Syksy män, kesä ol, ja talvi on tulossa. Vene telakalla talvea odottamassa.

Laskin siis maston, siitä piti kyllä kirjoittaa.. Sitten viikko laiturissa, nyt hienolla ja mukavalla aisapaikalla.  Nostin veneen, siitäkin oli tarkoitus kirjoittaa.. hyvin hätäisesti ja pienellä valnistelulla se nousi..  Laiskottelin lopun päivää ja juttelin ihmisten kanssa.  Syystyöt tein siinä hiljalleen kuukauden kuluessa.  Mitäpä niistä, tuttuun tahtiin.
     Veneen pohjaa olin tarkoitus raaputtaa, mutta muut hommat, etupäässä kotiremontti, painoivat päälle.  Ilmoja oli hienojakin, oi jospa olisi voinut pienveneellä painaa saaristossa.  Mutta sitten oli taas viisi päivää sateista ja tuulista.
     Pressuksi laitoin alimmaiseksi maassa, veneen keulan edessä kesän olleen riekaleisen...  Hups.. ei ollut ajatusta, että olisi pitänyt uusi ostaa.   Parempi valkoinen sitten päälle...  Kurkihirtenä sama kolmiosainen 2x2 tuumaa..  Lautoja kattotukina ei ollenkaan, eikä edes köysiä pingoitettu.   Puutavaraa piti ostaa yhdessä naapurin kanssa, mutta ei joutanut... Seiniä olisi voinut laittaa paremmin,  Ja tukea itätuulta vastaan.   Hohhoijaa... tämä on sellainen -pitäisi postaus  -ei joutanut lisukkeilla.

     Kerholla oli hienot syysjuhlat isossa juhlateltassa kerhomökin vieressä.  Siellä juotiin, syötiin ja laulettiin.  Lipunlaskukin oli.  Minä soitin kitaraa kerhomökin nurkalla:  Siniristilippumme!  Sadevesi valui rännistä toiseen kenkään ja toinen lahje meinasi syttyä tuoleen roihukynttilästä.  Oli siinä hieno paikka pedattu pelimannille.  Mutta hauskaa oli, uusia tuttuja tapasi, kuuli veneiden historiaa ja ihmisten retkistä.  Erityisesti laituriimme tullut hollantilaistyyppinen teräsvene oli kiinnostava.  Hauskaa oli, juomat riitti...

     Kaupunki on korjannut oman, pohjoisenpuoleisen, laiturinsa.  Sai jopa kannen suoraksi, päinvastoin kuin T-laiturissa.  Sen hilppeet odottavat ponttooneilla kevättä ja asennusta.  Tänään kävin rannalla hakemassa maaliteloja, hiomatarvikkeita ja pensseleitä kotiremonttia varten.  Lunta ei ole vielä tullut, mutta kun pakkasta oli 3 astetta, niin maassa olin jo jäätymisen tuntu.  Laiturit olivat kaikki valkoisen huurteen peitossa.
     Tiedän, että ekan raskaan lumikuorman tullessa minun on mentävä pelastamaan ja tukemaan pressua.  Mutta ei nyt.  Nyt on pieni lepohetki remontin ja rautakauppa-ostosten välissä.

Ja Dart-ohjelmointikielestä julkaistiin uusi  1.0 versio.   2-vuotinen projektini tuli yhteen vaiheeseen.  tämä hieno, uusi kieli tulee muuttamaan aikanaan myös bloggeria.  Jos kellä vain on joku tuttu, joka haluaa vaikka saada ammatin itselleen, niin tässä se on: https://www.dartlang.org/
tuo on vienyt valtavasti aikaa, ja teen sitä käytännössä lähes kokopäiväisesti.  Mitään en tosin ole saanut aikaan.  Tyhmä, mikä tyhmä.

Seuraavaksi:  Lepoa.. pääsisåä vaikka eläkkeelle.  Ai, mutta minähän olenkin jo.  Pääsispä sitten hommista eroon... ai mutta minähän pidän  niistä.  Keitänpäs kaffet ja sommmittelen sen aikana loppuajatukset tähän kirjoitukseen:
1.  En oo ikinä tehnyt niin paljon erilaisia remontteja, kuin tänä vuonna.  Voisi jatkaakin.
2. Kaipaa ulkoilua, rantoja ja kämppäretkiä.
3.  Kaipaa kunnon ryyppy-iltoja kaverien kanssa.
4.  Eräitä hyviä kavereita on lähtenyt viimeiselle matkalle.  Jotkut on huonossa kunnossa.
5.  Verkkoja tietokoneet ja niiden ohjelmat, eritoten sosiaaliset ohjelmat, tulevat muuttamaan maailmaamme paljon.  Se pitäisi hoitaa niin, että se kaikki tulisi ihmisten hyväksi.

Tämmöttii.. kahvi lorisee ( minun pitäisi päästä siitä eroon)  Nyt on talkoonjuomana kotikaljaa, piimää ja apelsiinimehua rajattomasti remontin aikana.  Sen loputtua palkkioksi iso... hmmm.
Pärjätkäätten siis; juokaa, syökää, naurakaa, laulakaa.  ja muistakaa sanoa ystävillenne, kuinka paljon heitä arvostatte.  Ja peffa penkiltä ja luontoon.
.

Matkalla telakalle

Klo 8.01 aurinko pilkisti hetken aikaa horisontista, kaunista.  Mutta nyt ollaan matkalla vain laiturin toiselle puolelle, missä nosturi odottaa.  Päivästä tuli tyyni ja pilvinen.  Mitä parhain ilma nostaa vene rannalle.  Kaikki sujui hyvin telakkaväen avustaessa.
     Lähetin telakoidusta veneestä puhelimella kuvankin, mutta se hukkui avaruuden tyhjyyteen.
Siinä postauksessa luki; Puhdas pohja, vastapesty.  Arvaa kuka pesi!
Edessä on monta mukavaa puuhailupäivää veneen parissa.  Rakentelua, uusimista, parantelua, innovaatioita.  Ja hauskoja kävelyjä rannalla, rauhoittumista syksyn kauneuden äärellä.

Maston lasku ja valmistautuminen telakointiin

Ryhdyin tiistaina laskemaan mastoa, kun kerta oli pitkästä aikaa hyvä ilma.  Mastonosturilla valmistauduin sitten jo ratkaisuvaiheessa miettimään, kuinka viritän köysiä maston anturista maston tyveen, jotta pystyn suoriutumaan hommasta yksin.  Jollakin taljalla se olisi saattanut onnistua.  Onneksi sitten pari venekerhon jäsentä sattui osumaan paikalle ja sain apua veivaamiseen.  Omalla aisapaikallaan vene sitten nyt lepää ilman mastoaan, kuin moottorivene ainakin.
          Olen roudannut kamoja hiljalleen pois,  mutta minkäänlaista työlistaa en ole löytänyt tai miettinyt.  Pitäisikö nyt jotakin erityistä muistaa?  En oikein jaksa ajatella asiaa.  Rannallakin käyn nyt päivittän lähinnä oman terveyteni vuoksi ja siinä samalla siivoan ja pakkaan mukaan repullisen kamaa.

Kotona tavaroita on jo pari kuutiota makkarin lattialla; siinä ne hiljalleen menettävät veneen ja syksyn tuoksua ja kelpaavat sitten lopulta komeroon säilytettäväksi.  Paljon on sellaista, joka pitää pestä.  Minkäänlaista paniikkia tai tuntua ylettömästä työmäärästä minä en tunne.  Pienenä pelkona minulla on, että en saisi tehtyä telakointi-rakennelmaan mitään parannuksia.  Inhoan sitä 2 tuntista vasarointi-urakkaa mikä puurakenteiseen katokseen liitty.  Sen pitäisi olla sellainen Kli-Klap-sisteemi.  Harjan laudat pitäisi esim. saada vaan levitettyä kurkihirren ylle.  Niiden pitäisi olla toisissaan kiinni, jollain josutavalla aineella, esim. kumiletkulla.
     Siinä mielessä kävinkin jo Etolassa ostamassa kumilevyä, mutta se taitaa kelvata vain lautojen päihin pehmusteeksi.

     Eilen oli Kipparikokous.  Olin jo unohtanut sen, ja palannut kotiin, mutta vaimo muistutti asiasta juuri ennenkuin puhelimeni kalenteri ehti muistuttaa.  Ajoimme rantaan yhdessä ja saimme hienoja kuvia sateenkaaresta ja aurinkoisista rannoista.

Veneen nosto on huomenna, lauantaina, aikaisin aamulla.  Siinä ei ehdi paljoakaan jännittää.  En mene ostamaan rommipulloa tänään, vaan teen rantaan normaalin keikan ja pelkään, että se tehtävälista pulpahtaa jostakin esille :)

Kuinka vene telakoidaan: Avustajien tehtävät veneen nostossa

Kun vene on liinoissa nosturin nokassa, avustajat kontrolloivat sitä riittävän pitkillä keulassa ja perässä olevilla naruilla.  Veneen heilumista hillitään ja se pidetään poikittain nosturin puomiin nähden.  Kun nosturi on ottanut tukijalat sisään, se ryhtyy siirtymään kohti veneen telakointipaikkaa.
Avustajien on tarkkailtava tiiviisti venettä ja samalla huolehdittava omasta kulkemisestaan, että eivät kompastu telakalla oleviin esineisiin.  Vene pyrkii nosturin liikkuessa heilumaan joskus rajustikin ja sitä liikettä on melempien avustajien yritettävä hillitä toimimalla koordinoidusti.  Samalla on köyden ylijäävä osa pidettävä kiepillä kädessä, ettei siihen kompastu.  Joskus köysin on heilautettava jonkun esteen ohi ja toisinaan joutuu äkkiä miettimään, kummalta puolelta jonkun esteen ohittaa.

Tämä nosturi on erittäin vahva ja tällainen alta 3 tonnia painava vene on sille helppo tapaus.
- Keula rantaan päin !    On ohje minun veneeni kohdalla.  Sitten on liinamiesten tarvittaessa käännettävä vene vastaavasti.  Ja minä itse voin toivottavasti keskitttyä valokuvaamiseen... :)

Nosturin liinoissa kiikutaan, ja peräköysi hauskasti potkurissa...

Vene valmiina nostoon

Köydet on viritetty aisanpäästä rantaan.  Yhden veneen nostoon kuluu 12-15 minuuttia.  Pitkät köydet on on oltava valmiina keulassa ja perässä.  Pieni jännitys on ilmassa, vaikka tämän on tehnyt jo tusinan kertaa.

Venekerhossa on osaavia ihmisiä avustamassa.  

Lisää kuvateksti

Nosturin aloitti klo. 8.00 kerhomökin takaa, minun vuoroni oli merkattu 9.00.  

Ilma oli +4, aika tyyntä, pilvistä.  Aivan upeaa, että ei yöllä ollut pakkasella.  Veneen kannet eivät olleet liukkaat.  Touhotin hiljalleen köysiä ja muita kuntoon ja kiertelin välillä kuvaamassa.  

Venepukin olin aamulla laittanut kuntoon; purkanut laudat siitä pois ja siirtänyt sitä hieman.  

Vilkaisu taakse, sisarvene Matilda on seuraavana vuorossa.  Maisema on kaunis kuin taulu.  Harvoin veneennostossa on ollut näin mukavaa ilmaa.  Nyt ei nosturilla ole töitä kuin neljäksi tunniksi; useimmat ovat jo nostaneet veneensä.  Mastojakin oli pystyssä vain viisi.  

Kaikki valmiina... 

Tuonne ollaan nyt menossa.  Kohta nosturi tulee.  

Ohjaan liinat sopivaan kohtaan kölin alle, sidon varmistusnarun sivulle, lasken peräköyden mereen ja otan keulaköyden mukaani kun astun laiturille.