Merisairaus, kuinka se iskee ja kuinka se torjutaan.

Meidän veneessä ei tulla sairaaksi.  Sen minä sanon heti tulijoille.  Jos ihmisellä on ollut taipumusta merisairauteen, niin se kannattaa ilmoittaa heti veneeseen tullessa.  Silloin asiansa osaava kippari sijoittaa vieraan veneessä parhaalle paikalle.  Meidän veneessä se on navigaattorin paikka.  Siinä saa seistä vasten tuulta, saa naamalleen koko ajan raikasta ilmaa, näkee selvästi horisontin.  Ja voi kaksin käsin pitää kaiteista kiinni ja hallita omaa asentoaan koko ajan meren keinuttamisesta huolimatta.

Siinä ollaan pienessä liikkeessä koko ajan.  Joustetaan käsillä ja jaloilla, kompensoidaan meren liikettä ja ennakoidaan aaltoja katsomalla veneen seuraavat liikkeet.  Ja purjeveneen liikkeet ovat aina säännöllisempiä ja mukavampia kuin moottoriveneen.

Sillä merisairaus iskee vain siihen, joka antaa meren heitellä itseään.  Jos nykertyy hytin pohjalle ja katselee lattiaan, niin tottahan toki hetken päästä kaikki pään sisällä heiluu.  Erilaisiin tauteihin on olemassa konstit ja keinot ja vippaset, millä ne torjutaan ja parannetaan.  Tuohon nykertymiseen minä en vain ole vielä lääkettä löytänyt.  Mutta kaipa ihmisellä on ajoittain oltava lupa sellaiseenkin.

Niin elämässäkin erilaiset vaivat iskevät siihen, joka antaa elämän heitellä itseään.  Siis ollanpas reippaana; nokka vasten tuulta ja raitista ilmaa kasvoille.  Ja suunta horisonttiin.

Veneilijän hengitysongelmat ilmaantuvat syksyllä kerrostalossa.

http://leelia.vuodatus.net/blog/2569688/208-elaman-resepti/    PAKINAPERJANTAIN HAASTE

Viime vuonna koin veneilykauden päätteeksi todella pahoja hengitysongelmia, kurkku kuivui ja tuntui tukehtuvansa.  Ongelmat alkoivat noin pari viikkoa siitä kun pressut olivat veneen päällä.  Niihin aikoihin joku tunnettu laulaja peruutti keikkansa terveyssyistä.  Minulla ongelma paheni nopeasti niin, että aloin ymmärtämään mistä kurkunpääsyövässä tai vastaavissa on kyse.

Pienen kosteutuspyyhkeen pitäminen makkarissa auttoi.  Lopullisen avun sai vasta lumien tultua kun siirryin ulkoilijaksi.  2-6 tuntia päivittäistä ulkonaoloa auttoi ja kukisti parissa viikossa lopullisesti taudin.

Reipas kahden tunnin ulkolenkki auttoi ennen todella nopeasti unettomuuteenkin. (Nyt ei toimi, kun sitä säntäisi vaan innoissaan tietokoneelle ja verkkoon).

Syksyisin osaan nyt jo olla varuillaan näiden oireiden kanssa.  Pientä kröhimistä tahtoo aina olla.  Heinäkuussa hankittu nettiyhteys pitää sisätiloissa hiukan tiiviimmin, ja toistaiseksi se pysyy siedettävissä rajoissa.  Laiskuuttaan sitä sisällä makoo....

Ja kuuluu reseptiin muutakin;  iso lautasellinen salaattia, Ainakin yksi kunnon ateria, ja iltasella pari lasillista vettä.  Ja ihminen, jonka kanssa jakaa elämän.   Lohduksi vielä parit kupilliset kahvia ja sielulle ravinnoksi kymmenittäin hienoja blogeja.