Tuuli puhisee puissa.. aallot pauhaavat, pieni levottomuus mielessä, sydän kuin valmistautuisi käymään tehokäyntiä tarvittaessa. Ei tämä myrskyä ole, tuuli 9 ja puuskissa 12 ja vene suht hyvin suojassa. Mutta käyn kuitenkin ottamassa keinumis- ja aalto videon. Kameraan saa sitten vielä 76 kuvaa ja lisää jos poistan vanhoja. Ilma, sen tunnelma on ottanut minut huumaavasti haltuunsa; kierrän rantoja, tähyän kiikarilla ulapalle ja löydän purjeveneen ja rahtilaivan. Viritän veneen perään vielä toisen köyden. Jos nouset 6000 kertaa veneeseen, niin todennäköisyys tehdä yksi virhe on... Ja sitten olet jorpakossa puheliminesi kännykköinesi...
Siis päivä noin 49... niitä kertyy rauhoittavan paljon; 60 on tuonut hymyn levolliseen mieleen aiemmin. Tunteja on vähemmän.. ehkä 40. Tämä on siis lähinnä oleilua saarissa. Kaikenlaista on ollut, mukaanlukien muutama päivä hellettä pakoillessa. Vene on yhä enemmän alkanut tuntumaan kodilta: peti, pentteri, kodikas salongin pöytä.. katto, ikkunat, valot ja vettä. Turvapaikka, hiljaisuutta, lukemista ja syötävää.. Joo, koti. Hurraa sille ja hienolle saaristolle. Myös ihmisille, niillekin jotka jo lähtivät. Kiitos lauluista ja hurraa oopperalle joka kouluttaa hienoja laulajia.
PB tietsikka on kotona näyttö auki.. toimii, jos näyttöä ei koske, Nexuksella tämä, ja puhelimen verkolla nettiin. Siksi ei nyt enempää, rakkaat lukijat. Voikaatten hyvin :)
Tuuli voimistuu, on kohta täällä sateineen, puhelimen verkko katkeilee kerran tunnissa. Jostain kuuluu välillä kumeaa jyrinää, jonka lähteestä ei ole varma. Tuuli kurittaa puita tasaisen varmasti; tämä on maksu niistä kauniista tyynistä päivistä.
Katselen kiikarilla ulapalle; tarvitsisiko joku apua jossakin. Ilma on kai +15° ja päällä samat kuteet kuin koko kesän, ja otsapanta. Palaan grillin suojaan siirtämään tätä Google Keepistä Bloggeriin. Lähetä. Heippa, palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...