Se on nyt ollut sellaista hiljaista nyreksimistä.. olen saanut aikaan paljon vähemmän, kuin mitä etukäteen kuvittelin.. Työ ei ole oikein maistanut, kun perusasiat eivät ole olleet kunnossa, ja aluksi oli lunta ja kosteutta liikaa..
Rakensin oikealle kyljelle käyntisillan, mistä pääsen parraslistaa työstämään ja veneen perään isosn työtason, mistä pystyn paapuurin puoleista reunalistaa ja kaidetta työstämään. Sitten se on ollut lakanpoistoa, hiomista ja lämpöpuhallista.
Kun joka päivä tekee vähän niin saa viikossa paljon aikaan.. kuuli sivusta.. Kuunneltavaa on paljon, sillä kerhomökki on lähellä ja pressun alle kantautuvat kaikki ohikulkijoiden äänet.
En ole tehnyt mitään työlistaa, enkä aikataulua.. Matkalla en edes mieti, mihin työhön kunakin päivänä tarttuu.. se näyttää olevan aika sattumanvaraista. Lämpötila pressun alla on kohonnut jo 11 asteeseen, että sen puolesta lakkauskin olisi ollut mahdollista.
Pohjan rapsutus kaksi tuntia kerrallaan on lievästi rankkaa, kättä joutuu käyttämään rysty puolelta. Mutta se siis tehdään irvistelemättä.. seuraavana päivänä sen kropassaan tuntee. Vielä en ole mukautunut työn rytmiin, vaikka olen varmaan 12 päivää a' 2-4 tuntia puuhaillut. Remontin loppu puolella olen varmaan aika hyvässä fyysisessä kunnossa. Se, että käytän ravintona aika paljon rasvaa ja sokeria, tekee välillä olon aika tokkuraiseksi.. Mutta energiaa tarvitsee.
Siis perusasioiden laittaminen kuntoon, kiireettömyys ja hiljaiselo ovat nyt teemoina. Sitä sen pitäisi sitten vesilläkin olla. Silloin asiat ovat mallillaan.
Jäähyhmää lahden pohjukassa on vielä hiukan, vesillä alta 30 venettä, yksi masto pystyssä eikä Ramsinsalmesta ole vielä yksikään vene mennyt. Puotilan suuntaan jää taitaa olla paksumpaa. Vartiosaaren pohjoispuolisesta pikkusaaresta kävelivät mantereelle vielä noin viikko sitten. Seuraavana päivänä tekivät saman matkan jo veneellä... On se vaan komeata.
Tänään edessä käynti lautakaupassa, jahka Ubuntu 13.04 on päivittynyt HP:lle.
.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
torstai 4. huhtikuuta 2013
Kevään pikamuonaa tietotekniikkaa harrastavalle telakkaduunarille.
Taas on tulossa se kuukausi, jonka tahtoisi olevan tuplasti pidempi; pitäisi ehtiä lukemaan kaikki verkosta tuleva materiaali ja myös tekemään veneen kevätkunnostus; Sehän onnistuu, kun syödään vain mättöruokaa.. sellaista joka valmistuu nopeasti ja jonka voi kauhoa suuhunsa uutisia lukiessaan.
Käytetään kertakäyttöisiä astioita, Valmistamiseen alumiinifolioita, juomana paljon kotikaljaa, piimää ja tiivistemehua. Leivän teko vie liikaa aikaa, pannulla tai kerhomökin mikrossa voi lämmittää jotakin. Ruuat ostetaan kaupasta ohijuostessa, mätetään reppuun ja veneellä muovilaatikkoon. Vettä termospullossa...
Menuvaihtoehtoja on useita.. kaikki ne muodostuvat sattumanvaraisesti viiden minuutin pikajuoksulla kaupan tiskien kautta, tai kirjoittamalla ne vartissa tähän blogitekstiin:
Menu 1. Nakkikioski. Kaalipurjo-salaatti, lihapiirakat, nakit, Kartanon salaatinkastike, jugurtti, margariini ja maksalaatikko. Kotona Puuro, illalla hernekeitto parsalla, porkkanalla ja makkaralla.
Menu 2. välimerellinen: Pizzaa, joku salaattirasia, feta-juustoa, pepperoni, oliivit.
Menu 3. Isoäidiltä; Kananpyörykät & kermaperunalaatikko. Sämpylöitä, kallkunaleike.
Kotona: Äääh.. ei oo mitään, pitää käväistä kaupassa.
Menu 4. Ääh nyt jotain vaihtelua hei!! Kaalilaatikko, margariinia hilloa,
Menu 5. Pakollinen kala.. Tonnikalapurkit, Feta-salaatti Karjalanpiirakat...
Käväisen kotimatkalla Kurvissa pizzalla.. Yksi iso olut. Ja hups.. toinenkin... ja...
Menu 6. Äääh.kiire! Kiire! Nuudeli - lihapullasäilyke mössönä kattilassa.
Kotona iso savusiika.. tietsikan näppis sotkeutuu rasvajälkiin.. :(
Menut 7-9. Rantakaiteella istuen: Makkarasoppa termospullosta. Isoon kattilaan tehty valtavan iso sipulinen makkarasoppa.. viikon melkein ainoa itse tehty ruoka. Riittää kolmeksi päiväksi.
Menu 10. Kaalikääryleet ja perunat? mikrossa. Illalla Stroganoff & Muussi.
Ruuan pitää olla nyt vahvaa; ryynimakkaroita, jauhelihaa, stroganoffia...
Karjalanpiirakoita täytyy saada lisää, ja leikkeitä päälle...
Menu 11. Gourmet :) Kana-riisi ateria, valmisruokaa.. Hilloa ja pieniä lihapiirakoita.
Äääh, tylsää muonaa, bussi-metrolla Kurviin syömään kunnollista ruokaa Kinaporin PK.
Menu 12. Viikon supermättö: Lihapiirakat joiden sisään survotaan nakinpaloja ja kurkku-sipulisosetta. Runsaasti salaattikastiketta. Jokainen lipulla pakattu muovipussiin.. kauhea sotku tulossa... Vielä silakkalaatikkoa.
Ja sitten sama uudestaan.. sattumanvaraisesti vaihdellen... Nakit ja ranskalaiset olis kiva... Kebab riisillä ja ranskalaisilla.. ahh ne herkulliset vihannekset...
Tuore-ruokana aina: tomaattia, purjoa, kurkkua, jäävuorisalaattia.. tupla-annokset.
Ehdottomasti vältettäviä!! Tiskaaminen, so. astioiden sotkeminen. Ruokaan katsominen; silmät tietsikassa, poika!! Ruuan valmistus.. Täysin turha välivaihe. Keskustelu perheenjäsenten kanssa.. hyvin rajoitettua; Yrhm!! Yyyhhh. ääähhr.. Roskat? Miks just nyt? Siivous? Taasko??
Sovelias astia; soikea lautanen josta voi haarukalla kauhoa palat suuhunsa, ja sopivaa luettavaa: Dart ohjelmoinnin viimeisimpiä video-vinkkejä: http://www.dartlang.org/dart-tips/
Vau, tämä on kultaista ja juhlavaa aikaa!! Nyt mennään lujaa.. :)
Periaate varmaan kävi selväksi: Jääkaapissa yksi täysi hylly mättöruokaa, siiitä otetaan reppuun. Kaupassa käydessä ostetaan kaikkea mahdollista niin paljon kuin vain jaksaa kantaa.. Joka lajin laatikkoa ja valmis-salaattia yms. Valmistus mikro-uunissa kerhomökillä aiheuttaa kiusallisen 5 min. viivästyksen... :) Jossain vaiheessa otan veneellä kättöön pienen kaasupullon...
Ai niin.. ja kävimme eilen, 3.4. rannalla.. lapioin tutun istumapaikan vapaaksi lumesta ohikulkijoita varten, siell nyt kelpaa istua kaiteella ilman että peppu kastuu.. jäälakeutta katsomassa. Kaveri teki pienen puron, josta kerhomökin edestä sulamisvedet pääsevät valumaan mereen... Se on kevättä.
.
Käytetään kertakäyttöisiä astioita, Valmistamiseen alumiinifolioita, juomana paljon kotikaljaa, piimää ja tiivistemehua. Leivän teko vie liikaa aikaa, pannulla tai kerhomökin mikrossa voi lämmittää jotakin. Ruuat ostetaan kaupasta ohijuostessa, mätetään reppuun ja veneellä muovilaatikkoon. Vettä termospullossa...
Menuvaihtoehtoja on useita.. kaikki ne muodostuvat sattumanvaraisesti viiden minuutin pikajuoksulla kaupan tiskien kautta, tai kirjoittamalla ne vartissa tähän blogitekstiin:
Menu 1. Nakkikioski. Kaalipurjo-salaatti, lihapiirakat, nakit, Kartanon salaatinkastike, jugurtti, margariini ja maksalaatikko. Kotona Puuro, illalla hernekeitto parsalla, porkkanalla ja makkaralla.
Menu 2. välimerellinen: Pizzaa, joku salaattirasia, feta-juustoa, pepperoni, oliivit.
Menu 3. Isoäidiltä; Kananpyörykät & kermaperunalaatikko. Sämpylöitä, kallkunaleike.
Kotona: Äääh.. ei oo mitään, pitää käväistä kaupassa.
Menu 4. Ääh nyt jotain vaihtelua hei!! Kaalilaatikko, margariinia hilloa,
Menu 5. Pakollinen kala.. Tonnikalapurkit, Feta-salaatti Karjalanpiirakat...
Käväisen kotimatkalla Kurvissa pizzalla.. Yksi iso olut. Ja hups.. toinenkin... ja...
Menu 6. Äääh.kiire! Kiire! Nuudeli - lihapullasäilyke mössönä kattilassa.
Kotona iso savusiika.. tietsikan näppis sotkeutuu rasvajälkiin.. :(
Menut 7-9. Rantakaiteella istuen: Makkarasoppa termospullosta. Isoon kattilaan tehty valtavan iso sipulinen makkarasoppa.. viikon melkein ainoa itse tehty ruoka. Riittää kolmeksi päiväksi.
Menu 10. Kaalikääryleet ja perunat? mikrossa. Illalla Stroganoff & Muussi.
Ruuan pitää olla nyt vahvaa; ryynimakkaroita, jauhelihaa, stroganoffia...
Karjalanpiirakoita täytyy saada lisää, ja leikkeitä päälle...
Menu 11. Gourmet :) Kana-riisi ateria, valmisruokaa.. Hilloa ja pieniä lihapiirakoita.
Äääh, tylsää muonaa, bussi-metrolla Kurviin syömään kunnollista ruokaa Kinaporin PK.
Menu 12. Viikon supermättö: Lihapiirakat joiden sisään survotaan nakinpaloja ja kurkku-sipulisosetta. Runsaasti salaattikastiketta. Jokainen lipulla pakattu muovipussiin.. kauhea sotku tulossa... Vielä silakkalaatikkoa.
Ja sitten sama uudestaan.. sattumanvaraisesti vaihdellen... Nakit ja ranskalaiset olis kiva... Kebab riisillä ja ranskalaisilla.. ahh ne herkulliset vihannekset...
Tuore-ruokana aina: tomaattia, purjoa, kurkkua, jäävuorisalaattia.. tupla-annokset.
Ehdottomasti vältettäviä!! Tiskaaminen, so. astioiden sotkeminen. Ruokaan katsominen; silmät tietsikassa, poika!! Ruuan valmistus.. Täysin turha välivaihe. Keskustelu perheenjäsenten kanssa.. hyvin rajoitettua; Yrhm!! Yyyhhh. ääähhr.. Roskat? Miks just nyt? Siivous? Taasko??
Sovelias astia; soikea lautanen josta voi haarukalla kauhoa palat suuhunsa, ja sopivaa luettavaa: Dart ohjelmoinnin viimeisimpiä video-vinkkejä: http://www.dartlang.org/dart-tips/
Vau, tämä on kultaista ja juhlavaa aikaa!! Nyt mennään lujaa.. :)
Periaate varmaan kävi selväksi: Jääkaapissa yksi täysi hylly mättöruokaa, siiitä otetaan reppuun. Kaupassa käydessä ostetaan kaikkea mahdollista niin paljon kuin vain jaksaa kantaa.. Joka lajin laatikkoa ja valmis-salaattia yms. Valmistus mikro-uunissa kerhomökillä aiheuttaa kiusallisen 5 min. viivästyksen... :) Jossain vaiheessa otan veneellä kättöön pienen kaasupullon...
Ai niin.. ja kävimme eilen, 3.4. rannalla.. lapioin tutun istumapaikan vapaaksi lumesta ohikulkijoita varten, siell nyt kelpaa istua kaiteella ilman että peppu kastuu.. jäälakeutta katsomassa. Kaveri teki pienen puron, josta kerhomökin edestä sulamisvedet pääsevät valumaan mereen... Se on kevättä.
.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Akkujen latausta, lumien putsausta ja oleskelua rannalla
6.2. Keskiviikkona kävin rannalla, akkujen latausta, lumien putsaus pressulta ja ukkojen kanssa hauskaa turisemista vartiokopissa. Näitä käyntejä opn nyt hieman jälkeenpäin vaikea kartoittaa: Saunalahden ADSL kaapeliverkko on tavattoman hidas, pääsee välillä kolmasosaan nettitikun nopeudesta, valitin siitä kymmenisen päivää sitten, mutta mitään ei ole tapahtunut, tilanne ollut jo pari kuukautta, mutta ei kertakaikkiaan jaksa rähjätä sen kanssa.. toisessa koneessa on nettitikku, ja käytettävissä vielä TV-kaapelien kautta tuleva DNA-Welho-Elämä-Vaikeaa-Yhteys.. Kulut meillä taitaa olla jo 45 € kuussa, mikä on kolminkertainen verrattuna 3 vuoden takaiseen aloitukseen.
Kännykässä on nyt joku säätö päällä, se ei lähetä kuvia suoraan verkkoon, tuosta 6.2. käynnistä minulla on näkyvissä nyt vain yksi kuva... Yritä siinä siten kirjoittaa tekemisistä... Olen renkannut kännykän valikoita.. kun otin kerran sen suoran lähettämisen pois, niin heti tuli ongelmia. Jotkut voivat pelästyäkin tätä suoraa lähettämistä suljettuun verkko-albumiin, mutta on se vaan kätevä.
No.. siis akut sain ladattua, lunta paljon, oikeaa talven tuntua, rannalla pääsi liikkumaan hyvin ja ukot olivat juttutuulella. Ja yritän tehdä listaa, mitä kaikkea voisi etukäteen tehdä veneen kevätkunnostuksen valmistelemiseksi, mutta ei vaan millään tule mieleen... Kyllä sitten keväällä huomaa, että: "tuonkin olisi voinut tehdä etukäteen..".
20.2. keskiviikkona. Näytän käyneen myös rannassa... 12.30 otin tutun suokuvan, lumista oli, ja 16.20 otin laiturin päästä kuvia... Neljä tuntia terveellistä ulkoilu-aikaa siis ja hermolepoa.
Lunta pressun päällä vain vähän, mutta edestä vasemmalta lumikasat painoivat pressun alalievettä pahasti.. siinä piti oikein lapiolla tehdä töitä... Alempana lumi oli pahasti paakkuuntunutta ja hieman mietin, kun siinä veneen rungon vieressä seisoin.. jos tuosta kasat vierisivät jalan päälle.. No sain lumia työnnettyä sivummalle.. Ensi talvena pitää jollakin kepillä tukea pressun reunaa 30 cm ylemmäksi... kurkihirttä on paljon hankalampi kohottaa.
Latasin akkua... kai ainakin 3.sta. Mittari oli mukana, kunnossa näyttivät olevan eikä hiirenloukuissakaan ollut kävijöitä. Veneiden välissä kävely oli hieman seikkailullista, korkea kinos välillä upotti ja sortui.
Kopissa kävin istumassa ja juttelemassa äijien kanssa ja siellä kuulin suru-uutisen: Jette, kaunis sinisävyinen iso troolari oli uponnut laituriinsa Herttoniemeen... ilman glygolia ollut merivesiputki oli kai haljennut uusien omistajien huolimattomuuden tähden. Siinä se makaa jäissä, keula ja koppi ovat vielä pinnalla, Nostamaan päästään kai pussien avulla joskus pääsiäisen kieppeillä kun naapuriveneet ovat poissa. Tulivat siinä muutkin rannan ja venekerhon asiat perättyä, tietotekniikan ihmeet juteltua ja tavattua tuttuja joita ei ollut kuukausiin nähnyt.
Uusittu T-laituri oli jo saanut aisat.. loppupäähän tulee tolpat. Ranta näytti olevan hyvässä kunnossa, valmistautumassa kevääseen. Venekerho oli valinnut uuden saari-isännän.
Tätä nyt kirjoittaessani 4.3 on taas lunta tullut.. pitäisi mennä pistäytymään...
lauantai 26. tammikuuta 2013
Telakalla käyntejä Joulu- tammikuussa ja akkujen latausta.
Tarkastan Google+ kansiooni automaatttisesti lähetetyistä kuvista, koska oikein olenkaan käynyt rannalla.. ja näinhän se on mennyt.
10 Joulukuuta edellinen käynti, silloin oli aika lumista, 4 kuvaa, kännykkäkameralla kaikki.
17. Joulukuuta maanantai: Kanavassa oli hieman sulaa, toisen Marina-75 veneen pressu oli pudonnut pois, lunta sivukannella, hieman surullista, mutta omistaja oli sitten pian korjannut sen.
Kävelyä, ei akkujen latausta siinä kiireessä. Ranta on aika hyvin putsattu että autoillakin pääsee liikkumaan.
26. Joulukuuta keskiviikko: 7 kuvaa kännykällä; lunta aika paljon, oman veneen pressulla idänpuolella oli tuuli kerryttänyt raskaat paakut, poistin ne ja pienensin hankia ympärillä.
14. Tammikuuta maanantaina 13 kuvaa: 4 tuntia, viritin muistaakseni toisen sähköjohdon 12 metrin päähän sähkökaapille, varovasti sai kävellä aidan viertä veneiden keulojen editse. 5 venettä taitaa siinä välissä olla... Sain 1 ja 2 akkua ladattua, ne olivatkin yllättävän hyvässä kunnossa. Pakkanen taisi olla jotakin 6 astetta. 3-akku olisi kaikkein eniten tarvinnut latausta, mutta sen latasin viimeiseksi. Kun sitten palasin katsomaan tunnin päästä, niin lataus olikin pudonnut 1.8 Ah:sta nollaan.. Häh ja no voi...? Oliko se ladannut ollenkaan. Vihreätä akun tarkistusluukku kuitenkin näytti koko ajan...
Veneessä oli koko ajan mukava olla pressun alla.. tunnelmallista. Istuin siellä välillä mitään tekemättä, ajatuksia tyhjentäen ja tilanteesta nauttien. Tämä on minulle erittäin tärkeä olotila, ilman tätä elämä olisi aika vaikeata. Tämähän on toinen ja kolmas koti. 3 hiirenloukkua on ollut pyynnissä mutta ihan tyhjinä ne aina on. Ehkä se on sattumaa tai sen ansiota, että vältän visusti syömästä eväitä veneessä enkä jätä sinne mitään hiiriä kiinnostavaa. Lumien pudottelussa oli tietenkin oma hommansa, pressu oli painunut hieman vaarallisesti. Minullahan ei tänä vuonna ole poikkilautoja kurkihirren ja laitojen välissä.
Kävelyä rannalla, lepoa vartiokopissa, lukemista ja eväät termospullosta. Terveyttä, virkistystä, juttelua satunnaisten kävijöiden kanssa.. sitä se. Liikuntaviraston väki hoiteli ponttoonilaituria joka oli kai taas saanut vettä sisäänsä ja joku eksynyt turisti kyseli siis kuukausi aiemmin pudottamaansa avain..
Hieman hämäävä tuntu: jonnekin minä jo kirjoitin tästäkin jutusta...
Tiistaina 22.1.2013 telakalla venettä hoivaamassa. 3.5 tuntia rannassa. 18 kuvaa kännykällä.
Sähkön toimivuus on aina kriittinen kysymys: siinä on monta pullonkaulaa ja vikamahdollisuutta. Jos siinä on vikaa, niin pitää ryhtyä monimutkaisiin korjaustoimiin pakkasessa. Nyt akut lähtivät hienosti lataukseen: olin tuonut autosta toisen laturin, joten sain kaikkiin kolmeen akkuun latinkia samaan aikaan. Hieman irtolunta pressuilla, nyt en lähtenyt edes kahlailemaan veneen kyljille.
Eväinä vartiokopissa termoksesta vettä ja kuppiin murukahvia ja ruuaksi tukevia voileipiä ja pikapuuroa. Margariinia piti olla mukana mutta unohtui.. se olisi sellaista pakkasmuonaa..
Luin myös hienoa kirjaa: Snadi Blosis. Meripelastusseuran historia. Hyviä tarinoitakin. Ja ainahan rannassa käydessä selaan verkkoa puhelimella tunnin verran. Tietokonekin oli tällä kertaa mukana. Vene on kannelta ja sisältä aika siistissä kunnossa, romua ei ole oikeastaan lainkaan. Otsalamppu minun pitäisi aina ottaa mukaan, onneksi veneessä oli nyt pieni taskulamppu, jonka valossa sain akkujen latausjohdot pääkytkimeen kiinni. Hieman kävelyä rannalla ja uusitun T-laiturin kärkeen.
Kolmelta kotiin lähtiessä taivas oli tunnelmallisen sininen, rannan lumiset veneet pohja ylös siinä kevättä odottamassa. Tässä nämä kiireiset terveiset. Minulla on ajatuksissa ryhtyä puuhaamaan sitä: "100 asiaa, joiden tekeminen nyt, helpottaa ratkaisevasti kevätkunnostusta". Ans kattoo.
Luppoajan kultaiset hetket ovat myös tärkeitä.
.
10 Joulukuuta edellinen käynti, silloin oli aika lumista, 4 kuvaa, kännykkäkameralla kaikki.
17. Joulukuuta maanantai: Kanavassa oli hieman sulaa, toisen Marina-75 veneen pressu oli pudonnut pois, lunta sivukannella, hieman surullista, mutta omistaja oli sitten pian korjannut sen.
Kävelyä, ei akkujen latausta siinä kiireessä. Ranta on aika hyvin putsattu että autoillakin pääsee liikkumaan.
26. Joulukuuta keskiviikko: 7 kuvaa kännykällä; lunta aika paljon, oman veneen pressulla idänpuolella oli tuuli kerryttänyt raskaat paakut, poistin ne ja pienensin hankia ympärillä.
14. Tammikuuta maanantaina 13 kuvaa: 4 tuntia, viritin muistaakseni toisen sähköjohdon 12 metrin päähän sähkökaapille, varovasti sai kävellä aidan viertä veneiden keulojen editse. 5 venettä taitaa siinä välissä olla... Sain 1 ja 2 akkua ladattua, ne olivatkin yllättävän hyvässä kunnossa. Pakkanen taisi olla jotakin 6 astetta. 3-akku olisi kaikkein eniten tarvinnut latausta, mutta sen latasin viimeiseksi. Kun sitten palasin katsomaan tunnin päästä, niin lataus olikin pudonnut 1.8 Ah:sta nollaan.. Häh ja no voi...? Oliko se ladannut ollenkaan. Vihreätä akun tarkistusluukku kuitenkin näytti koko ajan...
Veneessä oli koko ajan mukava olla pressun alla.. tunnelmallista. Istuin siellä välillä mitään tekemättä, ajatuksia tyhjentäen ja tilanteesta nauttien. Tämä on minulle erittäin tärkeä olotila, ilman tätä elämä olisi aika vaikeata. Tämähän on toinen ja kolmas koti. 3 hiirenloukkua on ollut pyynnissä mutta ihan tyhjinä ne aina on. Ehkä se on sattumaa tai sen ansiota, että vältän visusti syömästä eväitä veneessä enkä jätä sinne mitään hiiriä kiinnostavaa. Lumien pudottelussa oli tietenkin oma hommansa, pressu oli painunut hieman vaarallisesti. Minullahan ei tänä vuonna ole poikkilautoja kurkihirren ja laitojen välissä.
Kävelyä rannalla, lepoa vartiokopissa, lukemista ja eväät termospullosta. Terveyttä, virkistystä, juttelua satunnaisten kävijöiden kanssa.. sitä se. Liikuntaviraston väki hoiteli ponttoonilaituria joka oli kai taas saanut vettä sisäänsä ja joku eksynyt turisti kyseli siis kuukausi aiemmin pudottamaansa avain..
Hieman hämäävä tuntu: jonnekin minä jo kirjoitin tästäkin jutusta...
Tiistaina 22.1.2013 telakalla venettä hoivaamassa. 3.5 tuntia rannassa. 18 kuvaa kännykällä.
Sähkön toimivuus on aina kriittinen kysymys: siinä on monta pullonkaulaa ja vikamahdollisuutta. Jos siinä on vikaa, niin pitää ryhtyä monimutkaisiin korjaustoimiin pakkasessa. Nyt akut lähtivät hienosti lataukseen: olin tuonut autosta toisen laturin, joten sain kaikkiin kolmeen akkuun latinkia samaan aikaan. Hieman irtolunta pressuilla, nyt en lähtenyt edes kahlailemaan veneen kyljille.
Eväinä vartiokopissa termoksesta vettä ja kuppiin murukahvia ja ruuaksi tukevia voileipiä ja pikapuuroa. Margariinia piti olla mukana mutta unohtui.. se olisi sellaista pakkasmuonaa..
Luin myös hienoa kirjaa: Snadi Blosis. Meripelastusseuran historia. Hyviä tarinoitakin. Ja ainahan rannassa käydessä selaan verkkoa puhelimella tunnin verran. Tietokonekin oli tällä kertaa mukana. Vene on kannelta ja sisältä aika siistissä kunnossa, romua ei ole oikeastaan lainkaan. Otsalamppu minun pitäisi aina ottaa mukaan, onneksi veneessä oli nyt pieni taskulamppu, jonka valossa sain akkujen latausjohdot pääkytkimeen kiinni. Hieman kävelyä rannalla ja uusitun T-laiturin kärkeen.
Kolmelta kotiin lähtiessä taivas oli tunnelmallisen sininen, rannan lumiset veneet pohja ylös siinä kevättä odottamassa. Tässä nämä kiireiset terveiset. Minulla on ajatuksissa ryhtyä puuhaamaan sitä: "100 asiaa, joiden tekeminen nyt, helpottaa ratkaisevasti kevätkunnostusta". Ans kattoo.
Luppoajan kultaiset hetket ovat myös tärkeitä.
.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Lumien pudotus pressun päältä, joskus hieman vaarallista
Maanantaina rannalla ihailin jäätynyttä ulappaa ja autioita laitureita, aikani.. Kunnes vilkaisin omaa venettä ja kauhistuin; iso lumipaakku oli painanut pressun kuopalle, ja oliko jopa kurkihirsi taipunut..? Kiirehdin veneelle, kömmin pelonsekaisin tuntein pressun alle, ja tosiaan, kuopalla oli ja pahasti; kahden viikon takaiset lumituiskut olisi pitänyt jo aikaisemmin putsata. Näin maalla elävät pian viisaasti todistelisivatkin. Lumipaakku nojasi osin tukevastin keulan hyttikattoon.
Styyrpuurin puolella lunta ei ollut lainkaan, ja sitä kautta keulaan. Siellä tönin, nuijin, ängin ja lopulta nyrkkeilin pressun takana olevaa lumikertymää.. tuloksetta. Hieman siitä väheni, mutta pressun repeäminen oli uhkaamassa. Hain kerhon kopista pitkän keksin ja sillä raaputin lunta. Sitten välillä sisältä taas. Nyrkkeilyä. Välillä ängelsin itseni lumipaakun ja kansirakenteen väliin ja selälläni tönin paakkua.
Ja minä olin oikeastaan tullut rannalle hieman aristavaa selkääni parantelemaan... Mietin tietenkin useaan otteeseen, miten käy, jos pressu romahtaa, kun olen sen sisällä.. Soita siinä sitten kännykällä apua.. Kurkihirsi oli kestänyt hyvin, ulkoa oli vain tullut vaikutelma taipumisesta.
Lopulta parhaaksi keinoksi osoittautui kanootin mela, jolla ulkoa sai pienen paakun kerrallaan pudotettua. Veneen vierellä pystyi hyvin seisomaan, oli siinä senverran korkea kinos. Ja lopulta homma oli tehty. Pääsin nautiskelemaan hetken avotilassa istuen. Pakkasta oli kai viitisen astetta vaan.
Kävelin rannat ja laiturit, kaunista, talvista. Istuin kerhomökissä lukemassa. Erään kerholaisen tapasin rannalla, asiantynkääkin oli. Muutaman kuvan, huonon sellaisen sain kännykällä. Katselin miten muiden telakoinnit olivat kestäneet nuo kovat itätuulet.. 19 m. Pieni oja ihan telakan kyljessä oli vielä sulana. Sorsia ei täällä näkynyt.
Tämäpä tässä, kotiin ja odottelemaan seuraavaa lumisadetta. Ja kuulemaan ne maalla olevien viisaat mietteet lumen pudotuksen tärkeydestä ja ajoituksesta. Ja olipa taas reipas retki.
.
Styyrpuurin puolella lunta ei ollut lainkaan, ja sitä kautta keulaan. Siellä tönin, nuijin, ängin ja lopulta nyrkkeilin pressun takana olevaa lumikertymää.. tuloksetta. Hieman siitä väheni, mutta pressun repeäminen oli uhkaamassa. Hain kerhon kopista pitkän keksin ja sillä raaputin lunta. Sitten välillä sisältä taas. Nyrkkeilyä. Välillä ängelsin itseni lumipaakun ja kansirakenteen väliin ja selälläni tönin paakkua.
Ja minä olin oikeastaan tullut rannalle hieman aristavaa selkääni parantelemaan... Mietin tietenkin useaan otteeseen, miten käy, jos pressu romahtaa, kun olen sen sisällä.. Soita siinä sitten kännykällä apua.. Kurkihirsi oli kestänyt hyvin, ulkoa oli vain tullut vaikutelma taipumisesta.
Lopulta parhaaksi keinoksi osoittautui kanootin mela, jolla ulkoa sai pienen paakun kerrallaan pudotettua. Veneen vierellä pystyi hyvin seisomaan, oli siinä senverran korkea kinos. Ja lopulta homma oli tehty. Pääsin nautiskelemaan hetken avotilassa istuen. Pakkasta oli kai viitisen astetta vaan.
Kävelin rannat ja laiturit, kaunista, talvista. Istuin kerhomökissä lukemassa. Erään kerholaisen tapasin rannalla, asiantynkääkin oli. Muutaman kuvan, huonon sellaisen sain kännykällä. Katselin miten muiden telakoinnit olivat kestäneet nuo kovat itätuulet.. 19 m. Pieni oja ihan telakan kyljessä oli vielä sulana. Sorsia ei täällä näkynyt.
Tämäpä tässä, kotiin ja odottelemaan seuraavaa lumisadetta. Ja kuulemaan ne maalla olevien viisaat mietteet lumen pudotuksen tärkeydestä ja ajoituksesta. Ja olipa taas reipas retki.
.
lauantai 8. joulukuuta 2012
Veneily-aiheinen sivusto Google+ palvelussa
Tässä se on:
Veneily-Sivusto
Aiheena mm. Veneily, Meri, Saaristo, Kesä, Telakointi, Purjehdus, Moottoriveneily, Venekerho, Suomenlahti, Saaristomeri
Tervetuloa tutustumaan. Jos olet Google+ palvelussa, voit liittää sen piireihisi.
Tällöin saat uudet postit suoraan lukulistallesi. Hyvää vuoden loppua!
Veneily-Sivusto
Aiheena mm. Veneily, Meri, Saaristo, Kesä, Telakointi, Purjehdus, Moottoriveneily, Venekerho, Suomenlahti, Saaristomeri
Tervetuloa tutustumaan. Jos olet Google+ palvelussa, voit liittää sen piireihisi.
Tällöin saat uudet postit suoraan lukulistallesi. Hyvää vuoden loppua!
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Muutoksia satamassa, telakoinnin parantelua ja moottorin talviajo.
Satamassa tiistaina 23.10.2012 oli upea, ruskainen ilma, toki viileätä. Aurinko paistoi ja oli tyyntä. T-laituri oli valmis, MUTTA.. se ei ollutkaan betonia ja rautaliitoksia, vaan ylhäältä silkkaa kestopuuta siististi lankutettuna. Ponttoneina oli kussakin osassa kaksi mustaa, muovimaista pötkylöä. Siistiä ja nykyaikaista, varmaankin huoltovapaata. Nosturi oli nostelemassa veteen puolen kuution betonipalasia, joissa oli valtavat kettingit, pieni työlautta niitä ajoi sitten paikalleen.
Kerholaisillakin oli puuhaa, valmisteltiin jo viikonlopun nostoja. Yksi pienvene nostettiin luiskalta aitaukseen ja säilytettäviä tavaroita järjesteltiin uudelleen.
Veneellä, pressun alla, minulla oli pieni kiire laittaa ohut haalari päälle, senverran viileää oli. 3 hiirenloukkua olivat vireessä odottamassa tuholaisia. Pakkasin kaikki köydet nippuihin ja ripustin ne kurkihirteen tai katolle. Laitoin veneen sivuille lepuuttajien kohdalle muoviputket, jottka pitävät pressun irti veneen kyljestä. Viritin yhden muoviputken kaareksi veneen taakse pitämään pressua ulompana, naulasin sen telineeseen kiinni ja kiinnitin teipillä muihin muoviputkiin. Touhotusta lisäsi se, että kaikki telakointiin tarkoittamani narut puuttuvat. Niitä on siisti kassillinen tällaisia 100-200 cm pitkiä erilaisia naruja. Jotka siis ovat elintärkeitä telakoinnille, ja jotka vartavasten laitoin... sivuun... jonnekin. Mutta minne? Viimeistään parempaa pressua laittaessani niitä tarvittaisiin.
Kameraa ei ollut, koska se on siis rikkki, kaikenlaista kuvattavaa olisi ollut. Kevyen pressun alla oli auringon paisteessa upea tunnelma. Ulkoilutapahtumana tämä oli onnistunut, ja toki töidenkin puolesta. Vein olkapussissa (Captains Bag) runsaasti tavaraa kotiin. voi jee, että oli kiva olla liikkeessä ja rannassa, mutta pientä kiirettä voi nyt tulla töiden kanssa... älä nyt pakkanen tule tänne ihan heti.
Glygoli maksaa alle 5€ litra, 3 litraa tarvitaan ja Biltema aukeaa keskiviikkona klo 9. Ja jäbä tarvitsee liikuntaa, sinne siis... keskiviikkona... Jäbä tarttisi myös rahaa, tuota 15€ ei taida nyt taskussa olla...
Keskiviikkona bussilla Biltemaan, 3 Kg Glygolia ja pari puurunkoista hiiren loukkua. Oli siinä pientä reissaamista sitten kehä-III luota satamaan. Veneellä etsin muoviletukua. jolla juoksutan käyttöveden laguaarin hanasta lattialla olevaan ämpäriin. Siitä moottori sitten ottaa jäähdytysveden. Letkua ei löytynyt, etsin joka paikan... Siirtelin vettä siis käsipelillä, hain ulkoa hanasta ämpäreihin ja kanistereihin. Vettä, sitä makeata, taisi olle lähes 50 litraa... Valmistelin homman huolellisesti, hitaan varmasti, niinkuin aina näissä teen. Valmistelut on 95% ja itse työ 5%, hätäily kostautuu aina.
Käynnistin motin ja vesi lähti virtaamaan, kaadoin lisää ämpäriin.... Tuuli ravisteli pressua aika villisti, oli vähän pelottavaa... Ongelma oli myös pressun alle työntyvä pakokaasu.. Piti äkkiä piipahtaa ulkona nostamassa pressun kulmaa.....
Tyjensin keulasäiliön, poistin pentteripumpun, kuivasin säiliötä ja letkuja. Puhdistin vielä pilssin ja vein paljon roskia pois. Varmistin pressun kiinnitystä telineeseen, ettei tuuli vie koko systeemiä. Nyt on näetsen lunta tiedossa ihan lähiaikoina... Tuntui helkutin hyvältä olla ulkona puuhailemassa. Vene tarjoaa telakallakin mahdollisuuden mukavaan puuhailuun ja olemiseen.
Kävin myös pikaisesti uudella T-laiturilla, siellä ei ole edes aisoja vielä. 11 mastoa oli pystyssä, naapurikerholla on nostot lauantaina ja meillä sunnuntaina. On tulossa mielenkiintoinen viikonloppu.
Kerholaisillakin oli puuhaa, valmisteltiin jo viikonlopun nostoja. Yksi pienvene nostettiin luiskalta aitaukseen ja säilytettäviä tavaroita järjesteltiin uudelleen.
Veneellä, pressun alla, minulla oli pieni kiire laittaa ohut haalari päälle, senverran viileää oli. 3 hiirenloukkua olivat vireessä odottamassa tuholaisia. Pakkasin kaikki köydet nippuihin ja ripustin ne kurkihirteen tai katolle. Laitoin veneen sivuille lepuuttajien kohdalle muoviputket, jottka pitävät pressun irti veneen kyljestä. Viritin yhden muoviputken kaareksi veneen taakse pitämään pressua ulompana, naulasin sen telineeseen kiinni ja kiinnitin teipillä muihin muoviputkiin. Touhotusta lisäsi se, että kaikki telakointiin tarkoittamani narut puuttuvat. Niitä on siisti kassillinen tällaisia 100-200 cm pitkiä erilaisia naruja. Jotka siis ovat elintärkeitä telakoinnille, ja jotka vartavasten laitoin... sivuun... jonnekin. Mutta minne? Viimeistään parempaa pressua laittaessani niitä tarvittaisiin.
Kameraa ei ollut, koska se on siis rikkki, kaikenlaista kuvattavaa olisi ollut. Kevyen pressun alla oli auringon paisteessa upea tunnelma. Ulkoilutapahtumana tämä oli onnistunut, ja toki töidenkin puolesta. Vein olkapussissa (Captains Bag) runsaasti tavaraa kotiin. voi jee, että oli kiva olla liikkeessä ja rannassa, mutta pientä kiirettä voi nyt tulla töiden kanssa... älä nyt pakkanen tule tänne ihan heti.
Glygoli maksaa alle 5€ litra, 3 litraa tarvitaan ja Biltema aukeaa keskiviikkona klo 9. Ja jäbä tarvitsee liikuntaa, sinne siis... keskiviikkona... Jäbä tarttisi myös rahaa, tuota 15€ ei taida nyt taskussa olla...
Keskiviikkona bussilla Biltemaan, 3 Kg Glygolia ja pari puurunkoista hiiren loukkua. Oli siinä pientä reissaamista sitten kehä-III luota satamaan. Veneellä etsin muoviletukua. jolla juoksutan käyttöveden laguaarin hanasta lattialla olevaan ämpäriin. Siitä moottori sitten ottaa jäähdytysveden. Letkua ei löytynyt, etsin joka paikan... Siirtelin vettä siis käsipelillä, hain ulkoa hanasta ämpäreihin ja kanistereihin. Vettä, sitä makeata, taisi olle lähes 50 litraa... Valmistelin homman huolellisesti, hitaan varmasti, niinkuin aina näissä teen. Valmistelut on 95% ja itse työ 5%, hätäily kostautuu aina.
Käynnistin motin ja vesi lähti virtaamaan, kaadoin lisää ämpäriin.... Tuuli ravisteli pressua aika villisti, oli vähän pelottavaa... Ongelma oli myös pressun alle työntyvä pakokaasu.. Piti äkkiä piipahtaa ulkona nostamassa pressun kulmaa.....
Tyjensin keulasäiliön, poistin pentteripumpun, kuivasin säiliötä ja letkuja. Puhdistin vielä pilssin ja vein paljon roskia pois. Varmistin pressun kiinnitystä telineeseen, ettei tuuli vie koko systeemiä. Nyt on näetsen lunta tiedossa ihan lähiaikoina... Tuntui helkutin hyvältä olla ulkona puuhailemassa. Vene tarjoaa telakallakin mahdollisuuden mukavaan puuhailuun ja olemiseen.
Kävin myös pikaisesti uudella T-laiturilla, siellä ei ole edes aisoja vielä. 11 mastoa oli pystyssä, naapurikerholla on nostot lauantaina ja meillä sunnuntaina. On tulossa mielenkiintoinen viikonloppu.
tiistai 16. lokakuuta 2012
Veneen nosto ja telakointitoimet
Vene nostettiin ylös sunnuntaina 14.10. aika tyynessä säässä. Olin kuudentena nostovuorossa klo 9.15, todellisuudessa taisi olla 45 minuuttia etuajassa. Homma sujui hyvin, ainoa hankaluus oli +3 asteinen ilma, veneen kannet ja laiturin luiska olivat huurteesta vaarallisen liukkaat. Pukille asettaminen onnistui hyvin, mutta pukin vas. etukulma on hieman alempana, ja veneen asento siis hieman outo.
Leppoisasti otin sitten kerhon järjestämää edullista kahvia, makkaraa ja leipää ja juttelin ihmisten kanssa.
Kameran linssi jumittui, ja kamera taitaa siis olla kaputt. Katsotaan, onko takuuta vielä. Nyt olen luultavasti kuukauden ilman kameraa.
Odotin, että joku naapuri ottaa painepesurin ja varasin sen sitten seuraavaksi. Suihkutin kannetkin ja katot. Irtolevä lähti aika helposti pois. Tyhjennystä jatkoin autolla, patjat olin vienyt jo edellisenä päivänä. Pesin kannen vielä käsin, pämpäri, kauha ja pesusieni välineenä. Arktinen tuuli ajoi sitten pois kolmen aikaan iltapäivällä.
Maanantaina pakkasin pois kaiken, minkä hiiret voisivat syödä tai silputa, viritin kolme loukkua, onneksi niitä oli. Rakensin telineen, kurkihirsi tuli kolmesta erillisestä pätkästä, keskimmäinen on puolimetrinen liitoskappale... Mastojalan kohdalle tein 142 cm korkean kappaleen, jonka alapäätä muotilin. Pehmustin kurkihirttä (!) muutamasta kohdasta ja heitin kevyen pressun päälle. Liepeisiin painoksi vesitonkkia ja puutavaraa. Keulan pystypuu on vielä hieman heiluva ja koko systeemiä vielä pitää vahvistaa.
Perän ja keulan terävimpään kulmaan minun pitää suunnitella joku metallinen vahva kappale, joka yhdistää veneen pystykoolinkiin. Ja päälle siis tässä vaiheessa vain kevyt pressu, jonka laittamisessa mukava kerholainen avusti. Tiistaiksi ennustettiin sadetta, joten pressu oli siis maanantaina laitettava. tämä on vaha ja kulunut, vuotaa muutamata kohdasta, mutta kelpaa hyvin aluspressuksi.
Siellä se siis on telakalla, ja minä jatkan hiljelleen puuhailua veneen parissa.
Leppoisasti otin sitten kerhon järjestämää edullista kahvia, makkaraa ja leipää ja juttelin ihmisten kanssa.
Kameran linssi jumittui, ja kamera taitaa siis olla kaputt. Katsotaan, onko takuuta vielä. Nyt olen luultavasti kuukauden ilman kameraa.
Odotin, että joku naapuri ottaa painepesurin ja varasin sen sitten seuraavaksi. Suihkutin kannetkin ja katot. Irtolevä lähti aika helposti pois. Tyhjennystä jatkoin autolla, patjat olin vienyt jo edellisenä päivänä. Pesin kannen vielä käsin, pämpäri, kauha ja pesusieni välineenä. Arktinen tuuli ajoi sitten pois kolmen aikaan iltapäivällä.
Maanantaina pakkasin pois kaiken, minkä hiiret voisivat syödä tai silputa, viritin kolme loukkua, onneksi niitä oli. Rakensin telineen, kurkihirsi tuli kolmesta erillisestä pätkästä, keskimmäinen on puolimetrinen liitoskappale... Mastojalan kohdalle tein 142 cm korkean kappaleen, jonka alapäätä muotilin. Pehmustin kurkihirttä (!) muutamasta kohdasta ja heitin kevyen pressun päälle. Liepeisiin painoksi vesitonkkia ja puutavaraa. Keulan pystypuu on vielä hieman heiluva ja koko systeemiä vielä pitää vahvistaa.
Perän ja keulan terävimpään kulmaan minun pitää suunnitella joku metallinen vahva kappale, joka yhdistää veneen pystykoolinkiin. Ja päälle siis tässä vaiheessa vain kevyt pressu, jonka laittamisessa mukava kerholainen avusti. Tiistaiksi ennustettiin sadetta, joten pressu oli siis maanantaina laitettava. tämä on vaha ja kulunut, vuotaa muutamata kohdasta, mutta kelpaa hyvin aluspressuksi.
Siellä se siis on telakalla, ja minä jatkan hiljelleen puuhailua veneen parissa.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Viimeinen retki, mastonlasku, tyhjennystä ja venepukin rakentelua
Olin Malkasaaressa 2-4.10, mukava retki suojassa lievältä etelätuulelta. Oli aika ihmeellistä nukkua veneessä, joka ei lainkaan keinunut. Saari oli jo tyhjä teltoista ja olin siellä pitkiä aikoja yksinäni. Mitä nyt muutama kalastaja vieraili... Ja makkaraturisteja.
Mastonlasku tiistaina 9.10 sujui inspiroidusti ja aika nopeasti, pari kerholaista osui avustamaan.... Masto on nyt telineellä naruihin kiedottuna, jotain sille pitää vielä tehdä. Linnutkaan eivät ole vielä venettä kovin sotkeneet... Aikaisemmin laitoin naruja suojaksi, mutta maston puuttuessa ei niitäkään voi tehdä.
Raivailen kasvillisuutta venepukilta ja rakennan sen peräosaan pohjakehikkoa pressujen ja telineen kiinnitystä varten. Eivätkä sitten pääse sivulliset työntämään kärryjä veneeni alle. Metsän reunassa on pino lautatavaraa, josta saa hakea... minäkin sieltä muutaman jo otin. Koolingeista pystytuet viritelmääni ja sitten vasara jo paukkui. Suunnittelen nyt laittavani koolingit pystyyn keulaan ja perään ja sitten kurkihirreksi kevyempää tavaraa; koolinkien nostelu sinne ylimmäksi on aina ollut vähän harmittavaa. Uutta puutavaraa joudun ostamaan, mutta mitoitusta varten pitää veneen ensin olla telakalla.
Olen jo muutamana päivänä vienyt pikkurepulla tavaraa veneeltä pois; tyhjennys on siis alkanut. Päiväseltään olen veneessä elänyt; syönyt varastoja tyhjäksi ja yrittänyt keulassa nukkua päivälevot; vähän huonosti kylläkin. Rannassa on ollut mukavaa; ulkoilun hurmaa vaikka välillä pienessä tihkussakin. tämä on hyvää aikaa ja tykkään olostani. Olennaisinta on tunnelmassa kai se, että saan nyt telakointisysteemiä parannettua, roinaa heitettyä veneestä pois ja tavarat järjestettyä talvivarastoon paremmin. Näin ainakin on vakaa aikomus.
Satamassa liikuntavirasto kiskoi lähes kuution painoisia betonipainoja savipohjasta, työlautta ulvotti moottoriaan välillä useitakin tunteja yhden painon kanssa, väänsi sitä eri kulmista...
Nyt on T-laituri, meidän keskimmäinen pois, oudon tyhjältä näyttää. Uutta varmaan tuodaan pian paikalle. Pari päivä sitten laitureissa oli enää 27 mastoa pystyssä. Se on syksyä, mukavan touhun aikaa. Tätä kirjoitettaessa aamulla klo 7.00 12.120.2012 on Helsingissä + 3.5 astetta.
Joku aamu voi olla vielä huurrettakin... Teen nämä pari päivää ihan leppoisissa merkeissä veneen tyhjennystä ja telakoinnin valmistelua.... Ja heps ja hei! Kuntokin on kohenemassa ja seuraavaksi alkavat sitten metsäretket...
Mastonlasku tiistaina 9.10 sujui inspiroidusti ja aika nopeasti, pari kerholaista osui avustamaan.... Masto on nyt telineellä naruihin kiedottuna, jotain sille pitää vielä tehdä. Linnutkaan eivät ole vielä venettä kovin sotkeneet... Aikaisemmin laitoin naruja suojaksi, mutta maston puuttuessa ei niitäkään voi tehdä.
Raivailen kasvillisuutta venepukilta ja rakennan sen peräosaan pohjakehikkoa pressujen ja telineen kiinnitystä varten. Eivätkä sitten pääse sivulliset työntämään kärryjä veneeni alle. Metsän reunassa on pino lautatavaraa, josta saa hakea... minäkin sieltä muutaman jo otin. Koolingeista pystytuet viritelmääni ja sitten vasara jo paukkui. Suunnittelen nyt laittavani koolingit pystyyn keulaan ja perään ja sitten kurkihirreksi kevyempää tavaraa; koolinkien nostelu sinne ylimmäksi on aina ollut vähän harmittavaa. Uutta puutavaraa joudun ostamaan, mutta mitoitusta varten pitää veneen ensin olla telakalla.
Olen jo muutamana päivänä vienyt pikkurepulla tavaraa veneeltä pois; tyhjennys on siis alkanut. Päiväseltään olen veneessä elänyt; syönyt varastoja tyhjäksi ja yrittänyt keulassa nukkua päivälevot; vähän huonosti kylläkin. Rannassa on ollut mukavaa; ulkoilun hurmaa vaikka välillä pienessä tihkussakin. tämä on hyvää aikaa ja tykkään olostani. Olennaisinta on tunnelmassa kai se, että saan nyt telakointisysteemiä parannettua, roinaa heitettyä veneestä pois ja tavarat järjestettyä talvivarastoon paremmin. Näin ainakin on vakaa aikomus.
Satamassa liikuntavirasto kiskoi lähes kuution painoisia betonipainoja savipohjasta, työlautta ulvotti moottoriaan välillä useitakin tunteja yhden painon kanssa, väänsi sitä eri kulmista...
Nyt on T-laituri, meidän keskimmäinen pois, oudon tyhjältä näyttää. Uutta varmaan tuodaan pian paikalle. Pari päivä sitten laitureissa oli enää 27 mastoa pystyssä. Se on syksyä, mukavan touhun aikaa. Tätä kirjoitettaessa aamulla klo 7.00 12.120.2012 on Helsingissä + 3.5 astetta.
Joku aamu voi olla vielä huurrettakin... Teen nämä pari päivää ihan leppoisissa merkeissä veneen tyhjennystä ja telakoinnin valmistelua.... Ja heps ja hei! Kuntokin on kohenemassa ja seuraavaksi alkavat sitten metsäretket...
lauantai 22. syyskuuta 2012
Syysretki Kaunissaareen ja muuta veneilyä
18-20.9 olin Kaunissaaren satamassa ainoana ihmisenä. Oli hyvin erikoinen tunnelma.
Toki yksi purjeveneen "raato" oli parkissa pilaamassa tunnelmaa. Mutta omistajat olivat jo kuukauden olleet kaupungissa. Pari moottorivenettä sittemmin tuli ja pari jäi satamaan kun lähdin torstaina pois.
Mennessä tiistaina oli tyyntä, Illalla ja yöllä tuuli satamassa hieman keikutti. Keskiviikko oli läpeensä sateinen mutta torstai-aamuna oli kesäisen kirkasta. Silloin vesi oli myös korkealla ja eteläisille kallioille oli vaikea päästä. Myös osa laitureista oli poikki tulvan takia. Olikohan se jotakin +47 cm?
Veneen moottoriin jouduin lisäämään hieman öljyä. Toin myös kaikenlaista pientä tarviketta. En vielä ajatelkaan kauden lopettamista. Oleskelu saaressa oli aika miellyttävää, lämpötilat ovat vielä päivällä jotakin 13 astetta, yöt eivät olleet kohtuuttoman kolkkoja.
Paluumatka torstaina oli aika ryskivä, vaikka tuulta ei ollut kuin 7 m Lo.
Perjantaina vietin veneessä tunnelmallista aikaa, toin syksyn tarvikkeita, hoidin pilssipumpun reistailevat sähköjohdot yms. Satoi hassusti vettä valkoisesta ohuesta pilvestä ja sisarvene kunnosti itseään aikaiseen nostoon. Nautin veneessä olosta täysin siemauksin. Tunnelmaa! :)
RTM:n satamassa on tapahtumassa suuria: lauantaina 22.9. on ensimmäinen veneiden nosto, sitä menen katsomaan ja auttamaan.
T-laituri, meidän keskimmäinen tyhjennetään KOKONAAN korjaus varten. Kaikki veneet siirtyvät viikonlopun aikana juihin laitureihin. T-laituri puretaan kai kokonaan ja tuodaan uusi tilalle. Mielenkiintoista. Vaikkakin voi mennä ehkä kuukausia ennenkuin ryhtyvät töihin....
Perjantaina olisin hyvin voinut mennä saareen; mutta justiinhan siellä olin. Rannalla on nyt kiintoisampaa... Kirjoitan tätä aamuhämärässä kuudesti lämmitetyn kahvin äärellä. Kohta taas reppu selkään ja mennään. Päälläni on toukokuun alusta lähtien ollut kalastusliivi, olisikohan aika jo vaihtaa retkitakkiin... Liivissä on upeasti taskuja, siitä on vaikea luopua. Kesä-aikaan se on ollut hieno asuste.
Toki yksi purjeveneen "raato" oli parkissa pilaamassa tunnelmaa. Mutta omistajat olivat jo kuukauden olleet kaupungissa. Pari moottorivenettä sittemmin tuli ja pari jäi satamaan kun lähdin torstaina pois.
Mennessä tiistaina oli tyyntä, Illalla ja yöllä tuuli satamassa hieman keikutti. Keskiviikko oli läpeensä sateinen mutta torstai-aamuna oli kesäisen kirkasta. Silloin vesi oli myös korkealla ja eteläisille kallioille oli vaikea päästä. Myös osa laitureista oli poikki tulvan takia. Olikohan se jotakin +47 cm?
Veneen moottoriin jouduin lisäämään hieman öljyä. Toin myös kaikenlaista pientä tarviketta. En vielä ajatelkaan kauden lopettamista. Oleskelu saaressa oli aika miellyttävää, lämpötilat ovat vielä päivällä jotakin 13 astetta, yöt eivät olleet kohtuuttoman kolkkoja.
Paluumatka torstaina oli aika ryskivä, vaikka tuulta ei ollut kuin 7 m Lo.
Perjantaina vietin veneessä tunnelmallista aikaa, toin syksyn tarvikkeita, hoidin pilssipumpun reistailevat sähköjohdot yms. Satoi hassusti vettä valkoisesta ohuesta pilvestä ja sisarvene kunnosti itseään aikaiseen nostoon. Nautin veneessä olosta täysin siemauksin. Tunnelmaa! :)
RTM:n satamassa on tapahtumassa suuria: lauantaina 22.9. on ensimmäinen veneiden nosto, sitä menen katsomaan ja auttamaan.
T-laituri, meidän keskimmäinen tyhjennetään KOKONAAN korjaus varten. Kaikki veneet siirtyvät viikonlopun aikana juihin laitureihin. T-laituri puretaan kai kokonaan ja tuodaan uusi tilalle. Mielenkiintoista. Vaikkakin voi mennä ehkä kuukausia ennenkuin ryhtyvät töihin....
Perjantaina olisin hyvin voinut mennä saareen; mutta justiinhan siellä olin. Rannalla on nyt kiintoisampaa... Kirjoitan tätä aamuhämärässä kuudesti lämmitetyn kahvin äärellä. Kohta taas reppu selkään ja mennään. Päälläni on toukokuun alusta lähtien ollut kalastusliivi, olisikohan aika jo vaihtaa retkitakkiin... Liivissä on upeasti taskuja, siitä on vaikea luopua. Kesä-aikaan se on ollut hieno asuste.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Lisää lähtöjä ja rannalle jäämisiä
4.9 teimme kaksisteen kivan retken tyynelle ulapalle, kiertelimme saarien välissä ja vietimme sitten aikaa Malkasaaressa. Siellä oli viitisen muuta porukkaa ainakin pikaisesti käymässä. Todella rauhallista ja kivaa oli.
7.9. lähdin Kaunissaareen... aika tyynessä kelissä. Ja tulin pois maanantaina 10.9. suht lievässä tuulessa. Viikonloppu oli osaltani varsin rauhallinen. Pysyin paljolti erissa paikallisista tapahtumista. Oli vain paljon kirjoitettavaa, musiikki mielessä, ja jotain siltä alalta syntyikin.
Kylmyys ehkä aivan hivenen verran vaivasi.. mutta ei minulla hätää ollut. Tutut telttailijat olivat jo purkaneet kesämajojaan, vuoroveneen kävijämäärä oli vähentymässä...Sunnuntai oli aika tyyni, 8 venettä taisi jäädä satamaan kun lähdin pois.
14.9. Perjantaina oli tarkoitus taas lähteä Kaunissaareen tutun synttäreitä viettämään. Tuulilukemat kuitenkin olivat 11-17 välillä lounaista, joten jäimme rantaan. Kiertelimme kauniita maisemia katsellen ja minä kuljin tennareilla hauskan matkan upottavilla pitkospuilla. 10 cm on aika mahdoton kahlaussyvyys...
Kuivatin sitten jalkoja veneellä ja vaihdoin uudet sukat.
Rannalla vesi oli poikkeuksellisen korkealla... oliko se jotakin 37 cm. Ja näyttää se käyneen 50 cm lähellä. Sillähän ne pitkospuutkin olivat kellumassa...
Sain myös ostettua veneelle 4 pientä kaasupulloa, joka tarkoittaa sitä, että syksyn ruokahuolto on turvattu. Vein myös viisi kynttilää pimeitä syksyiltoja varten. Kivalta tuntuu, kun tietää, että voi lämmittää ruokaa ja vettä lähes loputtomasti... Mitähän seuraavaksi... Kyllä tässä näitä hienoja päiviä vielä tulee. Ja kerran tässä vielä purjeet nostetaan.
Entä; saisinko hankittua pienen kupoliteltan, jolla tarkenisi syksypäivä saarissa. Ja mitenkä pääsisi pienveneellä näihin mukaviin lähisaariin... siinäpä kysymys. Ja kohta pitää lähteä jos ostamaan hieman puutavaraa venepukkia varten.. Pitää rakentaa jotain tukevampaa veneen peräosan suojaksi, etteivät naapurit käytä sitä tienoota varastona.
7.9. lähdin Kaunissaareen... aika tyynessä kelissä. Ja tulin pois maanantaina 10.9. suht lievässä tuulessa. Viikonloppu oli osaltani varsin rauhallinen. Pysyin paljolti erissa paikallisista tapahtumista. Oli vain paljon kirjoitettavaa, musiikki mielessä, ja jotain siltä alalta syntyikin.
Kylmyys ehkä aivan hivenen verran vaivasi.. mutta ei minulla hätää ollut. Tutut telttailijat olivat jo purkaneet kesämajojaan, vuoroveneen kävijämäärä oli vähentymässä...Sunnuntai oli aika tyyni, 8 venettä taisi jäädä satamaan kun lähdin pois.
14.9. Perjantaina oli tarkoitus taas lähteä Kaunissaareen tutun synttäreitä viettämään. Tuulilukemat kuitenkin olivat 11-17 välillä lounaista, joten jäimme rantaan. Kiertelimme kauniita maisemia katsellen ja minä kuljin tennareilla hauskan matkan upottavilla pitkospuilla. 10 cm on aika mahdoton kahlaussyvyys...
Kuivatin sitten jalkoja veneellä ja vaihdoin uudet sukat.
Rannalla vesi oli poikkeuksellisen korkealla... oliko se jotakin 37 cm. Ja näyttää se käyneen 50 cm lähellä. Sillähän ne pitkospuutkin olivat kellumassa...
Sain myös ostettua veneelle 4 pientä kaasupulloa, joka tarkoittaa sitä, että syksyn ruokahuolto on turvattu. Vein myös viisi kynttilää pimeitä syksyiltoja varten. Kivalta tuntuu, kun tietää, että voi lämmittää ruokaa ja vettä lähes loputtomasti... Mitähän seuraavaksi... Kyllä tässä näitä hienoja päiviä vielä tulee. Ja kerran tässä vielä purjeet nostetaan.
Entä; saisinko hankittua pienen kupoliteltan, jolla tarkenisi syksypäivä saarissa. Ja mitenkä pääsisi pienveneellä näihin mukaviin lähisaariin... siinäpä kysymys. Ja kohta pitää lähteä jos ostamaan hieman puutavaraa venepukkia varten.. Pitää rakentaa jotain tukevampaa veneen peräosan suojaksi, etteivät naapurit käytä sitä tienoota varastona.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Trubaduuri Kaunissaaressa, Reppuselkä-retkeläinen keittokatoksella, lauluja outoja laulelemassa...
Reppu selässä, vuoroveneellä, laulamaan ja valvomaan yötä keittokatoksella. Nyt olisi edessä erilainen Kaunissaaren viikonloppu. Tein aamulla äkkiä lähtöpäätöksen; tämä olisi helppo ratkaisu, ei tarvitsisi omalla veneellä ajaa neljää tuntia. Ja nythän oli kesä, pientä palelua voisi yöllä olla, mutta sen kyllä kestäisi. En todellakaan halunnut telttaa painokseni. Sitäpaitsi nyt oli muinaistulien yö, ainakin yksi niistä.
25.8. Lauantaina löysin Vuosaaaren rannasta lautan lähtöpaikan ja lastasin alakannelle rinkan ja kitarapussin. Varsin keveät kamat tällä kertaa, ruokaa ehkä hieman liikaakin, pärjäisi tarvittaessa parikin päivää. Ja meno lautalla meren yli oli kovin erilaista kuin omalla veneellä. Matkustajia taisi olla n. 36. Erilaisuus tuo ihmiselle mukavaa piristystä. Kaunissaaren päälaiturilla iloinen polttariporukkia juhli reippaasti.
Ravintolassa törmäsin ilokseni heti mukaviin laulaviin ihmisiin, jotka olin jo edellisellä kerralla tavannut. Siinä meni mukavasti useita tunteja. Ja lisää porukkaa tuli ja ilma meitä helli. Juttuakin ja olutta piisasi; eikös aiheesta ole laulukin. Juhlien alkaessa ja ihmisten siiirtyessä kerhomökille minun oli aika poistua; kaiuttimista kuuluva mökä viimeistään varmisti sen.
Illaksi sitten marssin eteläiselle keittokatokselle. Kaunis meri ja tyhjä hieno hiekkaranta aukeni edessäni. Muita ei ollut, tämä huikaisevan kaunis paikka oli tuntikausia yksin minun, nyt kun muu väki oli viettämässä Sikajuhlia ravintolassa.
Istuin erään iltaista valmistavan telttailijan kanssa klo 22-23. klo 23-01 olin yksinäni, tuijotin tulta, merta, tähtiä ja seurasin yön kulumista. Pieni epäilys onnistumisesta oli jo haihtunut mielestäni; tämä retki oli onnistumassa. Muinaistulien yöt; entisaikoina olivat tulet palaneet Itämeren rannnoilla.
Palelu ei liiemmin haitannut; oli minulla mukana lämmin vaatekerta repussa, mutta sitä en viitsinyt koko yönä laittaa päälle...
01 Jälkeen sitten alkoi laulajaporukka saapumaan katokselle, pieni yllätys oli kun lyhdyt alkoivat vilkkumaan metsässä. Yhteistyö toisen kitaristin kanssa sujui upeasti; minä sain laulaa mitä halusin, ja hän tuli helposti mukaan. Ihmiset tykkäsivät tietenkin enempi nykyisistä suosikki-iskelmistä, minun ohjelmistoni oli tälle porukalle hieman oudompi. Istuttiin aamu 04. asti, klo 05 oli pari väsynyttä nukkumassa hiekalla tai penkeillä. Itse yritin hetken aikaa penkillä sadesuojani alla, mutta ei siitä mitän tullut. Taivas alkoi jo vaalenemaan, aamu oli tulossa ja kiertelin rannalla odottamassa aurinkoa. Se tosin nousi suunnasta, jossa saaren puut peittivät sen.
Lämmitin tulella aamiaisvedet; kahvia tai teetä, kunnolliset voileivät ja makkarat. Mitään perusteellisempaa ruokaa ei; tomaatit ja kurkut ja salaatit olivat helppoa syötävä.
En tällä kertaa katsonutkaan Laguunin vierasvene-satamaan päin. Matkatavaroiden kera oli luontevinta kulkea vain keittokatoksen ja lauttarannan väliä. Aamulla kävin vielä ravintolassa lataamassa puhelinta. Saaresta en nyt voinut lähettää tekstejä, kun puhelimen akku oli koko ajan loppumassa.
Sunnuntaina puolelta päivin lähes helteisessä ilmassa paluu Vuosaareen. Ja vuoroveneessä oli taas iloista porukkaa. Reissun seurauksena oli sitten kurkussa pitkän aikaa tiettyä käheyttä. Mutta olin kaikkinensa tyytyväinen; ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi.
Kaunissaaressa vielä kierrän reppuselkäisenä trubaduurina... ehkä taas ensi kesänä.
25.8. Lauantaina löysin Vuosaaaren rannasta lautan lähtöpaikan ja lastasin alakannelle rinkan ja kitarapussin. Varsin keveät kamat tällä kertaa, ruokaa ehkä hieman liikaakin, pärjäisi tarvittaessa parikin päivää. Ja meno lautalla meren yli oli kovin erilaista kuin omalla veneellä. Matkustajia taisi olla n. 36. Erilaisuus tuo ihmiselle mukavaa piristystä. Kaunissaaren päälaiturilla iloinen polttariporukkia juhli reippaasti.
Ravintolassa törmäsin ilokseni heti mukaviin laulaviin ihmisiin, jotka olin jo edellisellä kerralla tavannut. Siinä meni mukavasti useita tunteja. Ja lisää porukkaa tuli ja ilma meitä helli. Juttuakin ja olutta piisasi; eikös aiheesta ole laulukin. Juhlien alkaessa ja ihmisten siiirtyessä kerhomökille minun oli aika poistua; kaiuttimista kuuluva mökä viimeistään varmisti sen.
Illaksi sitten marssin eteläiselle keittokatokselle. Kaunis meri ja tyhjä hieno hiekkaranta aukeni edessäni. Muita ei ollut, tämä huikaisevan kaunis paikka oli tuntikausia yksin minun, nyt kun muu väki oli viettämässä Sikajuhlia ravintolassa.
Istuin erään iltaista valmistavan telttailijan kanssa klo 22-23. klo 23-01 olin yksinäni, tuijotin tulta, merta, tähtiä ja seurasin yön kulumista. Pieni epäilys onnistumisesta oli jo haihtunut mielestäni; tämä retki oli onnistumassa. Muinaistulien yöt; entisaikoina olivat tulet palaneet Itämeren rannnoilla.
Palelu ei liiemmin haitannut; oli minulla mukana lämmin vaatekerta repussa, mutta sitä en viitsinyt koko yönä laittaa päälle...
01 Jälkeen sitten alkoi laulajaporukka saapumaan katokselle, pieni yllätys oli kun lyhdyt alkoivat vilkkumaan metsässä. Yhteistyö toisen kitaristin kanssa sujui upeasti; minä sain laulaa mitä halusin, ja hän tuli helposti mukaan. Ihmiset tykkäsivät tietenkin enempi nykyisistä suosikki-iskelmistä, minun ohjelmistoni oli tälle porukalle hieman oudompi. Istuttiin aamu 04. asti, klo 05 oli pari väsynyttä nukkumassa hiekalla tai penkeillä. Itse yritin hetken aikaa penkillä sadesuojani alla, mutta ei siitä mitän tullut. Taivas alkoi jo vaalenemaan, aamu oli tulossa ja kiertelin rannalla odottamassa aurinkoa. Se tosin nousi suunnasta, jossa saaren puut peittivät sen.
Lämmitin tulella aamiaisvedet; kahvia tai teetä, kunnolliset voileivät ja makkarat. Mitään perusteellisempaa ruokaa ei; tomaatit ja kurkut ja salaatit olivat helppoa syötävä.
En tällä kertaa katsonutkaan Laguunin vierasvene-satamaan päin. Matkatavaroiden kera oli luontevinta kulkea vain keittokatoksen ja lauttarannan väliä. Aamulla kävin vielä ravintolassa lataamassa puhelinta. Saaresta en nyt voinut lähettää tekstejä, kun puhelimen akku oli koko ajan loppumassa.
Sunnuntaina puolelta päivin lähes helteisessä ilmassa paluu Vuosaareen. Ja vuoroveneessä oli taas iloista porukkaa. Reissun seurauksena oli sitten kurkussa pitkän aikaa tiettyä käheyttä. Mutta olin kaikkinensa tyytyväinen; ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi.
Kaunissaaressa vielä kierrän reppuselkäisenä trubaduurina... ehkä taas ensi kesänä.
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Kesän 2012 Veneretket nipussa, OSA 3
Kaunissaaressa oleskelu jatkuu rauhallisena:
Torstaina 16.8.2012 56 valokuvaa. Kaunis aurinkoinen ja TAAS tyyni päivä. Satamaan tuli suuri saksalainen katamaraani; 6x13 m, syväys 60 cm, 2 nostoköliä, kapeata, syväys tarvittaessa 2.30 m.
Olivat olleet Saimaalla viettämässä elämänsä unelmalomaa. Mukava vanhempi pariskunta.
Kaunissaaren sijainti: 60 10,1 P 25 21,4 I Otin valokuvan paidasta, jossa tämä oli. Illemmalla saksalaisevene vaihtoi eteeni laiturin päähän, aisan ulkopuolella. Aika huikea vehje se oli.
Päivä oli taas niin leppoisa kuin vain suinkin voi olla.
Perjantaina 17.8. 135 kuvaa. Saksalaiset lähtivät Kalliosaareen, suosittelin Malkasaarta. Kahvini alkoi olla lopussa, sain ostettua ravintolasta 150 g annospussin. Latasin siellä puhelinta ja otin kahvit. Tupakoiva korsteeni, pienin pv tuli viereen. Pesin pyykkiä.
Illan pimeydessä näppäilin kitaraa avotilassa lyhdyn valossa; todella kivan tunnelmallista.
Öljylamppu, pimeys, nuotit ja kitara on hieno, hunajainen yhdistelmä.
Lauantai 18.8. Aamulla 87 venettä satamassa, illalla huikea ruuhka, 102 venettä ja yöllä tuli vielä lisää. Näytin pienelle Nepalissa asuvalle suomalaistytölle, kuinka salakat syövät spaghettia. Ressukat eivät saa edes 5 cm pätkää nieltyä... Ja pidempää ne kuljettavat riemusaatossa pitkin satamaa ison lauman takaa-ajamana. Joka ei ole tätä harrastanut, ei tiedä kesän ja lapsuuden riemuista mitään :)
Vuorovene toi täyden lastin päiväkävijöitä, ravintolassa taas kahvi ja munkki. Beach-turnauksessa oli 5-6 joukkuetta, lähdin karkuun, kun näytti, että joku saattaa yrittää värväystä.
Akuissa virtaa 12.43, 12.81 ja 12.67 V. Tuosta ensimmäisestä latailin puhelinta. Veneen kuumuutta väistyin välillä rannan viileyteen ja seurailin sieltä tämän huiken ruuhkan syntyä, veneitä saapui jatkuvasti lisää... Oli jännää katsella, kuinka löysivät paikkansa.
Joku piti savuavaa grilliä laiturin pöydällä, minä järjestin itselleni suihkun avotilaan; olipa virkistävää. Ja olihan sitten illalla taas tavanomaiset mukavat laiturilaulut, kivaa. Joku tietenkin aina ottaa hieman liikaa, ja sitten pitää hoivailla veneeseen. Ei siinä mitään, se on kesää. Illalla myöhään pimeässä kävimme kalliolla ihailemassa Söderskärin juhlavalaistusta. Oli näes Majakkapäivä. Sinne oli ollut retkiäkin, mutta en tiennyt niistä. Ruuhkaa kuulemma oli ja kuviahan on verkossa...
Sunnuntai 19.8. 79 Valokuvaa. Aamulla 105 venettä laiturissa klo 7.30. Minun kohdallani ennätys. Löysin veneeni keittiötason tukipalasen, joka oli ollut kateissa jonkin aikaa. 10.40 erikoinen puinen purjevene GUSTAVA tuli ystävällisesti lähelle. Sunnuntai ja siihen liittyvät touhut... Veneilijöillä juhlan jälkeistä hiljaisuutta ja toipumista... Sunnuntaista tuli hieman pilvisempi, klo 14 pisaroi... 16.25 juhlat ohi, vain 15 venettä jäi. Eräällä aisalla oli hylätty ? nätti tukkiankkuri. Tuttu naapuriveneilijä ehdotti Iltapäiväkossuja laiturilla ja siinähän se päivä sitten kääntyi illaksikin. Sorsanmetsästys oli alkamassa... Ja täällähän on tunnetusti nopeakätisiä nmiehiä, joten en minä yhtään epäile, etteikö grillillä joskus sorsanliha paistuisi...
Twitter @etanatikku kirjoitti: "Minun käteni eivät ole veressä ja höyhenissä, vaikka suupielistä rasva nyt valuisikin..." Juttua ja tarinoita riitti kuultavaksi, sateen sitten alkaessa siirryttiin isännän veneeseen. Mukava musta koira oli rauhallinen osallistuja.
Kuulin töistä: Erään pitkäaikaisen saarelaisen teltta oli lopullisesti purettu, siinä sitä oli riittänyt työtä tuntikausiksi. Ja sitten olisi kalakerhon mökillä puiden klapittamista koneella... Ahkeralle miehelle riitti puuhaa.
Maanantai, Yöherätys 3.30 7.30 aamiainen. Päivä oli kaunis, pohjoisrannalla humisi tuuli. Odottelin hieman sen loppumista ja ihailin tyhjää lahdenpohjukka, missä oli 28 poijua vapaana. Kun möykkäävä veneporukka tuli lähes tyhjässä satamassa juuri eteeni, oli lähtö sitten aika helppo tästä luonnonkauniista paikasta. Hyvässä myötätuulessa kotiin... Myötätuulessa lokiin kertyi vain 9.7 Mk tavanomaisen 10.1 asemasta. Olin vielä käynyt Mustassa Hevosessa katsomassa kerholaituria... mutta tuuli olisi hieman tehnyt sen levottomaksi, en siis käynyt laiturissa. Siispä kotisatamaan.
Torstaina 16.8.2012 56 valokuvaa. Kaunis aurinkoinen ja TAAS tyyni päivä. Satamaan tuli suuri saksalainen katamaraani; 6x13 m, syväys 60 cm, 2 nostoköliä, kapeata, syväys tarvittaessa 2.30 m.
Olivat olleet Saimaalla viettämässä elämänsä unelmalomaa. Mukava vanhempi pariskunta.
Kaunissaaren sijainti: 60 10,1 P 25 21,4 I Otin valokuvan paidasta, jossa tämä oli. Illemmalla saksalaisevene vaihtoi eteeni laiturin päähän, aisan ulkopuolella. Aika huikea vehje se oli.
Päivä oli taas niin leppoisa kuin vain suinkin voi olla.
Perjantaina 17.8. 135 kuvaa. Saksalaiset lähtivät Kalliosaareen, suosittelin Malkasaarta. Kahvini alkoi olla lopussa, sain ostettua ravintolasta 150 g annospussin. Latasin siellä puhelinta ja otin kahvit. Tupakoiva korsteeni, pienin pv tuli viereen. Pesin pyykkiä.
Illan pimeydessä näppäilin kitaraa avotilassa lyhdyn valossa; todella kivan tunnelmallista.
Öljylamppu, pimeys, nuotit ja kitara on hieno, hunajainen yhdistelmä.
Lauantai 18.8. Aamulla 87 venettä satamassa, illalla huikea ruuhka, 102 venettä ja yöllä tuli vielä lisää. Näytin pienelle Nepalissa asuvalle suomalaistytölle, kuinka salakat syövät spaghettia. Ressukat eivät saa edes 5 cm pätkää nieltyä... Ja pidempää ne kuljettavat riemusaatossa pitkin satamaa ison lauman takaa-ajamana. Joka ei ole tätä harrastanut, ei tiedä kesän ja lapsuuden riemuista mitään :)
Vuorovene toi täyden lastin päiväkävijöitä, ravintolassa taas kahvi ja munkki. Beach-turnauksessa oli 5-6 joukkuetta, lähdin karkuun, kun näytti, että joku saattaa yrittää värväystä.
Akuissa virtaa 12.43, 12.81 ja 12.67 V. Tuosta ensimmäisestä latailin puhelinta. Veneen kuumuutta väistyin välillä rannan viileyteen ja seurailin sieltä tämän huiken ruuhkan syntyä, veneitä saapui jatkuvasti lisää... Oli jännää katsella, kuinka löysivät paikkansa.
Joku piti savuavaa grilliä laiturin pöydällä, minä järjestin itselleni suihkun avotilaan; olipa virkistävää. Ja olihan sitten illalla taas tavanomaiset mukavat laiturilaulut, kivaa. Joku tietenkin aina ottaa hieman liikaa, ja sitten pitää hoivailla veneeseen. Ei siinä mitään, se on kesää. Illalla myöhään pimeässä kävimme kalliolla ihailemassa Söderskärin juhlavalaistusta. Oli näes Majakkapäivä. Sinne oli ollut retkiäkin, mutta en tiennyt niistä. Ruuhkaa kuulemma oli ja kuviahan on verkossa...
Sunnuntai 19.8. 79 Valokuvaa. Aamulla 105 venettä laiturissa klo 7.30. Minun kohdallani ennätys. Löysin veneeni keittiötason tukipalasen, joka oli ollut kateissa jonkin aikaa. 10.40 erikoinen puinen purjevene GUSTAVA tuli ystävällisesti lähelle. Sunnuntai ja siihen liittyvät touhut... Veneilijöillä juhlan jälkeistä hiljaisuutta ja toipumista... Sunnuntaista tuli hieman pilvisempi, klo 14 pisaroi... 16.25 juhlat ohi, vain 15 venettä jäi. Eräällä aisalla oli hylätty ? nätti tukkiankkuri. Tuttu naapuriveneilijä ehdotti Iltapäiväkossuja laiturilla ja siinähän se päivä sitten kääntyi illaksikin. Sorsanmetsästys oli alkamassa... Ja täällähän on tunnetusti nopeakätisiä nmiehiä, joten en minä yhtään epäile, etteikö grillillä joskus sorsanliha paistuisi...
Twitter @etanatikku kirjoitti: "Minun käteni eivät ole veressä ja höyhenissä, vaikka suupielistä rasva nyt valuisikin..." Juttua ja tarinoita riitti kuultavaksi, sateen sitten alkaessa siirryttiin isännän veneeseen. Mukava musta koira oli rauhallinen osallistuja.
Kuulin töistä: Erään pitkäaikaisen saarelaisen teltta oli lopullisesti purettu, siinä sitä oli riittänyt työtä tuntikausiksi. Ja sitten olisi kalakerhon mökillä puiden klapittamista koneella... Ahkeralle miehelle riitti puuhaa.
Maanantai, Yöherätys 3.30 7.30 aamiainen. Päivä oli kaunis, pohjoisrannalla humisi tuuli. Odottelin hieman sen loppumista ja ihailin tyhjää lahdenpohjukka, missä oli 28 poijua vapaana. Kun möykkäävä veneporukka tuli lähes tyhjässä satamassa juuri eteeni, oli lähtö sitten aika helppo tästä luonnonkauniista paikasta. Hyvässä myötätuulessa kotiin... Myötätuulessa lokiin kertyi vain 9.7 Mk tavanomaisen 10.1 asemasta. Olin vielä käynyt Mustassa Hevosessa katsomassa kerholaituria... mutta tuuli olisi hieman tehnyt sen levottomaksi, en siis käynyt laiturissa. Siispä kotisatamaan.
Kesän 2012 Veneretket nipussa. OSA 2.
Olin jossakin vaiheessa tuonut 20 litraa löpöä kanisterilla veneeseen ja kaatanut sen tankkiin. Sen pitäisi riittää täksi kesäksi, tankki olisi lähes täynnä nyt. Monia kertoja olin käynyt veneellä nauttimassa tunnelmasta tai puuhailemassa jotakin. Itse olin töiden ja laiskottelun väsyttämä ja olin yrittänyt mieltää sen, että veneily oli nyt erilaista kuin aikaisempina vuosina. Nyt oli tulossa vasta KOLMAS veneretki tänä vuonna omalla veneellä. 1. oli käynti Malkasaaressa ja toinen tämä edellinen Kaunissaaressa, Sipoon selällä käynti.
Perjantaina 10.8 Lähdin Kaunissaareen suht reippaan myötäisen saattelemana. Mustan Hevosen molemmin puolin mainingit keikuttivat venettä maininnan arvoisesti. Perille saavuttuani tuntui, että oli todella tehnyt merimatkan. Perjantaina klo 13.20 olin Laguunissa, tällä kertaa avotila ilta-auringon, siis lännen suuntaan. Näin, koska tavallinen paikkani siinä pää-laiturin pässä oli varattu. Pilvet olivat hienoja, illalla polttelin kynttilää. 108 valokuvaa, 45 venettä satamassa.
Lauantai 11.8. Laiturilla oli iloinen kalakerhon kalastuskilpailu, jonka voittaja käytti hienoa litkaa. Kävin kauppaveneellä ja seurailin hetken aikaa Helsingin Ladun retkiporukkaa. Laiturilla laulua parinkin eri laulukirjan avittamana. 105 valokuvaa. Kalakerhon rapujuhlissa kävin kutsuttuna, vaikka ravut eivät maistuneetkaan. Kitaraa soitin ja laulettiin. Myöhemmin yöllä saaren toisessa päässä, keittokatoksella oli eräs tapahtuma, joka jätti pohdinnoille sijaa.
Nyt tätä kirjoittaessani alkaa pimenemän. Jätänpäs huomiseksi lopun. Ja jatketaan:
Sunnuntaina, 12.8 satama tyhjeni lomalaisten palatessa kaupunkiin, pari venäläistä pientä purjevenettä oli satamassa. Viikonlopun venemäärä oli joskus yli 100, maanantaiksi jää sitten ehkä 14 näin elokuussa tavallisesti. Muutama meloja oli viettänyt yön lammen rannalla ja lähtivät nyt tyynessä pois. Istuessamme myöhään iltapäivällä laiturin pöydän ääressä, kuului PLUMPSIS. Eräs humalainen oli kauempana pudonnut mereen ja kävimme pelastamassa hänet. Twitter-profiilini, @etanatikku, se veitikka, kirjoitti aika hauskasti asiasta. Palaan ehkä tässäkin blogissani vielä siihen asiaan. Totean nyt vain, että märän, ison miehen nostaminen laiturille vaatii älyä ja stategiaa. Ja meillähän sitä oli.
Illalla yritimme 22.00-24.00 tähyilllä Persiedeja, tähdenlentoja, mutta turhaan. Väsytti, ja niska tuli kipeäksi. 154 valokuvaa.
Maanantaina 13.8. Meduusoita paljon liikkeellä. Eräs tuttu jätti veneensä tänne kun meni itse kaupunkiin. Eräs lapsiperhe piti purjevenettään täällä koko viikon tyhjillään. 12 venettä yön yli. Tyyni, aurinkoinen päivä. Isokoskelot, nuo merten prinssit, nelisteen sukeltelivat laguunissa. 116 kuvaa.
Tiistaina 34 valokuvaa. Lentokoneet tekivät jännää mutkaa Pirttisaaren yllä ja jättivät valkoiset viirut. Käymäläntyhjennys? :) Eräät ihmiset sienestivät. Lämmin yö. Google Talk ei toimi, puhelin ei toimi, sähköpostikin tahmaa. Lopulta sain kotiväkeen yhteyden edes jotenkuten toimimaan. Nyt oli menossa uskomattoman pitkä tyyni jakso. Minä vietin veneessä todellista mietiskelijän elämää, istuskelin paljon yksinäni. Sitten keran tunnissa huoltohommia tekemään rantaan. Vessassa, tuoretta vettä noutamassa, roskia viemssä tai muuten vaan kävelemässä. Neljä kertaa päivässä jotakin ruokaa laitoin. Ruokavarasto oli aika hyvä myös tuoremuonan osalta. Veneessä köysien kunnostamista ja muita huoltotöitä. Moottorille en ole tehnyt mitään koko vuonna :(
Keskivikkona 15.8. Herätys tyyneen ja kauniiseen päivään klo 6.15. Klassinen radiokanava on viihtymisen merkki. Hieno päivä taas. Saunassa oli rauhallista, 16 äijää. Edellisellä keikalla kävin uimassa 12 asteisessa vedessä, mutta en nyt. Ravintolassa halvat kahvit ja paljon tarinoita saaren menneisyydestä, jolloin täällä asuttiin...
Putsailin veneen laitaa vesirajasta aisalta kurkottaen. Soittelin avotilassa, jurotin yksin veneessä, jossakin vaiheessa sitten laituripöydällä muiden seurassa. Vähän veneitä satamassa. Kalastin parin kaverin kanssa laiturilta, ei saalista (silikonisyötillä). Illalla 2 kpp kaakaota hunajan kera.
Verkkoyhteydet hoidan kännykällä, jota lataan 1-akusta lähes päivittäin. Pienessä tietokoneessa riittää virtaa noin 5 tunniksi, en käytä siinä verkkoa, koska se on täällä niin huono. Siinä on ladattuna valmiina ohjelmointiin liittyviä verkkosivuja, joita sitten ehkä luen joskus pimeässä. 91 kuvaa.
Olo on rauhallista, rentoa, joutilaan mukavaa. JATKUU:
Perjantaina 10.8 Lähdin Kaunissaareen suht reippaan myötäisen saattelemana. Mustan Hevosen molemmin puolin mainingit keikuttivat venettä maininnan arvoisesti. Perille saavuttuani tuntui, että oli todella tehnyt merimatkan. Perjantaina klo 13.20 olin Laguunissa, tällä kertaa avotila ilta-auringon, siis lännen suuntaan. Näin, koska tavallinen paikkani siinä pää-laiturin pässä oli varattu. Pilvet olivat hienoja, illalla polttelin kynttilää. 108 valokuvaa, 45 venettä satamassa.
Lauantai 11.8. Laiturilla oli iloinen kalakerhon kalastuskilpailu, jonka voittaja käytti hienoa litkaa. Kävin kauppaveneellä ja seurailin hetken aikaa Helsingin Ladun retkiporukkaa. Laiturilla laulua parinkin eri laulukirjan avittamana. 105 valokuvaa. Kalakerhon rapujuhlissa kävin kutsuttuna, vaikka ravut eivät maistuneetkaan. Kitaraa soitin ja laulettiin. Myöhemmin yöllä saaren toisessa päässä, keittokatoksella oli eräs tapahtuma, joka jätti pohdinnoille sijaa.
Nyt tätä kirjoittaessani alkaa pimenemän. Jätänpäs huomiseksi lopun. Ja jatketaan:
Sunnuntaina, 12.8 satama tyhjeni lomalaisten palatessa kaupunkiin, pari venäläistä pientä purjevenettä oli satamassa. Viikonlopun venemäärä oli joskus yli 100, maanantaiksi jää sitten ehkä 14 näin elokuussa tavallisesti. Muutama meloja oli viettänyt yön lammen rannalla ja lähtivät nyt tyynessä pois. Istuessamme myöhään iltapäivällä laiturin pöydän ääressä, kuului PLUMPSIS. Eräs humalainen oli kauempana pudonnut mereen ja kävimme pelastamassa hänet. Twitter-profiilini, @etanatikku, se veitikka, kirjoitti aika hauskasti asiasta. Palaan ehkä tässäkin blogissani vielä siihen asiaan. Totean nyt vain, että märän, ison miehen nostaminen laiturille vaatii älyä ja stategiaa. Ja meillähän sitä oli.
Illalla yritimme 22.00-24.00 tähyilllä Persiedeja, tähdenlentoja, mutta turhaan. Väsytti, ja niska tuli kipeäksi. 154 valokuvaa.
Maanantaina 13.8. Meduusoita paljon liikkeellä. Eräs tuttu jätti veneensä tänne kun meni itse kaupunkiin. Eräs lapsiperhe piti purjevenettään täällä koko viikon tyhjillään. 12 venettä yön yli. Tyyni, aurinkoinen päivä. Isokoskelot, nuo merten prinssit, nelisteen sukeltelivat laguunissa. 116 kuvaa.
Tiistaina 34 valokuvaa. Lentokoneet tekivät jännää mutkaa Pirttisaaren yllä ja jättivät valkoiset viirut. Käymäläntyhjennys? :) Eräät ihmiset sienestivät. Lämmin yö. Google Talk ei toimi, puhelin ei toimi, sähköpostikin tahmaa. Lopulta sain kotiväkeen yhteyden edes jotenkuten toimimaan. Nyt oli menossa uskomattoman pitkä tyyni jakso. Minä vietin veneessä todellista mietiskelijän elämää, istuskelin paljon yksinäni. Sitten keran tunnissa huoltohommia tekemään rantaan. Vessassa, tuoretta vettä noutamassa, roskia viemssä tai muuten vaan kävelemässä. Neljä kertaa päivässä jotakin ruokaa laitoin. Ruokavarasto oli aika hyvä myös tuoremuonan osalta. Veneessä köysien kunnostamista ja muita huoltotöitä. Moottorille en ole tehnyt mitään koko vuonna :(
Keskivikkona 15.8. Herätys tyyneen ja kauniiseen päivään klo 6.15. Klassinen radiokanava on viihtymisen merkki. Hieno päivä taas. Saunassa oli rauhallista, 16 äijää. Edellisellä keikalla kävin uimassa 12 asteisessa vedessä, mutta en nyt. Ravintolassa halvat kahvit ja paljon tarinoita saaren menneisyydestä, jolloin täällä asuttiin...
Putsailin veneen laitaa vesirajasta aisalta kurkottaen. Soittelin avotilassa, jurotin yksin veneessä, jossakin vaiheessa sitten laituripöydällä muiden seurassa. Vähän veneitä satamassa. Kalastin parin kaverin kanssa laiturilta, ei saalista (silikonisyötillä). Illalla 2 kpp kaakaota hunajan kera.
Verkkoyhteydet hoidan kännykällä, jota lataan 1-akusta lähes päivittäin. Pienessä tietokoneessa riittää virtaa noin 5 tunniksi, en käytä siinä verkkoa, koska se on täällä niin huono. Siinä on ladattuna valmiina ohjelmointiin liittyviä verkkosivuja, joita sitten ehkä luen joskus pimeässä. 91 kuvaa.
Olo on rauhallista, rentoa, joutilaan mukavaa. JATKUU:
tiistai 4. syyskuuta 2012
Kesän 2012 Veneretket nipussa. OSA 1.
Olin Sipoon Kaunissaaressa 19-30. 7, Laguunissa ja omalla veneellä tietenkin. Se aika oli uskomattoman rauhallista, kun muutaman päivän kuluttua alkaa tajuta viikon pituuden ja ajan käytön loputtomat mahdollisuudet, niin alkoi rentoutua. Torstai-perjantai oli aurinkoista ja tyyntä, salakoita oli lahdessa paljon ja onkijat saivat ahvenia. Lauantaina oli saaren kesäkisat, jota seurasin lumoutuneena. Köydenvetokisat, lättyjä, makkaraa, kauppalaivan ja vuoroveneen tulo ym. Oli siinä menoa ja elämää. Ja laiturilla laulettiin yömyöhään. Sunnuntaina kävin tutkimassa saaren etelärantaa väen nukkuessa krapulaansa pois. Maanantai oli sateinen ja tuulinen pivä ja pari kalastajaa opetti sorsia syömään salakoita.
Tiistai oli aurinkoinen, hain kauppaveneestä ruokatäydennystä ja kävin kahvilla ravintolassa. Keskiviikkona naapuri tarjosi sämpylän tuoreena laiturilla asetetusta uunista!! Kuvasin erään veneilijän hauskaa navigointivirhettä. Torstaina työvene Jaakko nouti uponneen ponttooni-aisan pois, korjaamatta mitään. Tyypillistä virastotyötä. Perjantaina oli hellettä taas, seurasin sataman täytttymistä ja ihmisten istumista rantatuoleilla, kallioilla, meren äärellä. Ja satamahan täyttyi taas ja viikonlopun juhlat olivat valmiit alkamaan.
Olin tässä vaiheessa jo ehtinyt tavata yhden uuden ystävän; tavattoman mukavan moottoriveneilijän ja lauantaina olisin tapaava uuden. Hän oli Troolarimies Espoosta. Sunnuntaina otin vain 6 kuvaa ja maanantaina palasin kotiin...
Siinäpä se. Lisänä tavanomaiset veneessä-asumisen ilot ja tunnelmat.
Paljon jäi mieleen muistoja. Kotiin palattua on aina tyytyväinen, että taas tuli reissu tehtyä.
12 pv kaikkinensa. tämä vuosi on totisesti erilainen. Rauhaa kaipaan ja rauhaa saan.
Mainittakoon, että en ole laittanut Windexiä paikalleen ja saaressa huomasin, että minulla ei ole merikarttaa. Enpä sitä tällä matkalla tarvitsekaan, reitti on läpeensä tuttu, 2 tuntia, noin 10 Mpk. Joka kiven ja kannon tunnen siltä reitiltä. Mutta...
Tiistai oli aurinkoinen, hain kauppaveneestä ruokatäydennystä ja kävin kahvilla ravintolassa. Keskiviikkona naapuri tarjosi sämpylän tuoreena laiturilla asetetusta uunista!! Kuvasin erään veneilijän hauskaa navigointivirhettä. Torstaina työvene Jaakko nouti uponneen ponttooni-aisan pois, korjaamatta mitään. Tyypillistä virastotyötä. Perjantaina oli hellettä taas, seurasin sataman täytttymistä ja ihmisten istumista rantatuoleilla, kallioilla, meren äärellä. Ja satamahan täyttyi taas ja viikonlopun juhlat olivat valmiit alkamaan.
Olin tässä vaiheessa jo ehtinyt tavata yhden uuden ystävän; tavattoman mukavan moottoriveneilijän ja lauantaina olisin tapaava uuden. Hän oli Troolarimies Espoosta. Sunnuntaina otin vain 6 kuvaa ja maanantaina palasin kotiin...
Siinäpä se. Lisänä tavanomaiset veneessä-asumisen ilot ja tunnelmat.
Paljon jäi mieleen muistoja. Kotiin palattua on aina tyytyväinen, että taas tuli reissu tehtyä.
12 pv kaikkinensa. tämä vuosi on totisesti erilainen. Rauhaa kaipaan ja rauhaa saan.
Mainittakoon, että en ole laittanut Windexiä paikalleen ja saaressa huomasin, että minulla ei ole merikarttaa. Enpä sitä tällä matkalla tarvitsekaan, reitti on läpeensä tuttu, 2 tuntia, noin 10 Mpk. Joka kiven ja kannon tunnen siltä reitiltä. Mutta...
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Matkan loppuosuus, Jurmon, Kasnäsin ja Fladalandetin ja Stora Halsön kautta Helsinkiin
4.7.2012 valmistauduimme pitkään päivään heräämällä klo 06. Sää oli hyvä ja ajoimme suoraa väylää kohti Kökaria ja kaarsimme sitten sen ohitse pohjoispuolelta. Muita veneitä, rahtialuksia ja yhteysaluksia oli liikkeellä tasaisella meren pinnalla. 12. saavuimme Jurmon satamaan, jossa poijutimme veneemme aallonmurtajaan, johon seuraksemme saapui päivän mitaan kuutisen venettä.
Jurmossa kävimme kahvilla ja tutkimme satamanseudun palvelut. Kävelyretkellä näimme saaren nähtävyydet, minä en ihan itäkärkeen halunnut mennä, palailin vaikeakulkuisten matalien pensaikkojen läpi satamaan kengät täynnä varissutta roskaa. Siellä sitten oli aikaa istua helteessä pienellä laiturilla ja tarkastaa ostospaikat. Muut ostivat savukalaa ja minä sain sen kylkiäisen; valtavan tillinipun. Hienosta auringonlaskusta otin monta otosta.
Torstaina 5.7. irrotimme köydet 6.17. Hieman tuulisempaa merta ajoimme Kasnäsiin, missä tankkasimme klo 11. Matkalla yritettiin paikallistaa pohjoispuolella olevia tuulivoimaloita, joita ei karttoihimme ollut merkitty. Kävimme kahvilla ja minä hupsu ostin taas hieman liikaa ruokaa... Klo 12 lähdimme uudestaan liikkeelle. Hangon selän kapealla reitillä tuli vastaan purjeveneitä, niin, että ei ole moista ruuhkaa ennen nähty. Välillä niitä oli kapeikossa neljä rinnakkain... Keli oli hieno ja kilpailu kova...
Hangosta painuimme ohi vähän tuulisessa säässä, suunta kohti Tammisaaren edustaa, jossa tutkimme useita paikkoja... Klo 18.30 olimme aika väsyneinä ankkuroitumassa helteisen Fladalandetin länsipuolelle. Tämä puoli oli minulle oudompi, ja saarihan on valtavan hieno, tasaisine kallioineen ja syvine lahtineen. Pari meistä kävi jäätävässä , n. 12 astetta, vedessä pulahtamassa, minä en, ja se jäi harmittamaan, Puhdistautuminen olisi tässä helteessä todella ollut tarpeen. Ankkuripaikka oli suojainen ja tämä oli todella hieno valinta yöpymispaikaksi. Kävimme paistamassa makkaraa...
Seuraavana päivänä läksimme ennen puoltapäivää, keli oli tuulinen ja muuttui välillä ilkeän sateiseksi. -80 luvun hieno Marina -75 vene, Have Maria tuli vastaan. Yritimme käydä Bärosundissa kaupan laiturissa, mutta ahtaus ei sallinut. Tässä kohtaa minulla on tauko kuvaamisessa klo 14.00 - 19. 43. syynä oli kuulemma PLUMPSIS-ilmiö joka sattui, kun oli keulakannella laittamassa köysiä. Kamerani oli pois, vaik sen äsken näin.... :) Kapealla väylällä lähestyessämme Porkkalaa, koimme matkan kovimmat ryskytykset. Katseemme seurasivat välillä huolestuneina takana tulevaa Fiskaria, mutta kyllä se siellä pärjäsi, vaikka ajomatkat olivat välillä hurjan pitkiä. Koska PLUMPSIS ilmiöön ei liittynyt KOPSIS-ilmiötä, niin epäilin asiaa alunpitäen jekuksi. Ja kun olimme Stora Halsön laiturissa fiskarissa kahvilla, se paljastuikin siksi.... Tämä saari oli myös näkemisen arvoinen, kiertelin sitä itäpuolta lähinnä... satama oli suojainen ja siellä oli viisi venettä yöpymässä.
7.7. klo 10 aamulla Fiskariin kaadettiin kanisterista lisää löpöä tankkiin. 10. 30 olimme liikkeellä tuulessa ja välillä sateessa. Porkkalan niemen ohitse, sitten kapeaa väylää ja kiikaroitiin Espoon ulkoilusaaria ja muisteltiin niihin tehtyjä retkiä.
Klo 13.50 tiemme erkanivat, Fiskari lähtisi kotisatamaansa Matinkylään. Merellä suoritimme hurjan WalkieTalkie puhelimen palautuksen Fiskariin. Meidän Kapu yritti ensin ojentaa sitä, mutta sen epäonnistuttua hyppäsi sitten vauhdissa Fiskarin keulakannelle hurjan Cowboy huudon säestämänä. Vilkutti meille sitten vielä muka jäähyväiseksi. Sitten veneet rinnakkain ja hän pääsi palaamaan omaansa takaisin. Keli oli ikävän tuulinen, ja olin kyllä tyytyväinen, kun pääsimme Kaivopuiston edustan saarien suojaan. Klo 15.20 olimme Sirpalesaaressa tankkaamassa. Ja muistettava on, että moottorin kiinnitysten kestämisestä oli koko ajan pieni huoli...
Hevossalmen silta avautui meille 16.03. Sen jälkeen Villinki suojasi hieman tuulelta, mitta sitten melkoinen tuuli saatteli meitä Vuosaaren suojaavan aallonmurtajan taakse. 7.7. klo 17.10 vene oli kiinnitetty.
Minä pakkasin kamani, jaaa... Satamakirja ja Ahvenanmaan lippun vielä jäivät.
Väsyneinä tallustimme kaupunkiin, minä melkoinen kantamus selässäni ja kainalossa, tyytyväisenä, mutta monin tavoin rasittuneena. Kiitos matkakumppaneille tästä hienosta tilaisuudesta retkeillä saaristossa. Edessä kotimatka ja sitten levon jälkeen kuvien järjestelyä.
Ja koskahan ehtisi blogipostauksen tehdä? Jaa.. se tapahtui viimeisten päivien osalta vasta 50 päivää myöhemmin. Teksti ei ole laadukasta, mutta antaapa se nyt mahdollisuuden raportoida blogissa kesän muista tapahtumista.
Jurmossa kävimme kahvilla ja tutkimme satamanseudun palvelut. Kävelyretkellä näimme saaren nähtävyydet, minä en ihan itäkärkeen halunnut mennä, palailin vaikeakulkuisten matalien pensaikkojen läpi satamaan kengät täynnä varissutta roskaa. Siellä sitten oli aikaa istua helteessä pienellä laiturilla ja tarkastaa ostospaikat. Muut ostivat savukalaa ja minä sain sen kylkiäisen; valtavan tillinipun. Hienosta auringonlaskusta otin monta otosta.
Torstaina 5.7. irrotimme köydet 6.17. Hieman tuulisempaa merta ajoimme Kasnäsiin, missä tankkasimme klo 11. Matkalla yritettiin paikallistaa pohjoispuolella olevia tuulivoimaloita, joita ei karttoihimme ollut merkitty. Kävimme kahvilla ja minä hupsu ostin taas hieman liikaa ruokaa... Klo 12 lähdimme uudestaan liikkeelle. Hangon selän kapealla reitillä tuli vastaan purjeveneitä, niin, että ei ole moista ruuhkaa ennen nähty. Välillä niitä oli kapeikossa neljä rinnakkain... Keli oli hieno ja kilpailu kova...
Hangosta painuimme ohi vähän tuulisessa säässä, suunta kohti Tammisaaren edustaa, jossa tutkimme useita paikkoja... Klo 18.30 olimme aika väsyneinä ankkuroitumassa helteisen Fladalandetin länsipuolelle. Tämä puoli oli minulle oudompi, ja saarihan on valtavan hieno, tasaisine kallioineen ja syvine lahtineen. Pari meistä kävi jäätävässä , n. 12 astetta, vedessä pulahtamassa, minä en, ja se jäi harmittamaan, Puhdistautuminen olisi tässä helteessä todella ollut tarpeen. Ankkuripaikka oli suojainen ja tämä oli todella hieno valinta yöpymispaikaksi. Kävimme paistamassa makkaraa...
Seuraavana päivänä läksimme ennen puoltapäivää, keli oli tuulinen ja muuttui välillä ilkeän sateiseksi. -80 luvun hieno Marina -75 vene, Have Maria tuli vastaan. Yritimme käydä Bärosundissa kaupan laiturissa, mutta ahtaus ei sallinut. Tässä kohtaa minulla on tauko kuvaamisessa klo 14.00 - 19. 43. syynä oli kuulemma PLUMPSIS-ilmiö joka sattui, kun oli keulakannella laittamassa köysiä. Kamerani oli pois, vaik sen äsken näin.... :) Kapealla väylällä lähestyessämme Porkkalaa, koimme matkan kovimmat ryskytykset. Katseemme seurasivat välillä huolestuneina takana tulevaa Fiskaria, mutta kyllä se siellä pärjäsi, vaikka ajomatkat olivat välillä hurjan pitkiä. Koska PLUMPSIS ilmiöön ei liittynyt KOPSIS-ilmiötä, niin epäilin asiaa alunpitäen jekuksi. Ja kun olimme Stora Halsön laiturissa fiskarissa kahvilla, se paljastuikin siksi.... Tämä saari oli myös näkemisen arvoinen, kiertelin sitä itäpuolta lähinnä... satama oli suojainen ja siellä oli viisi venettä yöpymässä.
7.7. klo 10 aamulla Fiskariin kaadettiin kanisterista lisää löpöä tankkiin. 10. 30 olimme liikkeellä tuulessa ja välillä sateessa. Porkkalan niemen ohitse, sitten kapeaa väylää ja kiikaroitiin Espoon ulkoilusaaria ja muisteltiin niihin tehtyjä retkiä.
Klo 13.50 tiemme erkanivat, Fiskari lähtisi kotisatamaansa Matinkylään. Merellä suoritimme hurjan WalkieTalkie puhelimen palautuksen Fiskariin. Meidän Kapu yritti ensin ojentaa sitä, mutta sen epäonnistuttua hyppäsi sitten vauhdissa Fiskarin keulakannelle hurjan Cowboy huudon säestämänä. Vilkutti meille sitten vielä muka jäähyväiseksi. Sitten veneet rinnakkain ja hän pääsi palaamaan omaansa takaisin. Keli oli ikävän tuulinen, ja olin kyllä tyytyväinen, kun pääsimme Kaivopuiston edustan saarien suojaan. Klo 15.20 olimme Sirpalesaaressa tankkaamassa. Ja muistettava on, että moottorin kiinnitysten kestämisestä oli koko ajan pieni huoli...
Hevossalmen silta avautui meille 16.03. Sen jälkeen Villinki suojasi hieman tuulelta, mitta sitten melkoinen tuuli saatteli meitä Vuosaaren suojaavan aallonmurtajan taakse. 7.7. klo 17.10 vene oli kiinnitetty.
Minä pakkasin kamani, jaaa... Satamakirja ja Ahvenanmaan lippun vielä jäivät.
Väsyneinä tallustimme kaupunkiin, minä melkoinen kantamus selässäni ja kainalossa, tyytyväisenä, mutta monin tavoin rasittuneena. Kiitos matkakumppaneille tästä hienosta tilaisuudesta retkeillä saaristossa. Edessä kotimatka ja sitten levon jälkeen kuvien järjestelyä.
Ja koskahan ehtisi blogipostauksen tehdä? Jaa.. se tapahtui viimeisten päivien osalta vasta 50 päivää myöhemmin. Teksti ei ole laadukasta, mutta antaapa se nyt mahdollisuuden raportoida blogissa kesän muista tapahtumista.
torstai 19. heinäkuuta 2012
Matka jatkuu Maarianhaminasta Kökarin suuntaan
Moottori ja akselilaippa olivat paikallaan, kuinka, siitä kerromme myöhemmin. Odotuksen turtumuksessa olin unohtanut tyhjentää veneen roskiksen ja olisin toki voinut huolehtia myös veneen keulasäiliön täyttämisestä tuoreella vedellä. Laiskuus...
3.7. klo 19.00 joka tapauksessa irroittauduimme laiturista... liekö ilmassa pientä jännitystä moottorin kiinnityksen suhteen... ei kai. Vain normaali matkan jännitys ja valmiustila. Toinen vene hieman viipyi, kun oli naapureille selitettävä tilannetta...
Yleissuunta oli etelään, joka oli minulle yllätys, en ollut ehtinyt osallistua suunnitteluun... Kökaria kohti menisimme, mutta emme siis Lumparnin kautta. Ilma oli aika hieno, ja monen tuulisen päivän jälkeen oli nyt ilo ajaa kirkkaan taivaan alla. Vilkaisimme pientä telakkaa, oikealla olevia muutamia maantiesiltoja, jotka tavallaan jatkavat Maarianhaminan niemeä etelään. Isoilla laivoilla on tapana oleilla toisella, Länsipuolella.
Pari purjevenettä heikossa tuulessa, vasemmalla nuo suuret, paljaat kalliot, jotka ehkä joskus ovat olleet metsän peittämät. Kalastajien pyöreitä väylämerkkejä ja kohta jo aukeni etelässä avoin meri, lounaan suunnassa rivi, 6, tuulivoimaloita. Hyvin ne soveltuivat tuohon ympäristöön jauhamaan sähköä ihmisille. SAR-alus tuli vastaan, kalliolla yksinäinen luotsirakennus, hieman ahtaampia väyliä ja värikkäitä pikkumajakoita meressä. Koillisen suuntaa sitten ajaessamme tuli hieman isompi rahtilaiva vastaan. Myös Finnlinesin lautta. Saaren rannalla joku teollisuusmainen rakennusryhmä, mitähän siellä...?
Pitkät ulapat olivat uuvuttavia, minäkin suoritin siinä ajovuoroani. Sen jälkeen tulikin sitten väylänmutka, josta, HUPS, pitikin kääntyä kaakkoon, pientä väylää Kökarin suuntaan. Vetovuoro vaihtuu, on helpompi olla seuraajana. Pitkiä olivat taipaleet olleet, koska vasta klo. 22 olimme aloittamassa tätä osuutta.
Aurinko oli lännessä varsin alhaalla, veden pinta lähes peilityyni. Kyrkosundetin varrella oli tavattoman kauniita saaria, ja välillä niiden kallioisissa poukamissa näkyi veneitä ja metsästä pilkotti taloja. Räpsin kuvia minkä kerkesin, sillä näin kaunista ja suojaista paikkaa harvoin löytää. Jonkun sillankin ali piti mennä ja muutamaa merimerkkiä tarkkailla. Hieman arvelutti ajankohdan myöhäisyys, joutuisimmeko tässä vielä pimeässä rantautumaan? 22.20; aurinko laski yhä alemmaksi, harsopilvet antoivat sille hienoja sävyjä. Matalat kalliot ja kaislikot olivat auringon viime säteissä taianomaisen kauniita. Ehkäpä meidänkin pieni laivastomme, rannalta katsottuna. Ihmisiä tai veneitä ei näkynyt liikkumassa, menimme kapeata väylää myöten suunnilleen kaakon suuntaan. Tarkoitus oli pysähtyä ennen Kökaria, ehkä noin 7 Mpk päähän siitä, jonkun autiosaaren rantaan.
22.35 taisi olla viimeisin näkymä auringosta. 22.40 Edessämme, metsän takaa nousi täysinäinen, himmeä kuu. Kohta se jo näkyi kaukaisten puiden yläpuolelta. Näimme sitten vieläkin vilahduksen auringonlaskusta, pimeästä ei kuitenkaan pelkoa olisi, taivas pysyisi pitkään kirkkaana. Kuvailin kuuta, harvoin pääsee sitä näin hienosti kuvaamaan. Kävimme tarkkaan kaikua tuijotellen tutkimassa erään saaren poukaman, mutta se olikin suojelualuetta.
Jatkoimme, kohta oli vuorossa seuraava saarien sokkelo, jonne taas varoen ajettiin; keulatähystys ei tässä auttanut, oli vain katsottava syvyyskäyriä ja kaikua. Klo 23.10, kun punertava viiva vielä hehkui läntisellä taivaalla, olimme kiinnittymässä kallioisen saaren kaakkoispuolelle. Köydet rantaan, minä hoidin ankkuria. Toinen vene joutui vielä vaihtamaan puolta, mutta sittenpä olimme jo turvallisesti kiinni saaren rannassa ja niinollen vapaat iltatoimiin. Kevyt iltapala, keitettiin kahvi jommassakummassa veneessä.
Tässäkään saaressa emme paljoa hypänneet. Kiertelin rantaa hieman ja otin lisää iltakuvia. Kamerani jaottaa kuvat vuorokausittain (tyhmää, ettei itse saa perustaa kansiota ) ja seuraavan kansion ensimmäiseksi kuvaksi tuli kuva merikartasta.
Yö oli tyyni, heräsin naapuriveneestä kuuluvaan koputukseen. Nyt oli vuorossa pikaherätys ja äkkilähtö. Rantakäynnit, ja sitten jo keulaköysien irroitus ja ankkurien nosto klo 6.30. Matkaan; tarkoituksena ajaa pysähtymättä Kökarin pohjoispuolelta Jurmoon....
Tarina jatkuu... mutta vasta muutaman päivän kuluttua, sillä nyt, 19.7. !!! on tarkoitus tehdä kesän ensimmäinen reissu SAAREEN. Malttakaa, vaikka voinhan ehkä sieltäkin kirjoittaa...
3.7. klo 19.00 joka tapauksessa irroittauduimme laiturista... liekö ilmassa pientä jännitystä moottorin kiinnityksen suhteen... ei kai. Vain normaali matkan jännitys ja valmiustila. Toinen vene hieman viipyi, kun oli naapureille selitettävä tilannetta...
Yleissuunta oli etelään, joka oli minulle yllätys, en ollut ehtinyt osallistua suunnitteluun... Kökaria kohti menisimme, mutta emme siis Lumparnin kautta. Ilma oli aika hieno, ja monen tuulisen päivän jälkeen oli nyt ilo ajaa kirkkaan taivaan alla. Vilkaisimme pientä telakkaa, oikealla olevia muutamia maantiesiltoja, jotka tavallaan jatkavat Maarianhaminan niemeä etelään. Isoilla laivoilla on tapana oleilla toisella, Länsipuolella.
Pari purjevenettä heikossa tuulessa, vasemmalla nuo suuret, paljaat kalliot, jotka ehkä joskus ovat olleet metsän peittämät. Kalastajien pyöreitä väylämerkkejä ja kohta jo aukeni etelässä avoin meri, lounaan suunnassa rivi, 6, tuulivoimaloita. Hyvin ne soveltuivat tuohon ympäristöön jauhamaan sähköä ihmisille. SAR-alus tuli vastaan, kalliolla yksinäinen luotsirakennus, hieman ahtaampia väyliä ja värikkäitä pikkumajakoita meressä. Koillisen suuntaa sitten ajaessamme tuli hieman isompi rahtilaiva vastaan. Myös Finnlinesin lautta. Saaren rannalla joku teollisuusmainen rakennusryhmä, mitähän siellä...?
Pitkät ulapat olivat uuvuttavia, minäkin suoritin siinä ajovuoroani. Sen jälkeen tulikin sitten väylänmutka, josta, HUPS, pitikin kääntyä kaakkoon, pientä väylää Kökarin suuntaan. Vetovuoro vaihtuu, on helpompi olla seuraajana. Pitkiä olivat taipaleet olleet, koska vasta klo. 22 olimme aloittamassa tätä osuutta.
Aurinko oli lännessä varsin alhaalla, veden pinta lähes peilityyni. Kyrkosundetin varrella oli tavattoman kauniita saaria, ja välillä niiden kallioisissa poukamissa näkyi veneitä ja metsästä pilkotti taloja. Räpsin kuvia minkä kerkesin, sillä näin kaunista ja suojaista paikkaa harvoin löytää. Jonkun sillankin ali piti mennä ja muutamaa merimerkkiä tarkkailla. Hieman arvelutti ajankohdan myöhäisyys, joutuisimmeko tässä vielä pimeässä rantautumaan? 22.20; aurinko laski yhä alemmaksi, harsopilvet antoivat sille hienoja sävyjä. Matalat kalliot ja kaislikot olivat auringon viime säteissä taianomaisen kauniita. Ehkäpä meidänkin pieni laivastomme, rannalta katsottuna. Ihmisiä tai veneitä ei näkynyt liikkumassa, menimme kapeata väylää myöten suunnilleen kaakon suuntaan. Tarkoitus oli pysähtyä ennen Kökaria, ehkä noin 7 Mpk päähän siitä, jonkun autiosaaren rantaan.
22.35 taisi olla viimeisin näkymä auringosta. 22.40 Edessämme, metsän takaa nousi täysinäinen, himmeä kuu. Kohta se jo näkyi kaukaisten puiden yläpuolelta. Näimme sitten vieläkin vilahduksen auringonlaskusta, pimeästä ei kuitenkaan pelkoa olisi, taivas pysyisi pitkään kirkkaana. Kuvailin kuuta, harvoin pääsee sitä näin hienosti kuvaamaan. Kävimme tarkkaan kaikua tuijotellen tutkimassa erään saaren poukaman, mutta se olikin suojelualuetta.
Jatkoimme, kohta oli vuorossa seuraava saarien sokkelo, jonne taas varoen ajettiin; keulatähystys ei tässä auttanut, oli vain katsottava syvyyskäyriä ja kaikua. Klo 23.10, kun punertava viiva vielä hehkui läntisellä taivaalla, olimme kiinnittymässä kallioisen saaren kaakkoispuolelle. Köydet rantaan, minä hoidin ankkuria. Toinen vene joutui vielä vaihtamaan puolta, mutta sittenpä olimme jo turvallisesti kiinni saaren rannassa ja niinollen vapaat iltatoimiin. Kevyt iltapala, keitettiin kahvi jommassakummassa veneessä.
Tässäkään saaressa emme paljoa hypänneet. Kiertelin rantaa hieman ja otin lisää iltakuvia. Kamerani jaottaa kuvat vuorokausittain (tyhmää, ettei itse saa perustaa kansiota ) ja seuraavan kansion ensimmäiseksi kuvaksi tuli kuva merikartasta.
Yö oli tyyni, heräsin naapuriveneestä kuuluvaan koputukseen. Nyt oli vuorossa pikaherätys ja äkkilähtö. Rantakäynnit, ja sitten jo keulaköysien irroitus ja ankkurien nosto klo 6.30. Matkaan; tarkoituksena ajaa pysähtymättä Kökarin pohjoispuolelta Jurmoon....
Tarina jatkuu... mutta vasta muutaman päivän kuluttua, sillä nyt, 19.7. !!! on tarkoitus tehdä kesän ensimmäinen reissu SAAREEN. Malttakaa, vaikka voinhan ehkä sieltäkin kirjoittaa...
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Maarianhaminan Merihistoriallinen puoli. Parkkilaiva Pommern.
Maarianhamina, Mariehamn, 100 Ankor Stad. Osa 3.
Parkkilaiva Pommern. Viimeinen suuri merten purjehtija.
Varasimme runsaasti aikaa Pommernin tutkimiseen. Kävelimme aamulla Itäsatamasta, ja heti mäeltä näimme tämän laivan valtavat mastot, kyllä se pysäytti ihmettelemään. Laivan kansi pysähdytti ajattelemaan, millainen vilske ja työn touhu oli laivalla merellä vallinnut.
Kaikki vaikutti tavattoman hyvin järjestetyltä, jokaisella työllä oli oma paikkansa ja jokaisella työntekijällä omat tilansa. Tärkeimpinä näistä mm. timpuri.
Ankkuri keulakannella oli vaikuttava, ihmettelimme laidalla olevien vihreiden putkien tarkoitusta, merihistoriallisen museon pienoismallista selvisi, että siihen kiinnitettiin ankkuri, kun se roikkui laivan sivulla.
Yläruumassa oli laivan historiasta kertova näytteli, se, sekä laivan tilavuus teki vaikutuksen. Runko ja kansi olivat niin vahvat, että tilaa rikkovia kannatinpalkkeja ei juuri ollut. Mutta vaikuttavinta oli joidenkin lattialankkujen alla pilkottava varsinainen ruumatila.
Ruumassa kävellessä koki vaikuttavan elämyksen; tämä laiva todellakin kuljetti rahtia valtavat määrät. Noihin aikoihin sillä oli todella suuri taloudellinen merkitys.
Painolasti-tila oli oleellinen osa laivan toimivuutta. Uskomaton määrä työtä vaadittiin sen täyttämiseen painavalla materiaalilla, joka näytti olevan enimmäkseen hiekkaa.
Minun oli monasti pysähdyttävä laivassa hartaana miettimään tätä rakentamisen neroutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Tämä laiva oli valtavan tietotaidon huipentuma.
Peräkannella, miehistötiloissa, ymmärsi hyvin, kuinka ihmisten elämä on keskittynyt oman hytin ympärille. Naapurit siinä vierellä, oma heiluva ja lämmittämätön asumus turvapaikkana. Lyhyt ihminen mahtui hieman kippurassa nukkumaan laidoitettuun punkkaan.
Yritän etsiä verkosta lisää tietoa tämän laivan historiasta ja miehistön elämästä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pommern_(laiva)
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/parkkilaiva_pommern_9066.html#media=9071
http://www.mariehamn.ax/pommern Museolaiva Pommernin kotisivut.
http://www.youblisher.com/p/215822-Miehistoen-opaskirja-Priki-Gerda-Gefle/
http://kotisivu.dnainternet.net/vahakas/merimieselamaa/majoitus.htm Miehistön majoitustilat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_purjelaivat
Kuvahaku Parkkilaiva Pommern.
Kuvahaku Pommern.
http://suomisanakirja.fi/parkkilaiva
http://sydaby.eget.net/fi/ref.htm Merihistoria, linkkejä. Upea, iso sivusto.
http://www.mypaper.se/show/vikingline/show.asp?pid=24584656235061&page=20
Gustaf Erikson, Segelkonungen.
Jätän tämän artikkelin nyt hieman keskeneräiseksi, kirjoitan huikeista tunnelmistani vielä lisää. Mutta nyt on kiirehdittävä seuraavaksi kirjoittamaan retkemme jatkumisesta...
Merimuseo ja Sjökvarteret.... ja, niistä pitänee myös kirjoittaa jossakin myöhemmässä vaiheessa.
- Mitat
- Pituus: 95 metriä (106,4 metriä puomeineen)
- Leveys: 13,4 metriä
- Syväys: 7,5 metriä
- Bruttorekisteritonnia: 2 376 tonnia
- Nettorekisteritonnia: 2 114 tonnia
- Kantavuus: 4 050 tonnia
- Isomasto: korkeus 50 metriä
- Purjepinta-ala (kaikki purjeet): 3 240 m² (raakapurjeet 2 450 m²)
- Apumoottori: ei ole, höyrykone vinssejä ja ankkuripeliä varten
- Miehistö: 26 henkilöä Tiedot lainattu Wikipediasta.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/parkkilaiva_pommern_9066.html#media=9071
http://www.mariehamn.ax/pommern Museolaiva Pommernin kotisivut.
http://www.youblisher.com/p/215822-Miehistoen-opaskirja-Priki-Gerda-Gefle/
http://kotisivu.dnainternet.net/vahakas/merimieselamaa/majoitus.htm Miehistön majoitustilat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomalaiset_purjelaivat
Kuvahaku Parkkilaiva Pommern.
Kuvahaku Pommern.
http://suomisanakirja.fi/parkkilaiva
http://sydaby.eget.net/fi/ref.htm Merihistoria, linkkejä. Upea, iso sivusto.
http://www.mypaper.se/show/vikingline/show.asp?pid=24584656235061&page=20
Gustaf Erikson, Segelkonungen.
Jätän tämän artikkelin nyt hieman keskeneräiseksi, kirjoitan huikeista tunnelmistani vielä lisää. Mutta nyt on kiirehdittävä seuraavaksi kirjoittamaan retkemme jatkumisesta...
Merimuseo ja Sjökvarteret.... ja, niistä pitänee myös kirjoittaa jossakin myöhemmässä vaiheessa.
Linkkejä ja kuvalinkkejä Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan
En pysty blogiteksteihini kansioiden täyttymisen takia laittamaan uusia kuvia, joten tässä joitakin veneretkeemme liittyviä linkkkejä verkossa oleviin kuviin ja verkkosivuille.
Täydennän tätä linkkikokoelmaa vielä, jos niikseen tulee.
KUVALINKKEJÄ: LINKIT AVAUTUVAT UUTEEN IKKUNAAN.
Maarianhamina itäsatama
Maarianhamina länsisatama
Maarianhaminan kirjasto
Mariehamn promenadgatan
Maarianhamina kävelykatu
Maarianhamina, paljon nähtävää pienellä alueella.
Mariehamn
Mariebad kylpylä.
Näillä google kuvahaku-sivuilla voi hieman hassutella. Osittain ne antavat samoja ja välillä hieman hassuja tuloksia, riippuen siitä, mitä kuvien ottajat ovat merkinneet.
PICASA-KANSIOITA Maarianhamina.
Picasaweb-Mariehamn
PicasaWeb Maarianhamina
Verkkosivuja:
Maarianhamina, kartta
http://www.turisti-info.fi/haku/Maarianhamina/
http://www.visitaland.com/en/facts/mariehamn
Sitten tämä hienosti palvellut turisti info, jonka henkilökunnalle haluamme välittää erityisen lämpimät kiitokset. Ja onhan siellä aukioloajatkin :)
http://www.visitaland.com/en/facts/tourist_information
Bibliotek På Åland Maarianhaminan kirjasto.
Gröna Udden leirintäalue http://www.gronaudden.com/
http://www.aland.com/fi/nae_ja_koe/aktiviteetit/seikkailugolf_on_koko_perheen_suosikki
Lilla Holmen lintusaari, tästä ei oikein hyvää verkkosivua löytynyt.
Merelliset ja mereihistorialliset linkit laitan omalle sivulleen.
Tässä vielä pari Google-hakua, jotka sattuneesta syystä kiinnostivat meitä erityisesti.
Båt reparering på Mariehamn
Veneen korjaus Maarianhaminassa
Volvo Penta Mariehamn
Näistä emme saaneet apua, vaan hoidimme asiaa aluksi tuttavamme kautta mantereella.
.
Täydennän tätä linkkikokoelmaa vielä, jos niikseen tulee.
KUVALINKKEJÄ: LINKIT AVAUTUVAT UUTEEN IKKUNAAN.
Maarianhamina itäsatama
Maarianhamina länsisatama
Maarianhaminan kirjasto
Mariehamn promenadgatan
Maarianhamina kävelykatu
Maarianhamina, paljon nähtävää pienellä alueella.
Mariehamn
Mariebad kylpylä.
Näillä google kuvahaku-sivuilla voi hieman hassutella. Osittain ne antavat samoja ja välillä hieman hassuja tuloksia, riippuen siitä, mitä kuvien ottajat ovat merkinneet.
PICASA-KANSIOITA Maarianhamina.
Picasaweb-Mariehamn
PicasaWeb Maarianhamina
Verkkosivuja:
Maarianhamina, kartta
http://www.turisti-info.fi/haku/Maarianhamina/
http://www.visitaland.com/en/facts/mariehamn
Sitten tämä hienosti palvellut turisti info, jonka henkilökunnalle haluamme välittää erityisen lämpimät kiitokset. Ja onhan siellä aukioloajatkin :)
http://www.visitaland.com/en/facts/tourist_information
Bibliotek På Åland Maarianhaminan kirjasto.
Gröna Udden leirintäalue http://www.gronaudden.com/
http://www.aland.com/fi/nae_ja_koe/aktiviteetit/seikkailugolf_on_koko_perheen_suosikki
Lilla Holmen lintusaari, tästä ei oikein hyvää verkkosivua löytynyt.
Merelliset ja mereihistorialliset linkit laitan omalle sivulleen.
Tässä vielä pari Google-hakua, jotka sattuneesta syystä kiinnostivat meitä erityisesti.
Båt reparering på Mariehamn
Veneen korjaus Maarianhaminassa
Volvo Penta Mariehamn
Näistä emme saaneet apua, vaan hoidimme asiaa aluksi tuttavamme kautta mantereella.
.
Maarianhamina, veneturistina katuja mittaamassa ja nähtävyyksiä katsomassa. 100 Ankor Stad.
Maarianhamina, Mariehamn, 100 Ankor Stad. Osa 2.
Kirjasto
oli valoisa, väreiltään vaalea ja toi mieleen Töölön kirjaston.
Olin kerran aamulla lukusalissa, sain ladattua verkkovirralla
tietsikkaa ja kameran laturia ja samalla luin lehdet, myös
paikalliset. Kirjaston meri/ kotiseutu-osasto ansaitsee oman
artikkelinsa. Pääsin ikkkunapaikalle, jossa oli käytettävissä
pari tepseliä, puhelimen lataus oli minulla jatkuvasti kriitillinen,
ja kiiruhdinkin aina laittamaan sen käyntiin. Moottoriveneessä en
alkupäivinä kehdannut aina laittaa puhelintani ohjaamopöydän
paraatipaikalle. Kerran hauskuutin ohikulkijoita seisomalla
satamassa nurmikolla samalla kun latasin puhelinta tolpasta.
ZTE-Blade Puhelimen sähköliittimen kuoren irtoaminen oli ongelma,
kerran sen osa putosi nurmelle ja löysin sen vasta 5 min etsimisen
jälkeen. Kotona sitten vasta sain teipattua sen taas kiinni.
Kirjaston
ikkunasta näkyi itäsatamaan ja kerran sain aitiopaikalta ihailla
rajua sadetta ja tuulta, joka pisti meren vellomaan. Verkko,
langaton, toimi hyvin sekä puhelimessa, että tietsikassa. Kehtasin
nippanappa 1.5 tuntia olla epäsosiaalisesti erossa veneseurueestamme
ja ehdin G+:n, Twitterin, syötteet ja postit lukea.
Kirjatarjonta
oli tietenkin pääosin ruotsinkielistä.
Grönä
Uddens Camping oli leirintäalue noin. 1 km etelään. Siellä oli
hyvä uimaranta, kivat rakennukset, mutta avointa WC:tä etsimme
turhaan. Pienellä puistoalueella oli koristeena Bomarsundista tuotu
jyhkeä tykki joka oli koristeltu keisarin vaakunoin.
Juuri
satamastamme etelään oli Lilla Holmen, upea lintusaari. Naakoille
oli oma talonsa, pupujusseja häkeissä, uteliaita kukkoja vapaana ja
sitten riikinkukkoja. Nämä olivat aika pelottomia mutta eivät
suostuneet nostamaan pyrstöään pystyyn. Rannalla oli hyvin
hoidettu ja vahdittu uimaranta. Tämä paikka oli yksi niistä
nähtävyyksistä, joiden ansiosta arvostan tätä kaupunkia.
Pienessä
lammessa lokki ahdisteli pahasti telkkäpoikuetta, pienoiset
suorittivat urheita sukelluksia ja välttivät tuhon... Olisipa emo
saanut otteen lokista nokallaan...
Erikoisen
hieno Mini-Golf tarjosi paljon nähtävää. En ole missään ennen
nähnyt niin huikeata rataa: Erästä kierreputkea emme uskaltaneet
yrittää kuin lopuksi, koska olimme varmoja, että pallo jää
sisään. Hieman 'villi' seurueemme herätti ehkä hieman hämmenystä
paikalla olevissa nuorissa... Ja pyysin minä anteeksi sitä yhtä
kiilausta :( Kuvia en nyt pysty laittamaan, mutta etsin kyllä
verkosta linkit kaikkiin näihin kohteisiin... malttakaa vain. Ja
olikohan pisteenlaskussa jotakin outoa... Huomasin saaneeni 10
pistettä parista radasta, vaikka sääntöjen mukaan sen ei pitäisi
olla mahdollista. Mutta Kapteeni on Jumalasta seuraava, ylenevään
suuntaan :)
Maarianhaminan
matkailutoimiston väelle, Turist Info, erityiset kehut meidän
auttamisesta. :) Osuimme toimistolle sattumalta ja vietimme siellä
noin 25 minuuttia. Sain luettelon mahdollisista veneen moottorin
korjaajista, mitä en satamakonttorista saanut. Ja lähetimme
kortteja, kävimme vessassa, ihailimme näyttelyä ja otimme
esitteitä. Poistuessa oli hiukan nolo olo, kun huomasin, että
paikka olisi oikeasti sulkeutunut jo 5 minuuttia siitä, kun me
tupsahdimme sisään.
Siis
kiitokset suurenmoiselle ja ystävälliselle henkilökunnalle, joka
uhrasi meille aikaansa.
Kävimme
myös pienessä kirkossa ja sen kahvituvassa. (En ole uskonnollinen,
utta iahieln arkkitehtuuria ja historiaa). Hyvin ystävällinen
kahvilan rouva puhui suomea ja selitti, että heillä ei
kertakaikkiaan ole tilaisuutta puhua suomea niin paljon, kuin
haluaisivat. Siksi se on monella niin kankeaa.
Verkottaminen
sujui kolmella ilmaisella WiFi-verkolla, joko satamassa, hotellissa,
tai kirjastossa. Pelkään, kuinka suuret Roaming-maksut minulle on
tulossa 10 Megan verkkoliikenteestä... En ole löytänyt keinoa
tarkastaa sitä etukäteen.
Olin
kaupungissa liikkeellä useita kertoja yksin, tai seurueen kanssa.
Pari kertaa oli helteinen tunnelma, muuten ilma oli aika viileä.
Kerran etsin viidestä eri kaupasta kyniä ostettavaksi, mutta en
löytänyt. Lähetin kotiin yhden Ahvenanmaa-postikortin, toinenkin
oli tarkoitus, mutta se jäi reppuun.
Kiersin
laiturit ja katselin veneitä. En huomannut veneissä sellaista
omaleimaisuutta, mitä on esim. Kotkassa tai Raumalla. Muoviveneet
olivat pääosin kauppatavaraa. Mutta tietenkin näin pääosin
vierasveneitä...
Muut
olivat kerran kahvilla Mariebad-kylpylässä ja näkivät, kun minä
ajoin TufTuf-junalla sen ohi.
Ja
ne ankkurit, 100 Ankor Stad, niitä näkyi jokaisella
kävelyretkellä.
Toivon,
että ne aina säilyvät tässä kaupungissa. Niiden kohdalla aina
pysähtyy hetkeksi miettimään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)