiä.  Kamerani oli pois, vaik sen äsken näin....   :)   Kapealla väylällä lähestyessämme Porkkalaa, koimme matkan kovimmat ryskytykset.  Katseemme seurasivat välillä huolestuneina takana tulevaa Fiskaria, mutta kyllä se siellä pärjäsi, vaikka ajomatkat olivat välillä hurjan pitkiä.  Koska PLUMPSIS ilmiöön ei liittynyt KOPSIS-ilmiötä, niin epäilin asiaa alunpitäen jekuksi.  Ja kun olimme Stora Halsön laiturissa fiskarissa kahvilla, se paljastuikin siksi....    Tämä saari oli myös näkemisen arvoinen, kiertelin sitä itäpuolta lähinnä...  satama oli suojainen ja siellä oli viisi venettä yöpymässä.

7.7.  klo 10 aamulla Fiskariin kaadettiin kanisterista lisää löpöä tankkiin.  10. 30 olimme liikkeellä tuulessa ja välillä sateessa.  Porkkalan niemen ohitse, sitten kapeaa väylää ja kiikaroitiin Espoon ulkoilusaaria ja muisteltiin niihin tehtyjä retkiä.

Klo 13.50 tiemme erkanivat, Fiskari lähtisi kotisatamaansa Matinkylään.  Merellä suoritimme hurjan WalkieTalkie puhelimen palautuksen Fiskariin.  Meidän Kapu yritti ensin ojentaa sitä, mutta sen epäonnistuttua hyppäsi sitten vauhdissa Fiskarin keulakannelle hurjan Cowboy huudon säestämänä.  Vilkutti meille sitten vielä muka jäähyväiseksi. Sitten veneet rinnakkain ja hän pääsi palaamaan omaansa takaisin.  Keli oli ikävän tuulinen, ja olin kyllä tyytyväinen, kun pääsimme Kaivopuiston edustan saarien suojaan.  Klo 15.20 olimme Sirpalesaaressa tankkaamassa.  Ja muistettava on, että moottorin kiinnitysten kestämisestä oli koko ajan pieni huoli...
     Hevossalmen silta avautui meille 16.03.  Sen jälkeen Villinki suojasi hieman tuulelta, mitta sitten melkoinen tuuli saatteli meitä Vuosaaren suojaavan aallonmurtajan taakse.  7.7. klo 17.10 vene oli kiinnitetty.
Minä pakkasin kamani, jaaa...  Satamakirja ja Ahvenanmaan lippun vielä jäivät.
     Väsyneinä tallustimme kaupunkiin, minä melkoinen kantamus selässäni ja kainalossa, tyytyväisenä, mutta monin tavoin rasittuneena.  Kiitos matkakumppaneille tästä hienosta tilaisuudesta retkeillä saaristossa.  Edessä kotimatka ja sitten levon jälkeen kuvien järjestelyä.

     Ja koskahan ehtisi blogipostauksen tehdä?  Jaa..  se tapahtui viimeisten päivien osalta vasta 50 päivää myöhemmin.  Teksti ei ole laadukasta, mutta antaapa se nyt mahdollisuuden raportoida blogissa kesän muista tapahtumista.

Matka jatkuu Maarianhaminasta Kökarin suuntaan

Moottori ja akselilaippa olivat paikallaan, kuinka, siitä kerromme myöhemmin.  Odotuksen turtumuksessa olin unohtanut tyhjentää veneen roskiksen ja olisin toki voinut huolehtia myös veneen keulasäiliön täyttämisestä tuoreella vedellä.  Laiskuus...
3.7. klo 19.00 joka tapauksessa irroittauduimme laiturista...  liekö ilmassa pientä jännitystä moottorin kiinnityksen suhteen...  ei kai.  Vain normaali matkan jännitys ja valmiustila.  Toinen vene hieman viipyi, kun oli naapureille selitettävä tilannetta...
     Yleissuunta oli etelään, joka oli minulle yllätys, en ollut ehtinyt osallistua suunnitteluun...  Kökaria kohti menisimme, mutta emme siis Lumparnin kautta.  Ilma oli aika hieno, ja monen tuulisen päivän jälkeen oli nyt ilo ajaa kirkkaan taivaan alla.  Vilkaisimme pientä telakkaa, oikealla olevia muutamia maantiesiltoja, jotka tavallaan jatkavat Maarianhaminan niemeä etelään.  Isoilla laivoilla on tapana oleilla toisella, Länsipuolella.

     Pari purjevenettä heikossa tuulessa, vasemmalla nuo suuret, paljaat kalliot, jotka ehkä joskus ovat olleet metsän peittämät.  Kalastajien pyöreitä väylämerkkejä ja kohta jo aukeni etelässä avoin meri, lounaan suunnassa rivi, 6, tuulivoimaloita.  Hyvin ne soveltuivat tuohon ympäristöön jauhamaan sähköä ihmisille.  SAR-alus tuli vastaan, kalliolla yksinäinen luotsirakennus, hieman ahtaampia väyliä ja värikkäitä pikkumajakoita meressä.  Koillisen suuntaa sitten ajaessamme tuli hieman isompi rahtilaiva vastaan.  Myös Finnlinesin lautta. Saaren rannalla joku teollisuusmainen rakennusryhmä, mitähän siellä...?
     Pitkät ulapat olivat uuvuttavia, minäkin suoritin siinä ajovuoroani.  Sen jälkeen tulikin sitten väylänmutka, josta, HUPS, pitikin kääntyä kaakkoon, pientä väylää Kökarin suuntaan.  Vetovuoro vaihtuu, on helpompi olla seuraajana.  Pitkiä olivat taipaleet olleet, koska vasta klo. 22 olimme aloittamassa tätä osuutta.

     Aurinko oli lännessä varsin alhaalla, veden pinta lähes peilityyni.  Kyrkosundetin varrella oli tavattoman kauniita saaria, ja välillä niiden kallioisissa poukamissa näkyi veneitä ja metsästä pilkotti taloja.  Räpsin kuvia minkä kerkesin, sillä näin kaunista ja suojaista paikkaa harvoin löytää.  Jonkun sillankin ali piti mennä ja muutamaa merimerkkiä tarkkailla.  Hieman arvelutti ajankohdan myöhäisyys, joutuisimmeko tässä vielä pimeässä rantautumaan?  22.20; aurinko laski yhä alemmaksi, harsopilvet antoivat sille hienoja sävyjä.  Matalat kalliot ja kaislikot olivat auringon viime säteissä taianomaisen kauniita.  Ehkäpä meidänkin pieni laivastomme, rannalta katsottuna.  Ihmisiä tai veneitä ei näkynyt liikkumassa, menimme kapeata väylää myöten suunnilleen kaakon suuntaan.  Tarkoitus oli pysähtyä ennen Kökaria, ehkä noin 7 Mpk päähän siitä, jonkun autiosaaren rantaan.
     22.35 taisi olla viimeisin näkymä auringosta.  22.40 Edessämme, metsän takaa nousi täysinäinen, himmeä kuu.  Kohta se jo näkyi kaukaisten puiden yläpuolelta.  Näimme sitten vieläkin vilahduksen auringonlaskusta, pimeästä ei kuitenkaan pelkoa olisi, taivas pysyisi pitkään kirkkaana.  Kuvailin kuuta, harvoin pääsee sitä näin hienosti kuvaamaan.  Kävimme tarkkaan kaikua tuijotellen tutkimassa erään saaren poukaman, mutta se olikin suojelualuetta.
     Jatkoimme, kohta oli vuorossa seuraava saarien sokkelo, jonne taas varoen ajettiin; keulatähystys ei tässä auttanut, oli vain katsottava syvyyskäyriä ja kaikua.   Klo 23.10, kun punertava viiva vielä hehkui läntisellä taivaalla, olimme kiinnittymässä kallioisen saaren kaakkoispuolelle.  Köydet rantaan, minä hoidin ankkuria.  Toinen vene joutui vielä vaihtamaan puolta, mutta sittenpä olimme jo turvallisesti kiinni saaren rannassa ja niinollen vapaat iltatoimiin.  Kevyt iltapala, keitettiin kahvi jommassakummassa veneessä.

     Tässäkään saaressa emme paljoa hypänneet.  Kiertelin rantaa hieman ja otin lisää iltakuvia.  Kamerani jaottaa kuvat vuorokausittain (tyhmää, ettei itse saa perustaa kansiota ) ja seuraavan kansion ensimmäiseksi kuvaksi tuli kuva merikartasta.
     Yö oli tyyni, heräsin naapuriveneestä kuuluvaan koputukseen.  Nyt oli vuorossa pikaherätys ja äkkilähtö.  Rantakäynnit, ja sitten jo keulaköysien irroitus ja ankkurien nosto klo 6.30.  Matkaan; tarkoituksena ajaa pysähtymättä Kökarin pohjoispuolelta Jurmoon....


Tarina jatkuu... mutta vasta muutaman päivän kuluttua, sillä nyt, 19.7. !!! on tarkoitus tehdä kesän ensimmäinen reissu SAAREEN.   Malttakaa, vaikka voinhan ehkä sieltäkin kirjoittaa... 

Linkkejä ja kuvalinkkejä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan

En pysty blogiteksteihini kansioiden täyttymisen takia laittamaan uusia kuvia, joten tässä joitakin veneretkeemme liittyviä linkkkejä verkossa oleviin kuviin ja verkkosivuille.
Täydennän tätä linkkikokoelmaa vielä, jos niikseen tulee.


KUVALINKKEJÄ:  LINKIT AVAUTUVAT UUTEEN IKKUNAAN.   
Maarianhamina itäsatama

Maarianhamina länsisatama

Maarianhaminan kirjasto

Mariehamn promenadgatan

Maarianhamina kävelykatu 

Maarianhamina, paljon nähtävää pienellä alueella.

Mariehamn

Mariebad kylpylä.
Näillä google kuvahaku-sivuilla voi hieman hassutella.  Osittain ne antavat samoja ja välillä hieman hassuja tuloksia, riippuen siitä, mitä kuvien ottajat ovat merkinneet.


PICASA-KANSIOITA  Maarianhamina.  
Picasaweb-Mariehamn
PicasaWeb Maarianhamina 



Verkkosivuja:  
Maarianhamina, kartta

http://www.turisti-info.fi/haku/Maarianhamina/
http://www.visitaland.com/en/facts/mariehamn

Sitten tämä hienosti palvellut turisti info, jonka henkilökunnalle haluamme välittää erityisen lämpimät kiitokset.  Ja onhan siellä aukioloajatkin   :)
http://www.visitaland.com/en/facts/tourist_information 

Bibliotek På Åland  Maarianhaminan kirjasto.

Gröna Udden leirintäalue  http://www.gronaudden.com/  


http://www.aland.com/fi/nae_ja_koe/aktiviteetit/seikkailugolf_on_koko_perheen_suosikki


Lilla Holmen lintusaari, tästä ei oikein hyvää verkkosivua löytynyt.

Merelliset ja mereihistorialliset linkit laitan omalle sivulleen.


Tässä vielä pari Google-hakua, jotka sattuneesta syystä kiinnostivat meitä erityisesti.
Båt reparering på Mariehamn
Veneen korjaus Maarianhaminassa
Volvo Penta Mariehamn
Näistä emme saaneet apua, vaan hoidimme asiaa aluksi tuttavamme kautta mantereella.
.

Maarianhamina, veneturistina katuja mittaamassa ja nähtävyyksiä katsomassa. 100 Ankor Stad.

Maarianhamina, Mariehamn, 100 Ankor Stad. Osa 2. 

Kirjasto oli valoisa, väreiltään vaalea ja toi mieleen Töölön kirjaston. Olin kerran aamulla lukusalissa, sain ladattua verkkovirralla tietsikkaa ja kameran laturia ja samalla luin lehdet, myös paikalliset. Kirjaston meri/ kotiseutu-osasto ansaitsee oman artikkelinsa. Pääsin ikkkunapaikalle, jossa oli käytettävissä pari tepseliä, puhelimen lataus oli minulla jatkuvasti kriitillinen, ja kiiruhdinkin aina laittamaan sen käyntiin. Moottoriveneessä en alkupäivinä kehdannut aina laittaa puhelintani ohjaamopöydän paraatipaikalle. Kerran hauskuutin ohikulkijoita seisomalla satamassa nurmikolla samalla kun latasin puhelinta tolpasta. ZTE-Blade Puhelimen sähköliittimen kuoren irtoaminen oli ongelma, kerran sen osa putosi nurmelle ja löysin sen vasta 5 min etsimisen jälkeen. Kotona sitten vasta sain teipattua sen taas kiinni.

Kirjaston ikkunasta näkyi itäsatamaan ja kerran sain aitiopaikalta ihailla rajua sadetta ja tuulta, joka pisti meren vellomaan. Verkko, langaton, toimi hyvin sekä puhelimessa, että tietsikassa. Kehtasin nippanappa 1.5 tuntia olla epäsosiaalisesti erossa veneseurueestamme ja ehdin G+:n, Twitterin, syötteet ja postit lukea.

Kirjatarjonta oli tietenkin pääosin ruotsinkielistä.

Grönä Uddens Camping oli leirintäalue noin. 1 km etelään. Siellä oli hyvä uimaranta, kivat rakennukset, mutta avointa WC:tä etsimme turhaan. Pienellä puistoalueella oli koristeena Bomarsundista tuotu jyhkeä tykki joka oli koristeltu keisarin vaakunoin.

Juuri satamastamme etelään oli Lilla Holmen, upea lintusaari. Naakoille oli oma talonsa, pupujusseja häkeissä, uteliaita kukkoja vapaana ja sitten riikinkukkoja. Nämä olivat aika pelottomia mutta eivät suostuneet nostamaan pyrstöään pystyyn. Rannalla oli hyvin hoidettu ja vahdittu uimaranta. Tämä paikka oli yksi niistä nähtävyyksistä, joiden ansiosta arvostan tätä kaupunkia.

Pienessä lammessa lokki ahdisteli pahasti telkkäpoikuetta, pienoiset suorittivat urheita sukelluksia ja välttivät tuhon... Olisipa emo saanut otteen lokista nokallaan...

Erikoisen hieno Mini-Golf tarjosi paljon nähtävää. En ole missään ennen nähnyt niin huikeata rataa: Erästä kierreputkea emme uskaltaneet yrittää kuin lopuksi, koska olimme varmoja, että pallo jää sisään. Hieman 'villi' seurueemme herätti ehkä hieman hämmenystä paikalla olevissa nuorissa... Ja pyysin minä anteeksi sitä yhtä kiilausta :( Kuvia en nyt pysty laittamaan, mutta etsin kyllä verkosta linkit kaikkiin näihin kohteisiin... malttakaa vain. Ja olikohan pisteenlaskussa jotakin outoa... Huomasin saaneeni 10 pistettä parista radasta, vaikka sääntöjen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista. Mutta Kapteeni on Jumalasta seuraava, ylenevään suuntaan :)

Maarianhaminan matkailutoimiston väelle, Turist Info, erityiset kehut meidän auttamisesta. :) Osuimme toimistolle sattumalta ja vietimme siellä noin 25 minuuttia. Sain luettelon mahdollisista veneen moottorin korjaajista, mitä en satamakonttorista saanut. Ja lähetimme kortteja, kävimme vessassa, ihailimme näyttelyä ja otimme esitteitä. Poistuessa oli hiukan nolo olo, kun huomasin, että paikka olisi oikeasti sulkeutunut jo 5 minuuttia siitä, kun me tupsahdimme sisään.

Siis kiitokset suurenmoiselle ja ystävälliselle henkilökunnalle, joka uhrasi meille aikaansa.

Kävimme myös pienessä kirkossa ja sen kahvituvassa. (En ole uskonnollinen, utta iahieln arkkitehtuuria ja historiaa). Hyvin ystävällinen kahvilan rouva puhui suomea ja selitti, että heillä ei kertakaikkiaan ole tilaisuutta puhua suomea niin paljon, kuin haluaisivat. Siksi se on monella niin kankeaa.

Verkottaminen sujui kolmella ilmaisella WiFi-verkolla, joko satamassa, hotellissa, tai kirjastossa. Pelkään, kuinka suuret Roaming-maksut minulle on tulossa 10 Megan verkkoliikenteestä... En ole löytänyt keinoa tarkastaa sitä etukäteen.

Olin kaupungissa liikkeellä useita kertoja yksin, tai seurueen kanssa. Pari kertaa oli helteinen tunnelma, muuten ilma oli aika viileä. Kerran etsin viidestä eri kaupasta kyniä ostettavaksi, mutta en löytänyt. Lähetin kotiin yhden Ahvenanmaa-postikortin, toinenkin oli tarkoitus, mutta se jäi reppuun.

Kiersin laiturit ja katselin veneitä. En huomannut veneissä sellaista omaleimaisuutta, mitä on esim. Kotkassa tai Raumalla. Muoviveneet olivat pääosin kauppatavaraa. Mutta tietenkin näin pääosin vierasveneitä...

Muut olivat kerran kahvilla Mariebad-kylpylässä ja näkivät, kun minä ajoin TufTuf-junalla sen ohi.

Ja ne ankkurit, 100 Ankor Stad, niitä näkyi jokaisella kävelyretkellä.

Toivon, että ne aina säilyvät tässä kaupungissa. Niiden kohdalla aina pysähtyy hetkeksi miettimään.

Rantautuminen: Gastina moottoriveneen keulassa tai perässä

Periaatteena on, että asiat tehdään silloin, kun kapteeni, kippari käskee.  Toisaalta seurataan muiden tekemisiä ja ajoitetaan hommat niiden mukaan.  Kussakin veneessä on omat tapansa ja niihin on vieraiden mukauduttava.  Omista tekemisistään kerrotaan muille selkeästi.  

Kun perässä nostan ankkurin, on tärkeintä että en kolhi veneen kylkeä sillä.  Kylkiluiden ruhjoutumisen uhalla heittäydyn veneen laidalla ja kurotan käteni kauaksi, pitääkseni ankkurin mahdollisimman kaukana Gelgoatista.  Eikä ankkurin narua kiskota voimalla ja vimmalla, vaan rauhallisesti, ajan kanssa, annetaan ankkurin kaikessa rauhassa irrota pohjasavesta.  Lausutaan sitten ehkä huomautus, jos sakkelia  ei ole varmistettu sokalla.  Ankkuri huuhdellaan kunnolla, viimeiset savet tarvittaessa talouspaperilla.  Kädet pestään pentterissä ennenkuin mihinkään muuhun kosketaan.   Jaa... pitääkin ostaa tiskiharja ankkurin pesua varten, se sidotaan lenkkinarulla kaiteeseen. Uppoavalla ankkuriköydellä on taipumus likaantua, sitä voi yrittää huuhdella huljuttelemalla. Tässä moottoriveneessä ei ollut kaiteita, jotka olisivat haitanneet laskua, niinkuin Marinassa.  

- Irtosi!       Huuhteluäänet, ja       - Ylhäällä!    kertovat kipparille ajankohtaisen tilanteen.    

Ankkuriköysi jouhevasti laskostettuna ja ankkuri siihen päälle valmiiksi seuraavaa laskua varten. 

Valmista!

Poijuun kiinnittymisessä mitään suurempia ongelmia ei matkalla tainnut tulla, kerran taisin hakata poijun rautoja viisi kertaa jolloin kippari ehti jo kysellä, eikö se jo osu....    En jotenkin halunnut laittaa koukkua poijun alempiin osiin linkkuuntumisvaaran (?) vuoksi, vaan siihen ylempään.  Puhein sovitaan etukäteen, miten poiju otetaan;  - - - - Haalea poiju oikealta puolen.  Ja kippari kun sopivasti nojaa venettä poijua vasten muutaman metrin matkalta, niin jo on ihme, jos ei gasti siitä jousihaalla tavoita.  Kannattaa ensikosketusta yrittää veneen keskivaiheilta, sivukannelta, jolloin on pidempi aika yrittää.

- Kiinni!  ilmaisee, onnistumisen.  Ja jos on tarvetta, niin poijuköysi viedään kipparin polvelle ja mennään itse otttamaan tukea naapuriveneistä.

Peräköydet on laitettava siististi vyyhteen aina uudestaan, vaikka ne olisi vain levitetty penkille.  Niissä ei saa olla pienintäkään sotkeutumisen mahdollisuutta.  Jousihaka on oltava valmiina poijuja varten, ja lenkki, silloin, kun pitää kiinnittyä vain paaluihin.  Poiju- tai ankkuriköyden jatkaminen toisella köydellä solmulla... Merten valtiaat meitä siitä varjelkoon!

Keulassa on omat kuvionsa, keulatikkaiden varmistus narulla ja paikoilleen laitto. Pitkä köysi on oltava valmiina luonnonrannoissa ja sen, joka rantaan hyppää, on oltava varmajalkainen.  Minulle tämä tehtävä osui matkalla vain pari kertaa. Siinä on sitten varjeltava, ettei keula kolahda rantaan.  Ja sitten, niin keulassa, kuin perässäkin odotetaan, että muut asettavat köydet sopivaan pituuteen ja sitten laitetaan oma köysi niihin sopivasti.  Laituriköydet ovat lyhyitä, mutta jos niitä yrittää käyttää kylkikiinnitykseen, voivat ne äkkiä jäädä lyhyiksi, esim. polttoaineen tankkauksessa.

     Veneen omistajan tulisi aina varmistaa kaikki köydet.  Olen itse ollut kalliorannalla solmimassa miljoonaluokan veneen keulaköysiä, ja nähnyt, kuinka omistaja on jättänyt ne tarkistamatta.  Minähän vetelen kolme solmua myttyyn, mitä lie, siansorkkia, kai ne siinä pysyy.  

Solmuista käytän itse veneen pollarissa siansorkkaa, joka siis ei ole varsinainen solmu, varmistettuna muutamalla lenkillä.  Paalusolmun osaan, jos oikein pinnistän.  Ja sitten tätä ulkosorkkaa ja myttyä.

Näillä mennään.  Ja muistetaan se, että kun kaiken tekee rauhallisesti, niin on tuplaten enemmän aikaa.

Rantautumisessa on tärkeintä ottaa ensin paniikki pois.  Se tehdään hiljentämällä moottoria ja vauhtia jo pari minuuttia etukäteen.  Siinä samalla mielikin rauhoittuu. Eikä huutoa eikä paniikkireaktioita, vaan selkeitä käsimerkkejä.

Myönnettävä on, että ensimmäisessä rantautumisessa luonnonrantaan, minä olin aika pihalla. Mutta kyllä se siitä sitten sujui. 3 ihmistä moottoriveneessä oli hyvä määrä. Fiskari pärjäsi yhdellä osaavalla ihmisellä.

Maarianhamina, vanha ja monimuotoinen, ruutukaavainen kaupunki niemellään. 100 Ankor Stad.

Maarianhamina, Mariehamn, 100 Ankor Stad. Osa 1.

En ollut ennen käynyt Maarianhaminassa, mikä on minulle hyvin omituinen tilanne. Rakastan tätä maata, sen historiaa ja erityisiä paikkoja. Ahvenanmaata olimme kyllä joskus autolla kiertäneet... Omalla veneellämme kolusimme muutama vuosi sitten Kumlinge-Enklinge-Seglinge-Husö-Kökar -linjaa, mutta Maarianhamina jäi sivuun ulapan taakse. Ruotsin kielen taitoni on vain kohtalainen ja sanojen kaivelu on tuskallisen hidasta. Ruotsia nimittäin olisi monessa tapauksessa tarvittu, oli useita ihmisiä, jotka eivät suomea osanneet. Mutta ihmisistä täällä paistoi iloisuus, myönteisyys ja auttamishalu. Heillähän on itsehallinto, ja minä kirjoitin Twitteriin: "Kadehdin ahvenanmaalaisia,koska heillä on tämä: "Laps Suomen ällös vaihda pois, sä maatas ihanaa -juttu" ".

Minä ihan oikeasti olen kateellinen Ahvenanmaalle heidän maastaan, asemastaan, vauraudestaan ja muusta sellaisesta. Olisiko mahdotonta, että muutkin alueet Suomessa sanoisivat: "Tämä on meidän maamme, tätä ei myydä!".

Ilmakuvissa itäsatama näkyy monine laitureineen neliömäisenä kaupungin vieressä. Huomasin nopeasti, että kaupunki oli paljon suurempi, kuin mielikuvani siitä. Viisi korttelia kuljettuamme emme vielä olleet niemen puolessavälissä. Tuuli pyyhkii usein tämän ruutukaavaisen kaupungin läpi voimakkkaana. Tmä kaupunki todellakin tuntee tuulen, sen hyvät ja pahat puolet. Pakokaasut häviävät nopeasti, mutta myös kylmä tuntuu usein. Surukseni näin useita, varsin vaikeasti liikkuvia vanhoja ihmisiä. Rollaattoreita heillä ei ollut. Kaupungin vilkkain elämä varmaan keskittyy kävelykadun viiteen kortteliin ja muutamaan kesäkuukauteen. Tuleekohan aktiivisille nuorille ikävä Eurooppaan? Onko täällä maaltapakoa?

Vierassataman ravintola- ja huoltorakennusten jälkeen oli läpiajotie, jolla kertakaikkisen ylikohteliaat autoilijat hurmasivat jalankulkijat kohteliaisuudellaan. Tietä annettiin jopa nolouteen asti. Minun oli otettava tavaksi odottaa kymmenen metrin päässä sopivaa rakoa, koska en halua pysäyttää pitkää autoletkaa. Meidän oman veneemme miehistö on muutenkin ihastunut ruotsinsuomalaisten kohteliaaseen ja luontevaan käytökseen. Tämmöisiä asioita, elämänsä polulla, on mukava kohdata. Hotellilla oli iso kortteli, sen jatkona hieman kolho kulttuurikeskus joka oli autio ja sen vieressä valoisanvalkea kirjasto. Seuraavalla kadulla oli Alko ja useita ruokapaikkoja ja sitten tuo kävelykatu.

Kävimme neljänä aamuna aamiaisella hotellissa, n. 10 € ja se oli erinomaisen hyvä ratkaisu; ei tarvinnut veneessä hösätä ostoruokien kanssa ja se tuli vain hieman kalliimmaksi kuin kaupasta ostettuna. Hesburgerissa otin makkaraperunat, ja kerran olin kebab-paikassa naakkojen kanssa kilpailemassa. Maksoin siellä 2 € vesilasista, jota en koskaan saanut :( voivoi. Kahvilla väsyttävien kävelyretkien jälkeen pysähdyimme tietysti useinkin.

Vierassatamassa pieni puute on se, että siellä ei oikeastaan ole yhteisiä tiloja... On vain istuttava johonkin ravintolaan. Niinhän se on tarkoituskin; kävelykadulle tai ravintoloihin rahaa kuluttamaan. Nämä oli hienostoruokaloita, ei kaljapaikkoja. Satamakonttorin vieressä avotaivaan alla oli pöytiä, joissa oli noin 14 tuolia. Sinne olisi aina mahtunut istumaan oluttölkin kanssa, ja jotkut tekivätkin niin. Suihkut, sauna ja WC-tilat ainakin miesten puolella riittivät nipinnapin. Aamulla seitsemältä olisi varmaan ollut hiljaista.

Ravintolalaiva Knorring oli meille sopiva paikka, olimme siellä kaksikin kertaa. Toisella kerralla, taisi olla lauantai, paikka oli täynnä erityisen äänekkäitä ruotsia puhuvia nuoria. Minkäänlaista häiriötä ei ollut, ellei iloisuutta ja melua lasketa häiriöksi. Laiva oli tavattoman hieno, erityisesti sen alakerta, joka oli varattu ruokailijoille, oli meriaiheisine ikkunakoristeineen todella hieno. Jonkun potkupallon ratkaisuottelu kiinnosti osaa meistä.

Siruetanat vaelsivat laumoittain puutarhakaduilla. Tuijottelimme hämästyneinä näitä kymmensenttisiä luiroja, jotka söivät lajitovereitaan ja kotelo-etanoita. Tuntuu siltä, että kaupunki on häviämässä taistelun näitä vastaan. Lehdestä kirjastossa luin aiheesta...

Viisi korttelia käveltyämme alkoi lasku kohti länsisatamaa. Välissä oli oppilaitoksia, omakotitaloja ja puutarhamaista aluetta. Asuintalot kaikkinensa eivät hirveästi poikenneet mannermaisesta, osa oli selkeästi rakennettu 50- 60 luvun puutteellisissa oloissa; pientalovaltaisuus oli suurta. Myös kirjo talojen malleissa vaihteli paljon. Värit olivat enimmäkseen hillityt. Erääseen taloon oli rakennettu suuri lasinen parveke näköalapaikaksi.

Tulimme länsirantaan suoraan museoidun parkkilaiva Pommernin kohdalle ja sen mastot olivat kertakaikkiaan vaikuttavat. Parkkilaivahan se on, mutta kolme raakapurjein varustettua mastoa tekee kovin fregattimaisen vaikutelman. Se perämasto, jossa on pari pientä prammipurjetta siis ratkaisee, että se on parkkilaiva. Pommerniin emme ensitulemalla menneet, mutta se on SUURI. Tuo laiva on huikaiseva elämys, ja se räjäytti tajuntani ja mullisti käsitykseni merenkulusta. Ehkä minun on tehtävä siitä kokonaan oma postauksensa.

Länsi-satama oli nyt varsin tuulinen. Olutta upealla terassilla juodessamme sai halutessaan huovan lämmikkeeksi. Ravintoloiden ketju reunusti satamaa, ja rannalla oli paljon pieniä purje-jollia ja hieman suurempia veneitä, joita seurat ilmeisesti käyttävät. Lahden toisella puolella oli vauraita, suuria taloja, ja maasto siellä oli kaikinpuolin vehreä. Muutama iso rahtilaiva oli pohjoisempana. Kauempana etelässä oli Kalasatama, mutta siellä emme ikävä kyllä käyneet.

Pieni kaupunkijuna, Hoppa On, Hoppa Off, 2 vaunua kiersi itä-osassa paria katua, 3€ oli halpa maksu, mutta olisin kaivannut koko kaupungin kiertävää linjaa. Länsipuolella kiersivät omat linjansa, mutta en oikein päässyt niistä selville.

Viimeistään käytyäni itärannan perinne-laiva telakalla, Sjökvarteret:issa tajusin, että Maarianhaminassa on kaikkea ja paljon. Siellä on tehty asiat hyvin, taidolla, järjellä ja tulevaisuuteen katsoen. Ei mitään sellaista surkeata teelmää mitä Helsingin kaupungin pikkupomot eri virastoissa saavat aikaan. Asioita tehdään täällä nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten. Pelkästään Kastelholman ulkomuseo on lähes Seurasaaren veroinen.

Yhtenä päivänä kävimme ikävää torjuaksemme ilmaisella päivämatkalla Kapellskärissä, Ruotsin puolella. Kaikki vierassataman veneet saivat miehistölleen tällaisen matkan ja olisimme voineet käydä samanlaisella matkalla myös Turussa. Esim. hakeaksemme sen varaosan, jota kovin odotimme...
Se, että olimme jumiutuneet tänne rikkoutuneen moottorin osan takia, painoi varmasti veneen omistajan mieltä. Mutta iloisesti meidän porukkkamme kuitenkin eli.

Tästä näyttää nyt tulevan aika pitkä ja hajanainen artikkeli. Pitää vähän pätkiä, jaksottaa ja ryhmitellä. Katsotaanpas, jaksanko kirjoittaa seuraavat artikkkelit.

2. osassa kirjoitan: Kirjasto, Grönä Uddens Camping, josta turhaan etsimme WC:tä.
Lilla Holmen, upea lintusaari. Ja lisää mietteitä tunnelmia ja tapahtumia kaupungista.
Maarianhaminan matkailutoimistolle erityiset kehut meidän auttamisesta. :)

3. osassa kirjoitan Maarianhaminan meri-historiallisesta puolesta.
Pommern, Merimuseo ja Sjökvarteret.

Ja tämä 100 Ankor Stad! #100AnkorStad Aika monessa paikassa täällä on ankkuri koristeena, joskus isoon kiveen liitettynä. Ne ovat ennen olleet suurten purjelaivojen tuki ja turva. Nyt ne yhdistävät tämän kaupungin ihmisten ajatukset ja muistot menneeseen aikaa. Onnea ja menestystä, 100 Ankor Stad!
Ja kiitokset turvasta. Toivottavasti pääsen toistekin käymään.