Maarianhamina, veneturistina katuja mittaamassa ja nähtävyyksiä katsomassa. 100 Ankor Stad.

Maarianhamina, Mariehamn, 100 Ankor Stad. Osa 2. 

Kirjasto oli valoisa, väreiltään vaalea ja toi mieleen Töölön kirjaston. Olin kerran aamulla lukusalissa, sain ladattua verkkovirralla tietsikkaa ja kameran laturia ja samalla luin lehdet, myös paikalliset. Kirjaston meri/ kotiseutu-osasto ansaitsee oman artikkelinsa. Pääsin ikkkunapaikalle, jossa oli käytettävissä pari tepseliä, puhelimen lataus oli minulla jatkuvasti kriitillinen, ja kiiruhdinkin aina laittamaan sen käyntiin. Moottoriveneessä en alkupäivinä kehdannut aina laittaa puhelintani ohjaamopöydän paraatipaikalle. Kerran hauskuutin ohikulkijoita seisomalla satamassa nurmikolla samalla kun latasin puhelinta tolpasta. ZTE-Blade Puhelimen sähköliittimen kuoren irtoaminen oli ongelma, kerran sen osa putosi nurmelle ja löysin sen vasta 5 min etsimisen jälkeen. Kotona sitten vasta sain teipattua sen taas kiinni.

Kirjaston ikkunasta näkyi itäsatamaan ja kerran sain aitiopaikalta ihailla rajua sadetta ja tuulta, joka pisti meren vellomaan. Verkko, langaton, toimi hyvin sekä puhelimessa, että tietsikassa. Kehtasin nippanappa 1.5 tuntia olla epäsosiaalisesti erossa veneseurueestamme ja ehdin G+:n, Twitterin, syötteet ja postit lukea.

Kirjatarjonta oli tietenkin pääosin ruotsinkielistä.

Grönä Uddens Camping oli leirintäalue noin. 1 km etelään. Siellä oli hyvä uimaranta, kivat rakennukset, mutta avointa WC:tä etsimme turhaan. Pienellä puistoalueella oli koristeena Bomarsundista tuotu jyhkeä tykki joka oli koristeltu keisarin vaakunoin.

Juuri satamastamme etelään oli Lilla Holmen, upea lintusaari. Naakoille oli oma talonsa, pupujusseja häkeissä, uteliaita kukkoja vapaana ja sitten riikinkukkoja. Nämä olivat aika pelottomia mutta eivät suostuneet nostamaan pyrstöään pystyyn. Rannalla oli hyvin hoidettu ja vahdittu uimaranta. Tämä paikka oli yksi niistä nähtävyyksistä, joiden ansiosta arvostan tätä kaupunkia.

Pienessä lammessa lokki ahdisteli pahasti telkkäpoikuetta, pienoiset suorittivat urheita sukelluksia ja välttivät tuhon... Olisipa emo saanut otteen lokista nokallaan...

Erikoisen hieno Mini-Golf tarjosi paljon nähtävää. En ole missään ennen nähnyt niin huikeata rataa: Erästä kierreputkea emme uskaltaneet yrittää kuin lopuksi, koska olimme varmoja, että pallo jää sisään. Hieman 'villi' seurueemme herätti ehkä hieman hämmenystä paikalla olevissa nuorissa... Ja pyysin minä anteeksi sitä yhtä kiilausta :( Kuvia en nyt pysty laittamaan, mutta etsin kyllä verkosta linkit kaikkiin näihin kohteisiin... malttakaa vain. Ja olikohan pisteenlaskussa jotakin outoa... Huomasin saaneeni 10 pistettä parista radasta, vaikka sääntöjen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista. Mutta Kapteeni on Jumalasta seuraava, ylenevään suuntaan :)

Maarianhaminan matkailutoimiston väelle, Turist Info, erityiset kehut meidän auttamisesta. :) Osuimme toimistolle sattumalta ja vietimme siellä noin 25 minuuttia. Sain luettelon mahdollisista veneen moottorin korjaajista, mitä en satamakonttorista saanut. Ja lähetimme kortteja, kävimme vessassa, ihailimme näyttelyä ja otimme esitteitä. Poistuessa oli hiukan nolo olo, kun huomasin, että paikka olisi oikeasti sulkeutunut jo 5 minuuttia siitä, kun me tupsahdimme sisään.

Siis kiitokset suurenmoiselle ja ystävälliselle henkilökunnalle, joka uhrasi meille aikaansa.

Kävimme myös pienessä kirkossa ja sen kahvituvassa. (En ole uskonnollinen, utta iahieln arkkitehtuuria ja historiaa). Hyvin ystävällinen kahvilan rouva puhui suomea ja selitti, että heillä ei kertakaikkiaan ole tilaisuutta puhua suomea niin paljon, kuin haluaisivat. Siksi se on monella niin kankeaa.

Verkottaminen sujui kolmella ilmaisella WiFi-verkolla, joko satamassa, hotellissa, tai kirjastossa. Pelkään, kuinka suuret Roaming-maksut minulle on tulossa 10 Megan verkkoliikenteestä... En ole löytänyt keinoa tarkastaa sitä etukäteen.

Olin kaupungissa liikkeellä useita kertoja yksin, tai seurueen kanssa. Pari kertaa oli helteinen tunnelma, muuten ilma oli aika viileä. Kerran etsin viidestä eri kaupasta kyniä ostettavaksi, mutta en löytänyt. Lähetin kotiin yhden Ahvenanmaa-postikortin, toinenkin oli tarkoitus, mutta se jäi reppuun.

Kiersin laiturit ja katselin veneitä. En huomannut veneissä sellaista omaleimaisuutta, mitä on esim. Kotkassa tai Raumalla. Muoviveneet olivat pääosin kauppatavaraa. Mutta tietenkin näin pääosin vierasveneitä...

Muut olivat kerran kahvilla Mariebad-kylpylässä ja näkivät, kun minä ajoin TufTuf-junalla sen ohi.

Ja ne ankkurit, 100 Ankor Stad, niitä näkyi jokaisella kävelyretkellä.

Toivon, että ne aina säilyvät tässä kaupungissa. Niiden kohdalla aina pysähtyy hetkeksi miettimään.