Matkan loppuosuus, Jurmon, Kasnäsin ja Fladalandetin ja Stora Halsön kautta Helsinkiin

4.7.2012 valmistauduimme pitkään päivään heräämällä klo 06.  Sää oli hyvä ja ajoimme suoraa väylää kohti Kökaria ja kaarsimme sitten sen ohitse pohjoispuolelta.  Muita veneitä, rahtialuksia ja yhteysaluksia oli liikkeellä tasaisella meren pinnalla.  12. saavuimme Jurmon satamaan, jossa poijutimme veneemme aallonmurtajaan, johon seuraksemme saapui päivän mitaan kuutisen venettä.

Jurmossa kävimme kahvilla ja tutkimme satamanseudun palvelut.  Kävelyretkellä näimme saaren nähtävyydet, minä en ihan itäkärkeen halunnut mennä, palailin vaikeakulkuisten matalien pensaikkojen läpi satamaan kengät täynnä varissutta roskaa.  Siellä sitten oli aikaa istua helteessä pienellä laiturilla ja tarkastaa ostospaikat.  Muut ostivat savukalaa ja minä sain sen kylkiäisen; valtavan tillinipun. Hienosta auringonlaskusta otin monta otosta.

Torstaina 5.7. irrotimme köydet 6.17.   Hieman tuulisempaa merta ajoimme Kasnäsiin, missä tankkasimme klo 11.  Matkalla yritettiin paikallistaa pohjoispuolella olevia tuulivoimaloita, joita ei karttoihimme ollut merkitty.  Kävimme kahvilla ja minä hupsu ostin taas hieman liikaa ruokaa...  Klo 12 lähdimme uudestaan liikkeelle.  Hangon selän kapealla reitillä tuli vastaan purjeveneitä, niin, että ei ole moista ruuhkaa ennen nähty.  Välillä niitä oli kapeikossa neljä rinnakkain...  Keli oli hieno ja kilpailu kova...
     Hangosta painuimme ohi vähän tuulisessa säässä, suunta kohti Tammisaaren edustaa, jossa tutkimme useita paikkoja...   Klo 18.30 olimme aika väsyneinä ankkuroitumassa helteisen Fladalandetin  länsipuolelle.  Tämä puoli oli minulle oudompi, ja saarihan on valtavan hieno, tasaisine kallioineen ja syvine lahtineen.  Pari meistä kävi jäätävässä , n. 12 astetta, vedessä pulahtamassa, minä en, ja se jäi harmittamaan,  Puhdistautuminen olisi tässä helteessä todella ollut tarpeen.  Ankkuripaikka oli suojainen ja tämä oli todella hieno valinta yöpymispaikaksi.  Kävimme paistamassa makkaraa...

     Seuraavana päivänä läksimme ennen puoltapäivää, keli oli tuulinen ja muuttui välillä ilkeän sateiseksi.  -80 luvun hieno Marina -75 vene, Have Maria tuli vastaan. Yritimme käydä Bärosundissa kaupan laiturissa, mutta ahtaus ei sallinut.  Tässä kohtaa minulla on tauko kuvaamisessa klo 14.00 - 19. 43.  syynä oli kuulemma PLUMPSIS-ilmiö joka sattui, kun oli keulakannella laittamassa köysiä.  Kamerani oli pois, vaik sen äsken näin....   :)   Kapealla väylällä lähestyessämme Porkkalaa, koimme matkan kovimmat ryskytykset.  Katseemme seurasivat välillä huolestuneina takana tulevaa Fiskaria, mutta kyllä se siellä pärjäsi, vaikka ajomatkat olivat välillä hurjan pitkiä.  Koska PLUMPSIS ilmiöön ei liittynyt KOPSIS-ilmiötä, niin epäilin asiaa alunpitäen jekuksi.  Ja kun olimme Stora Halsön laiturissa fiskarissa kahvilla, se paljastuikin siksi....    Tämä saari oli myös näkemisen arvoinen, kiertelin sitä itäpuolta lähinnä...  satama oli suojainen ja siellä oli viisi venettä yöpymässä.

7.7.  klo 10 aamulla Fiskariin kaadettiin kanisterista lisää löpöä tankkiin.  10. 30 olimme liikkeellä tuulessa ja välillä sateessa.  Porkkalan niemen ohitse, sitten kapeaa väylää ja kiikaroitiin Espoon ulkoilusaaria ja muisteltiin niihin tehtyjä retkiä.

Klo 13.50 tiemme erkanivat, Fiskari lähtisi kotisatamaansa Matinkylään.  Merellä suoritimme hurjan WalkieTalkie puhelimen palautuksen Fiskariin.  Meidän Kapu yritti ensin ojentaa sitä, mutta sen epäonnistuttua hyppäsi sitten vauhdissa Fiskarin keulakannelle hurjan Cowboy huudon säestämänä.  Vilkutti meille sitten vielä muka jäähyväiseksi. Sitten veneet rinnakkain ja hän pääsi palaamaan omaansa takaisin.  Keli oli ikävän tuulinen, ja olin kyllä tyytyväinen, kun pääsimme Kaivopuiston edustan saarien suojaan.  Klo 15.20 olimme Sirpalesaaressa tankkaamassa.  Ja muistettava on, että moottorin kiinnitysten kestämisestä oli koko ajan pieni huoli...
     Hevossalmen silta avautui meille 16.03.  Sen jälkeen Villinki suojasi hieman tuulelta, mitta sitten melkoinen tuuli saatteli meitä Vuosaaren suojaavan aallonmurtajan taakse.  7.7. klo 17.10 vene oli kiinnitetty.
Minä pakkasin kamani, jaaa...  Satamakirja ja Ahvenanmaan lippun vielä jäivät.
     Väsyneinä tallustimme kaupunkiin, minä melkoinen kantamus selässäni ja kainalossa, tyytyväisenä, mutta monin tavoin rasittuneena.  Kiitos matkakumppaneille tästä hienosta tilaisuudesta retkeillä saaristossa.  Edessä kotimatka ja sitten levon jälkeen kuvien järjestelyä.

     Ja koskahan ehtisi blogipostauksen tehdä?  Jaa..  se tapahtui viimeisten päivien osalta vasta 50 päivää myöhemmin.  Teksti ei ole laadukasta, mutta antaapa se nyt mahdollisuuden raportoida blogissa kesän muista tapahtumista.

Matka jatkuu Maarianhaminasta Kökarin suuntaan

Moottori ja akselilaippa olivat paikallaan, kuinka, siitä kerromme myöhemmin.  Odotuksen turtumuksessa olin unohtanut tyhjentää veneen roskiksen ja olisin toki voinut huolehtia myös veneen keulasäiliön täyttämisestä tuoreella vedellä.  Laiskuus...
3.7. klo 19.00 joka tapauksessa irroittauduimme laiturista...  liekö ilmassa pientä jännitystä moottorin kiinnityksen suhteen...  ei kai.  Vain normaali matkan jännitys ja valmiustila.  Toinen vene hieman viipyi, kun oli naapureille selitettävä tilannetta...
     Yleissuunta oli etelään, joka oli minulle yllätys, en ollut ehtinyt osallistua suunnitteluun...  Kökaria kohti menisimme, mutta emme siis Lumparnin kautta.  Ilma oli aika hieno, ja monen tuulisen päivän jälkeen oli nyt ilo ajaa kirkkaan taivaan alla.  Vilkaisimme pientä telakkaa, oikealla olevia muutamia maantiesiltoja, jotka tavallaan jatkavat Maarianhaminan niemeä etelään.  Isoilla laivoilla on tapana oleilla toisella, Länsipuolella.

     Pari purjevenettä heikossa tuulessa, vasemmalla nuo suuret, paljaat kalliot, jotka ehkä joskus ovat olleet metsän peittämät.  Kalastajien pyöreitä väylämerkkejä ja kohta jo aukeni etelässä avoin meri, lounaan suunnassa rivi, 6, tuulivoimaloita.  Hyvin ne soveltuivat tuohon ympäristöön jauhamaan sähköä ihmisille.  SAR-alus tuli vastaan, kalliolla yksinäinen luotsirakennus, hieman ahtaampia väyliä ja värikkäitä pikkumajakoita meressä.  Koillisen suuntaa sitten ajaessamme tuli hieman isompi rahtilaiva vastaan.  Myös Finnlinesin lautta. Saaren rannalla joku teollisuusmainen rakennusryhmä, mitähän siellä...?
     Pitkät ulapat olivat uuvuttavia, minäkin suoritin siinä ajovuoroani.  Sen jälkeen tulikin sitten väylänmutka, josta, HUPS, pitikin kääntyä kaakkoon, pientä väylää Kökarin suuntaan.  Vetovuoro vaihtuu, on helpompi olla seuraajana.  Pitkiä olivat taipaleet olleet, koska vasta klo. 22 olimme aloittamassa tätä osuutta.

     Aurinko oli lännessä varsin alhaalla, veden pinta lähes peilityyni.  Kyrkosundetin varrella oli tavattoman kauniita saaria, ja välillä niiden kallioisissa poukamissa näkyi veneitä ja metsästä pilkotti taloja.  Räpsin kuvia minkä kerkesin, sillä näin kaunista ja suojaista paikkaa harvoin löytää.  Jonkun sillankin ali piti mennä ja muutamaa merimerkkiä tarkkailla.  Hieman arvelutti ajankohdan myöhäisyys, joutuisimmeko tässä vielä pimeässä rantautumaan?  22.20; aurinko laski yhä alemmaksi, harsopilvet antoivat sille hienoja sävyjä.  Matalat kalliot ja kaislikot olivat auringon viime säteissä taianomaisen kauniita.  Ehkäpä meidänkin pieni laivastomme, rannalta katsottuna.  Ihmisiä tai veneitä ei näkynyt liikkumassa, menimme kapeata väylää myöten suunnilleen kaakon suuntaan.  Tarkoitus oli pysähtyä ennen Kökaria, ehkä noin 7 Mpk päähän siitä, jonkun autiosaaren rantaan.
     22.35 taisi olla viimeisin näkymä auringosta.  22.40 Edessämme, metsän takaa nousi täysinäinen, himmeä kuu.  Kohta se jo näkyi kaukaisten puiden yläpuolelta.  Näimme sitten vieläkin vilahduksen auringonlaskusta, pimeästä ei kuitenkaan pelkoa olisi, taivas pysyisi pitkään kirkkaana.  Kuvailin kuuta, harvoin pääsee sitä näin hienosti kuvaamaan.  Kävimme tarkkaan kaikua tuijotellen tutkimassa erään saaren poukaman, mutta se olikin suojelualuetta.
     Jatkoimme, kohta oli vuorossa seuraava saarien sokkelo, jonne taas varoen ajettiin; keulatähystys ei tässä auttanut, oli vain katsottava syvyyskäyriä ja kaikua.   Klo 23.10, kun punertava viiva vielä hehkui läntisellä taivaalla, olimme kiinnittymässä kallioisen saaren kaakkoispuolelle.  Köydet rantaan, minä hoidin ankkuria.  Toinen vene joutui vielä vaihtamaan puolta, mutta sittenpä olimme jo turvallisesti kiinni saaren rannassa ja niinollen vapaat iltatoimiin.  Kevyt iltapala, keitettiin kahvi jommassakummassa veneessä.

     Tässäkään saaressa emme paljoa hypänneet.  Kiertelin rantaa hieman ja otin lisää iltakuvia.  Kamerani jaottaa kuvat vuorokausittain (tyhmää, ettei itse saa perustaa kansiota ) ja seuraavan kansion ensimmäiseksi kuvaksi tuli kuva merikartasta.
     Yö oli tyyni, heräsin naapuriveneestä kuuluvaan koputukseen.  Nyt oli vuorossa pikaherätys ja äkkilähtö.  Rantakäynnit, ja sitten jo keulaköysien irroitus ja ankkurien nosto klo 6.30.  Matkaan; tarkoituksena ajaa pysähtymättä Kökarin pohjoispuolelta Jurmoon....


Tarina jatkuu... mutta vasta muutaman päivän kuluttua, sillä nyt, 19.7. !!! on tarkoitus tehdä kesän ensimmäinen reissu SAAREEN.   Malttakaa, vaikka voinhan ehkä sieltäkin kirjoittaa... 

Maarianhamina, veneturistina katuja mittaamassa ja nähtävyyksiä katsomassa. 100 Ankor Stad.

Maarianhamina, Mariehamn, 100 Ankor Stad. Osa 2. 

Kirjasto oli valoisa, väreiltään vaalea ja toi mieleen Töölön kirjaston. Olin kerran aamulla lukusalissa, sain ladattua verkkovirralla tietsikkaa ja kameran laturia ja samalla luin lehdet, myös paikalliset. Kirjaston meri/ kotiseutu-osasto ansaitsee oman artikkelinsa. Pääsin ikkkunapaikalle, jossa oli käytettävissä pari tepseliä, puhelimen lataus oli minulla jatkuvasti kriitillinen, ja kiiruhdinkin aina laittamaan sen käyntiin. Moottoriveneessä en alkupäivinä kehdannut aina laittaa puhelintani ohjaamopöydän paraatipaikalle. Kerran hauskuutin ohikulkijoita seisomalla satamassa nurmikolla samalla kun latasin puhelinta tolpasta. ZTE-Blade Puhelimen sähköliittimen kuoren irtoaminen oli ongelma, kerran sen osa putosi nurmelle ja löysin sen vasta 5 min etsimisen jälkeen. Kotona sitten vasta sain teipattua sen taas kiinni.

Kirjaston ikkunasta näkyi itäsatamaan ja kerran sain aitiopaikalta ihailla rajua sadetta ja tuulta, joka pisti meren vellomaan. Verkko, langaton, toimi hyvin sekä puhelimessa, että tietsikassa. Kehtasin nippanappa 1.5 tuntia olla epäsosiaalisesti erossa veneseurueestamme ja ehdin G+:n, Twitterin, syötteet ja postit lukea.

Kirjatarjonta oli tietenkin pääosin ruotsinkielistä.

Grönä Uddens Camping oli leirintäalue noin. 1 km etelään. Siellä oli hyvä uimaranta, kivat rakennukset, mutta avointa WC:tä etsimme turhaan. Pienellä puistoalueella oli koristeena Bomarsundista tuotu jyhkeä tykki joka oli koristeltu keisarin vaakunoin.

Juuri satamastamme etelään oli Lilla Holmen, upea lintusaari. Naakoille oli oma talonsa, pupujusseja häkeissä, uteliaita kukkoja vapaana ja sitten riikinkukkoja. Nämä olivat aika pelottomia mutta eivät suostuneet nostamaan pyrstöään pystyyn. Rannalla oli hyvin hoidettu ja vahdittu uimaranta. Tämä paikka oli yksi niistä nähtävyyksistä, joiden ansiosta arvostan tätä kaupunkia.

Pienessä lammessa lokki ahdisteli pahasti telkkäpoikuetta, pienoiset suorittivat urheita sukelluksia ja välttivät tuhon... Olisipa emo saanut otteen lokista nokallaan...

Erikoisen hieno Mini-Golf tarjosi paljon nähtävää. En ole missään ennen nähnyt niin huikeata rataa: Erästä kierreputkea emme uskaltaneet yrittää kuin lopuksi, koska olimme varmoja, että pallo jää sisään. Hieman 'villi' seurueemme herätti ehkä hieman hämmenystä paikalla olevissa nuorissa... Ja pyysin minä anteeksi sitä yhtä kiilausta :( Kuvia en nyt pysty laittamaan, mutta etsin kyllä verkosta linkit kaikkiin näihin kohteisiin... malttakaa vain. Ja olikohan pisteenlaskussa jotakin outoa... Huomasin saaneeni 10 pistettä parista radasta, vaikka sääntöjen mukaan sen ei pitäisi olla mahdollista. Mutta Kapteeni on Jumalasta seuraava, ylenevään suuntaan :)

Maarianhaminan matkailutoimiston väelle, Turist Info, erityiset kehut meidän auttamisesta. :) Osuimme toimistolle sattumalta ja vietimme siellä noin 25 minuuttia. Sain luettelon mahdollisista veneen moottorin korjaajista, mitä en satamakonttorista saanut. Ja lähetimme kortteja, kävimme vessassa, ihailimme näyttelyä ja otimme esitteitä. Poistuessa oli hiukan nolo olo, kun huomasin, että paikka olisi oikeasti sulkeutunut jo 5 minuuttia siitä, kun me tupsahdimme sisään.

Siis kiitokset suurenmoiselle ja ystävälliselle henkilökunnalle, joka uhrasi meille aikaansa.

Kävimme myös pienessä kirkossa ja sen kahvituvassa. (En ole uskonnollinen, utta iahieln arkkitehtuuria ja historiaa). Hyvin ystävällinen kahvilan rouva puhui suomea ja selitti, että heillä ei kertakaikkiaan ole tilaisuutta puhua suomea niin paljon, kuin haluaisivat. Siksi se on monella niin kankeaa.

Verkottaminen sujui kolmella ilmaisella WiFi-verkolla, joko satamassa, hotellissa, tai kirjastossa. Pelkään, kuinka suuret Roaming-maksut minulle on tulossa 10 Megan verkkoliikenteestä... En ole löytänyt keinoa tarkastaa sitä etukäteen.

Olin kaupungissa liikkeellä useita kertoja yksin, tai seurueen kanssa. Pari kertaa oli helteinen tunnelma, muuten ilma oli aika viileä. Kerran etsin viidestä eri kaupasta kyniä ostettavaksi, mutta en löytänyt. Lähetin kotiin yhden Ahvenanmaa-postikortin, toinenkin oli tarkoitus, mutta se jäi reppuun.

Kiersin laiturit ja katselin veneitä. En huomannut veneissä sellaista omaleimaisuutta, mitä on esim. Kotkassa tai Raumalla. Muoviveneet olivat pääosin kauppatavaraa. Mutta tietenkin näin pääosin vierasveneitä...

Muut olivat kerran kahvilla Mariebad-kylpylässä ja näkivät, kun minä ajoin TufTuf-junalla sen ohi.

Ja ne ankkurit, 100 Ankor Stad, niitä näkyi jokaisella kävelyretkellä.

Toivon, että ne aina säilyvät tässä kaupungissa. Niiden kohdalla aina pysähtyy hetkeksi miettimään.

Rantautuminen: Gastina moottoriveneen keulassa tai perässä

Periaatteena on, että asiat tehdään silloin, kun kapteeni, kippari käskee.  Toisaalta seurataan muiden tekemisiä ja ajoitetaan hommat niiden mukaan.  Kussakin veneessä on omat tapansa ja niihin on vieraiden mukauduttava.  Omista tekemisistään kerrotaan muille selkeästi.  

Kun perässä nostan ankkurin, on tärkeintä että en kolhi veneen kylkeä sillä.  Kylkiluiden ruhjoutumisen uhalla heittäydyn veneen laidalla ja kurotan käteni kauaksi, pitääkseni ankkurin mahdollisimman kaukana Gelgoatista.  Eikä ankkurin narua kiskota voimalla ja vimmalla, vaan rauhallisesti, ajan kanssa, annetaan ankkurin kaikessa rauhassa irrota pohjasavesta.  Lausutaan sitten ehkä huomautus, jos sakkelia  ei ole varmistettu sokalla.  Ankkuri huuhdellaan kunnolla, viimeiset savet tarvittaessa talouspaperilla.  Kädet pestään pentterissä ennenkuin mihinkään muuhun kosketaan.   Jaa... pitääkin ostaa tiskiharja ankkurin pesua varten, se sidotaan lenkkinarulla kaiteeseen. Uppoavalla ankkuriköydellä on taipumus likaantua, sitä voi yrittää huuhdella huljuttelemalla. Tässä moottoriveneessä ei ollut kaiteita, jotka olisivat haitanneet laskua, niinkuin Marinassa.  

- Irtosi!       Huuhteluäänet, ja       - Ylhäällä!    kertovat kipparille ajankohtaisen tilanteen.    

Ankkuriköysi jouhevasti laskostettuna ja ankkuri siihen päälle valmiiksi seuraavaa laskua varten. 

Valmista!

Poijuun kiinnittymisessä mitään suurempia ongelmia ei matkalla tainnut tulla, kerran taisin hakata poijun rautoja viisi kertaa jolloin kippari ehti jo kysellä, eikö se jo osu....    En jotenkin halunnut laittaa koukkua poijun alempiin osiin linkkuuntumisvaaran (?) vuoksi, vaan siihen ylempään.  Puhein sovitaan etukäteen, miten poiju otetaan;  - - - - Haalea poiju oikealta puolen.  Ja kippari kun sopivasti nojaa venettä poijua vasten muutaman metrin matkalta, niin jo on ihme, jos ei gasti siitä jousihaalla tavoita.  Kannattaa ensikosketusta yrittää veneen keskivaiheilta, sivukannelta, jolloin on pidempi aika yrittää.

- Kiinni!  ilmaisee, onnistumisen.  Ja jos on tarvetta, niin poijuköysi viedään kipparin polvelle ja mennään itse otttamaan tukea naapuriveneistä.

Peräköydet on laitettava siististi vyyhteen aina uudestaan, vaikka ne olisi vain levitetty penkille.  Niissä ei saa olla pienintäkään sotkeutumisen mahdollisuutta.  Jousihaka on oltava valmiina poijuja varten, ja lenkki, silloin, kun pitää kiinnittyä vain paaluihin.  Poiju- tai ankkuriköyden jatkaminen toisella köydellä solmulla... Merten valtiaat meitä siitä varjelkoon!

Keulassa on omat kuvionsa, keulatikkaiden varmistus narulla ja paikoilleen laitto. Pitkä köysi on oltava valmiina luonnonrannoissa ja sen, joka rantaan hyppää, on oltava varmajalkainen.  Minulle tämä tehtävä osui matkalla vain pari kertaa. Siinä on sitten varjeltava, ettei keula kolahda rantaan.  Ja sitten, niin keulassa, kuin perässäkin odotetaan, että muut asettavat köydet sopivaan pituuteen ja sitten laitetaan oma köysi niihin sopivasti.  Laituriköydet ovat lyhyitä, mutta jos niitä yrittää käyttää kylkikiinnitykseen, voivat ne äkkiä jäädä lyhyiksi, esim. polttoaineen tankkauksessa.

     Veneen omistajan tulisi aina varmistaa kaikki köydet.  Olen itse ollut kalliorannalla solmimassa miljoonaluokan veneen keulaköysiä, ja nähnyt, kuinka omistaja on jättänyt ne tarkistamatta.  Minähän vetelen kolme solmua myttyyn, mitä lie, siansorkkia, kai ne siinä pysyy.  

Solmuista käytän itse veneen pollarissa siansorkkaa, joka siis ei ole varsinainen solmu, varmistettuna muutamalla lenkillä.  Paalusolmun osaan, jos oikein pinnistän.  Ja sitten tätä ulkosorkkaa ja myttyä.

Näillä mennään.  Ja muistetaan se, että kun kaiken tekee rauhallisesti, niin on tuplaten enemmän aikaa.

Rantautumisessa on tärkeintä ottaa ensin paniikki pois.  Se tehdään hiljentämällä moottoria ja vauhtia jo pari minuuttia etukäteen.  Siinä samalla mielikin rauhoittuu. Eikä huutoa eikä paniikkireaktioita, vaan selkeitä käsimerkkejä.

Myönnettävä on, että ensimmäisessä rantautumisessa luonnonrantaan, minä olin aika pihalla. Mutta kyllä se siitä sitten sujui. 3 ihmistä moottoriveneessä oli hyvä määrä. Fiskari pärjäsi yhdellä osaavalla ihmisellä.

Kustavista saariston kautta Ahvenanmaalle ja Maarianhaminaan

Kustavissa olimme yötä vielä Lootholman lerintä-alueella.  Se on iso, luonnonkaunis, monia kivoja yllätyksiä sisältävä paikka. Kustavin keskustaan pääsimme veneillä asioimaan pieniä vesistöjä pitkin.
Seuraavana aamuna lähdimme etelä / lounaan suuntaan, Iniö jäi oikealle ja Keistiön eteläpuolelta mentiin.   Tuuli alkoi olla niin kenkkua, että jäimme yöksi erään saaren rantaan.  Pientä manevöröintiä rantautumisten ja köysien kanssa; Ankkurit pitivät suht hyvin.  Punkkivaaran (?) takia emme paljoakaan hyppineet saaressa.
  Seuraavana päivänä länteen; tuuli oli jo rauhoittunut.  Kumlingen pohjoispuolelta, pitkää selkää ja sitten poikkesimme Bomarsundin linnoitusta ja museota katsomaan.  Kuulimme luennon ja olimme ihan vaikuttuneita tämän linnoitus-järjestelmän koosta. Jospa olisivat olleet valmiina, niin olisi tappelusta tullut mahdottoman komea... :)
     Kastelholman linnasta ja eritoten ulkomuseosta olimme vaikuttuneita.  Sataman kolme laituria olivat kivalla paikalla, upea golf-kenttä salmen toisella puolella.

     Sitten kolkuttelimme Maarianhaminaan.  Kolkutteluksi se nimittäin meni, sillä MV:stä hajosi motin toinen takakannake.  Siihen apua pieneltä telakalta, ei onnistunut.  Pojat nostelivat moottoria ja irroittivat rikkoontuneen osan, ja uusi tilattiin Turusta, Ma- tai Ti saattaa tulla.  Asentamisen pitäisi onnistua ja Rihtauksen...      Tämän tapahtuman ansiosta ehdin nyt tutustua kaupunkiin todella hyvin.
Maarianhamina nimittäin on todella näkemisen arvoinen paikka.

     Minä itse olen aikalailla mukautunut tähän merielämään, naama on paahtunut mustaksi kuin murjaanilla, mutta muu kroppa varmaan kalpea..   Tietotekniikka on pelannut, AlandNet in pudotin, kun satamassa on ilmainen WiFi.  Tätä kirjoitan nyt lauantaina 30.6. kesäkuun viimeisenä päivänä.  Puhelimen verkkolaturin pieni liitin vähän hajosi, mutta näyttää se toimivan.  Eilen tein suururakan lukemalla 350 syötettä ja tänään saan kelattua sähköpostit ja upean Google+ palvelun.
    Eckerölinjan lippujen tilaus ei onnistunut,, vaan pitää kävellä toimistoon.

     Se on kesää, ja tämä on kaikkinensa mahtavaa.  Ihmiset ovat reippaita, huumorintajuisia ja hyvällä tuulella.  Monta päivää ja hienoja hetkiä vielä edessä.  Ja kaupunki on hieno.  Kävimme eilen vilkaisemassa ulkoapäin Pommer-laivaa.  Mielestäni siinä on Fregattitakilointi, vaikka parkkilaivaksi sitä kai kutsutaan?  Ulkona vihmoo nyt kova eteläinen tuuli joka pyyhkii kosteana läpi koko tämän ruutukaavaisen kaupungin.  Katsotaanpas, missä vaiheessa pääsen upeata kävelykatua ja kaupungin etelä osaa katsomaan.  Ja onhan täällä jonkinlainen Sight-Seeing kulkuneuvo...
.

Gastina Saaristomerellä Päivät 1-2

Pakkasin 17 kg tavaraa laukkuun ja pieneen reppuun ja ajoin bussilla Uuteenkaupunkiin, Matka oli huikea ajatussiirtymä ajassa ja paikassa, talven arjesta meriretkeen. UKI oli merellinen ja puutalomainen kesäkaupunki, otimme ruokaa,söimme pizzat ja katsoimme nähtävyyksiä. Erityisesti vanhan kirkon vieressä oleva suuri raakapuu isosta purjelaivasta herätti ällistystä. Kävelin ikaisesti Pakkahuoneella ja räpsin pakolliset kuvat. Pojat olivat tullessaan tankanneet, joten lähdimme suoraan matkaan. Koiviston saaren suojaisessa salmessa olimme yötä. Minä nukuin MV:n takapenkillä mukavasti poikittain. Huomasin mukautuneeni tähän merielämään; talven tietokonemailma oli nyt takana.

Maanantaina ajoimme 2.5 tuntia, Fiskari edellä suuntaa näyttämässä. Oli luvassa kovaa itätuulta ja se arvelutti yöpymispaikan suhteen.... Tuuli oli Ko-7-9, mutta kun pääsimme Kustavin Ströömin suojaan, niin se helpotti. Rantautumisessa kotirantaan !! oli pientä ihmettelyä, sade liukasti kalliot ja nousupaikka oli vähän hanklasti veneiden keulojen yläpuolella. Oikeastaan ongelmana oli myöhemmin se, että MV oli hiukan liian kaukana rannasta. Kun se siirrettiin lähemmäksi, tilanne helpottui. Tällä vesialueella aalloilla oli vain 400 m matkaa tulla koillisesta, ja kun tuuli kääntyi itä-ka suuntaan niin ehkä 600 m matkaa. Ja tuuli selkeästi heikkeni, täällä ei aallot kohta olleet kuin lempeitä loiskeita.

Kävin katsomassa tutut, rakkaat paikat, ja totesin tämän hyljätyn tunnelman ja penkkien lahoamiset. Grilli vihersi kasvillisuudesta. Mini-aitassa oli hapsusiipiä ja katto karikkeinen. Pieni puupino oli jo lahonnut. Saimme vierailukutsun hienoon saunaan ja harrastimme hieman sosiaalisuutta. Puheenaiheena saaristolaisuus, tekniikka, ja saareen tullut sähkö ja nyt viimeisenä vastikään saatu vesijohto. Oli kuulemma upea tunne, kun saunassa vesi ei ollutkaan sameata.

Täällä on tällä kertaa niin lyhyt aika olla, että nostin laukkuni aittaan, ja näpyttelenkin nyt tätä tekstiä sohvalla vähän hankalassa asennossa aamuseitsemältä. Kuivattelen sukkia ja tennareita parhaani mukaan ja yritän toipua liiallisesta metwurstin syömisestä. Sitä kompensoin yhdellä oluttölkillisellä illalla. Jotain pieniä siistimisiä minun itäisi tällä tontilla tehdä... Toivon, että siihen jää aikaa. Kellö lähenee jo kahdeksaa ja 12 pitäisi olla Kustavin kylillä yhtä henkilö vielä hakemassa. Minä olen aika mkevyillä varusteilla nyt; opin sen viimekesäisestä. Pientä puutetta kannattaa mieluumin kärsiä, kuin kauhean tavarakaaoksen aiheuttamaa sotkuisuutta.

Pienessä mustassa repussa minulla on tietotekniikka ja olkalaukussa makuukamat, vaatteet yms, Ja haluan testata verkkoa täällä saaristossa. Linnut visertelee aitan ympärillä, on pilvipoutaa ja valoisaa. Varvut ovat varmaan märkiä ja minä yritän olla kastelematta jo ennestän märkiä tennareita. Ylellisyyttä täällä on rakentamani veski ja pöytäsysteemi grillin vieressä.

Edessä kiintoisa päivä; varmaan painallamme kovaa vauhtia kohti Maarianhaminaa. Minulla on aikomuksena olla mukana ainakin 5-7 pv, mutta katsotaan, olenko sitten Helsinkiin asti. Tiettyä rasittavuutta tällaisessa matkanteossa on... Mutta kiinnostavuutta riittää. Aikomuksena on käydä saariston tärkeimmät paikat läpi.

Mutta katsotaan. Uusi päivä on alkamassa Gastin elämässä. Ja hyvällä mielellä ollaan.

Tiedon lukeminen ja jakaminen merellä ZTE-Blade puhelimella

3G-verkko toimi kaikkialla, ainakin jotenkuten.  Reittimme; Vuosaari-Pihlajaluoto-Kaivokari-Kotkan Merihotelli - Lehmäsaari - Hamina - Suur-Pisi - Virojoki - Ulko-Tammio - Loviisa - Byö - Kaivokari kulki siis aikalailla rannikon tuntumassa.  Puhelimen käyttö edellytti lähes 3 tunnnin latausta päivittäin veneen 12 V akuista.  Merihotellissa sain ladattua puhelimen, miniläppärin ja mikä tärkeintä, kameran akun.  Käytin verkkoa ainakin 2 tuntia päivässä; aika noloa... näin hienona kesänä.   Twitter 40 %, Reader 40%, uutiset ja sää 10 %, Chat kotiin ja Gmail 10 %.  Yksi puhelu päivässä.  

     Haminassa, tai ainakin Kotkassa taisin saada kunnolla verkkovirtaa ja sain yöllä ladattua kaikki laitteet.  Olo oli hetken aikaa juhlava.  

Hitautta ja tahmeutta ilmeni ainakin Ulko-Tammiossa; ruutua ei meinannut millään saada vieritettyä, artikkeleita ei saanut jaettua, eikä Reader tajunnut, että olin jo lukenut ne.  

Google-Reader toimi lähes koko retken ajan omituisesti; jouduin lukemaan samat artikkelit useaan kertaan; ja huomasin sitten kotona, että ainakin 10 oli vieläkin lukematta.  Myös vene-blogin muutama artikkeli meni jakoon vasta nyt.  Blogger-ohjelma puhelimessa vaatii sen, että VERKKO on päällä.  Ohjelman on lisäksi annettava rauhassa julkaista postaus, ja sitten on vielä käytävä blogissa katsomassa, että onko se mennyt.  Vasta sitten kannattaa laittaa seuraava postaus.  Tekstiä voisin lähettää vaikka kuinka, mutta sen kirjoittaminen on puhelimella täyttä tuskaa.  GMailissa isotkin kuvat siirtyvät ongelmitta, joten tämä heikko kuvanlaatu on vain tämän ZTE:n blogger-ohjelman vika.  Tosin kuvanlaatu tässä puhelimessa on vaihdellut melkoisesti.  

    Verkottamisen tasoa voisi luonnehtia 90 %:ksi.  

Mini-Läppäriin minulla oli vain verkkovirta-laturi ja sen 5 tunnin akku-kestävyys heikkeni matkan aikana.  Tietsikka oli tärkeä siksi, että sain varmistettua valokuvat sinne, esim kameran katoamisen varalta.  Puolet seurueemme kameroista oli pois pelistä; toinen akun loppumisen takia ja toisessa oli kosteusvaurio.  Tietsikka oli hieman turha kapine; käytin sitä lopuksi vain ehkä muutaman tunnin ajan. 

Kameran kaksi akkua hiipuivat yhdessä vaiheessa pahasti; fiskarissa sain ladattua sitten toista Invertterillä ajon aikana.  Se on aika kätevä laite, ja halpakin.  Ehkä pitää hankkia sellainen Minnemaat-veneeseen.  

3125 ottamaani valokuvaa...  no, jaa.  Dokumenttia ja päiväkirjaa.  Tällä risalla, Canon ixus,  ei enää suurta taidetta tehdä.  Kunhan roiskitaan ja tulos sitten tarkistetaan kotona.  

ZTE-Blade näyttäisi pystyvän käsittelemään vain 303 valkokuvaa.  Enemmänkin voi toki ottaa, mutta ne eivät näy Galleriassa.  Se ei siis ole tietovarasto, vaan väliaikainen lähetystila.  Jouduin poistamaan siltä rajusti kuvia, jotta sain uusia lähetettyä blogiin tai kotiin.  

Tämä artikkeli on yhteinen Etanatikku, ja Minnemaat-blogeille.  

Kaivokari-Vuosaari, retken päätös ja omaan kotiin

23.7.  heräsin kuudelta aamulla sateen ja tuulen tuntuun; levottomuus kuitenkin katosi pian; keli oli varsin rauhallinen.  Pääsimme syömään rauhassa aamiaisen ja saimme viettää mukavasti aikaa rannalla; joku kävisi uimassakin.

Joku moottoripursi käväisi septi-lautalla lahdella; operaatio kesti 10 minuuttia.

Vietimme aamua 11.30 asti tämän hienon saaren rannalla.  Muita veneitä ei tällä puolella ollut.  Aiheena meillä oli jumppaa, venetekniikkaa, valokuvausta, kahvinkeittoa, jätehuoltoa, lepoa ja odottelua.

Ajo Vuosaareen myötätuulessa ja raskaissa mainingeissa kesti kolme tuntia.  Fiskarilla, joka oli rankimman työn tehnyt, oli vielä edessä yksinäinen, nelituntinen ajo Espooseen.  Heti rantaan tultuamme alkoi hiljainen sade.  Illalla kotona sade oli jo todella rankkaa.  Meillä oli siis aika hyvä sauma ilmojen suhteen.
Gastin pestini päättyin sitten tähän; oli todella tapahtumarikas 10 pv.  Nyt alkaa jälkien paikkailu, siivous, järjestely ja toipuminen.  Kiitokset kippareille, veneille ja miehistölle.  Näillä retkillä toivottavasti tavataan tulevinakin vuosina.
Itse sain tästä myös miettimisen aihetta; millainen olisi Gastin olo omassa veneessäni.  Opiskelen ja kirjoitan vielä lisää tästä aiheesta.  Ainakin varustelista on nyt syytä laittaa uusiksi.

Byö-Kaivokari, myötätuulta ja mainingit saattelivat.

Gastina
22.7.  klo 16.15 Lähtö Byö:stä, Minä olin nyt pysyvästi siirtynyt Fiskariin.  Pellingin pohjoispuolella aluksi sitä kapeaa väylää.

16.40 vastaan tuli isompi vene, joka hinasi paria laituria ja upoksissa olevaa venettä, josta näkyi vain peräkansi ja perätuuppari.  Se oli hidasta menoa.  Kaupan laiturista bongasin taas tutun Marina-75 veneen, tämä taisi olla jo 6. kerta.   Tuuli oli aluksi kevyt ja myötäinen, ja veneitä oli liikkeellä todella paljon.  Nyt oli veneilykesä todella parhaimmillaan.  Emäsalon tuntumissa raskaat maainingit rupesivat painamaan veneitä perästä.  Klo 20 olimme Kaivokarilla; vaihteisto-ongelmista kärsineen MV:n hinaus fiskarilla oli hieman hidastanut matkaa.  Rantautuminen sinne itä-puolelle sujui mukavasti operoiden kahden ankkurin avulla.  Matalassa vedessä ankkurien pito oli hyvä.
     Tuulesta oli seuraavaksi päiväksi 12 m varoitus ja rajuista ukkoskuuroistakin puhuttiin.  Olin todella tyytyväinen tähän ankkuripaikkaan, ranta on todella kiva, parempi kuin pimeä pohjoislahti.  Pieni levottomuus tästä vapaasta ulapasta ja Onaksen eteläpäästä tulevasta tuulesta mieleen kuitenkin jäi.  Ja illalla saatiin lättyjä ja tyhjensin evässäkin melkein kokonaan.  Siinä oli sitten taas pientä iloista juhlimisen tuntua.
     Nukuin yön fiskarin avotilassa kapealla penkillä, pressun alla.  Ei ongelmia ja hyvät unet paksujen istuinpehmusteiden päällä.  Mutta makuupussi minun olisi tällä reissulla todellakin olisi pitänyt korvata pussilakanalla ja muutenkin ottaa keveämmät varusteet.

Loviisa-Byö Päivätauolla Laguunissa

Postaukset jäivät lyhyiksi, kun ne joutui puhelimella tekemään, nyt on päässyt kotiin kirjoittamaan näitä.  Postausten järjestys on myös hieman sekaisin; osa lähetyksistä jäi jumiin verkkoon pitkäksi aikaa.  Ja kuvalaatu niissä on tuota 70.000 pixeliä.
22.7.  klo 12 lähdimme Loviisasta, mukana kaksi uutta matkustajaa.

Byössä pääsimme suoraan laituriin poijuihin klo 15.   Hinasimme veneet vielä vierekkäin, että saimme kahvit jaettua.  Neuvottelun aihe oli taas; keitetäänkö fiskarin vain MV:n pannulla.  Uimavesi oli lämmintä, sitä tuttua pientä töhnäklönttiä hieman kellui pinnalla...  Syvemmältä vesi oli viileätä, joten vedessä kyllä virkistyi.  Minä vielä hyppäsin jalat edellä veneen taka-kannelta veteen; sitä ei pitäisi tehdä harjoittelematta.  Selkään jäi jokin tuntu siitä tempusta muutamaksi päiväksi.
     Tusinan verran veneitä siellä oli, ja piipahtajia riitti.  Yksi moottoripursi oli Pietarista.
Tällä tauolla saimme tämän pitkän päivämatkan mukavasti puolitettua.

Ja sitten matkaan...

Reppun vaatteita alimmaksi, sitten päiväreppu puolityhjänä, siellä henkilökohtaiset tavarat, vihko ja minitietokone sekä kaikki elektroniikka.  Retkitavarat ja sinne sitten vielä viime hetkellä jääkaapista ruuat.  Kantokassiin kevyttä; puurot nenäliinat, leivät, salaatit ym. ym.  Jotain varmaan joutuu karsimaan viime hetkellä.  varustelista tsekattu, kylvyssä käyty, puhtaat vaatteet päälle.  Kaikki laitteet ladattu, verkossa käyty jo 6.30 lähtien.  Pikku-tietokoneessa 50 verkkosivua ladattuna.  Ja se kehveli halusi sulkea itsensä päivityksiä varten.  Ei lupaa.
     Sääennuste lupaa vain 6-7 m myötäistä, kuulostaa kivalta.  Bussissa tämä tavaramäärä kulkee suht mukavasti.  Ai!  Vielä oman veneen avain mukaan, koska voin joutua palaamaan suoraan sinne.

Suunnitelmissa on lähteä 10 Vuosaaresta, ajaa Puotilan merihuoltoasemalla, tankata ja sieltä vasta aloittaa matka Itään.  Kaivokari vaatimattomasti ensimmäisenä etappina.  Aeimmilta reissuiltani muistan Sandnäsuddin, Äggskärin, Byön, Bredholmin, Loviisan, Svartholmin...
   
Olin aamulla vähän tokkurassa, mutta nyt on hyvä olo.  Survon tavaroita reppuun  Vaihdan kassiksi isomman, ei muuten mahtuisi.  Salaatit vie paljon tilaa ja jugurttien on oltava pystyssä.  Kermapurkki ei saisi rikkoontua, tomaatit olisi kiva saada perille ehjinä.  Reppu 13.5 Kg, kassi muutaman kilon.
     Mukana on siis varmasti turhaa tavaraa.  Minä käytän säästeliäästi järkeä ja aikaa.  Niitä ei ole.  Kunhan nyt lappaan tavarat listalta repppuun.  Hieman sekaisuutta, ja jotakin voi pilaantua.  Mutta merellä kun voi joskus jäädä jumiinkin.
- Älä hermostu.   Kuuluu taustalta.  Enkä minä hermostukaan.  Tämä on mennyt aika hyvin.
Hätäinen oikoluku, talleta, julkaise.  Sulje ohjelmat, kirjaudu ulos.
Hyvästijättöjen jälkeen reppu selkään ja kadulle, nokka kohti merta.

Repun pakkaus ja viimeiset trimmaukset Gastin varusteisiin

Ja tässä on siis tämä viimeisen päälle hiottu varustelista (KATSOKAA JA IHAILKAA!) kun nyt menen Gastiksi kaverin veneeseen.
Tämä teos huikaisee ennenkaikkea selkeydellään, mutta on sillä esteettisiäkin arvoja. Laivaston varustepuolen Gurut varmaan osaavat antaa arvoa tällaiselle kirjalliselle teokselle.
Tulevia retkiä suunnitellessa tämä tulee olemaan oivana apuna.  Ja voihan olle, että tämä joskus puhtaaksikirjoitetaan...  tosin silloinesteettiset arvot kärsivät....

Klo 18.45, inventoin ruokatarvikkeita, käyn kaupassa ja sitten pakkailen reppua;
20.45 Kaupasta tuoreruuat ja saalaatit.  Pyykinpesu.  Puhelin, kamera ja läppäri lataukseen.  SD-muistikorttien luettelointi.  Vaatteet ja tyynyliinat, shortsit ja lierihattu reppuun.  Drinksu kurkkuun.  D-E-F-A huuliharput on,  C-G-A ja Bb ostetaan Loviisasta jos löytyy.  Vain A-harpun otan mukaan nyt.  Ei kitaraa eikä mitään soittopeliä mukana.  Purin päivärepustani kammottavan tavara-kaaoksen.

Olen tervehtynyt; eilen kipeytynyt akillesjänne on toipunut ja pieni köhä hävinnyt; hankin huomiseksi uusia vaivoja.  Käyn lievästi ylikierroksilla, onneksi ilma on vilpoinen.  Veneessä voi olla tukala nukkua sitten, mutta voin valita; lakanasta ja makuupussista, kumpaa käytän peittona ja kumpaa alla.
Repun pakkaamisesta retkelle lähtiessä olen viime vuosina ollut sitä mieltä, että jos ei kamoja pysty tunnissa lappamaan reppuun, niin sitten on vika heittokädessä.  3 Drinksu naamaan ja selailemaan verkkoa...
     Lajittelin tavarat valmiiksi, reppu odottaa sisäänheittoa suu ammollaan.  Laitan kellon soimaan aamuviideksi.  Unta kaaliin ja unelmiin uidaan...

Testaan mobiililaitteen toimintaa blogin postauksessa

ZTE Blade puhelimella...                                        


Jaa!  Tällaisena tämä kuva Merisatamarannan veneistä tuli puhelimella lähetettynä.  Eipä ole hääppöistä.  87.000 Pixeliä, vaikka kamerassa ne ovat luullakseni 600.000 pixeliä!  Mutta tämmöisinä siis seuraavan kahden viikon postaukset tulevat, jos niitä nyt yleensä saa lähetettyä.  Tämäkin tuli vasta pienen takeltelun jälkeen.  Kuvat saatan jälkeenpäin sitten vaihtaa oikealla kameralla otettuihin kuviin ja muuttaa myös asettelua.
     Mutta kirjoittaminen tuolla pikkupuhelimella on täyttä tuskaa.  Keksisinpä keinon, jolla voisin kirjoittaa MiniLäppärillä ja siirtää tekstin sitten puhelimeen.  Läppärissä minulla ei ole verkko-yhteyttä, mutta pystyn vaihtamaan tiedostoja siitä puhelimeen.
Siis odotettavissa tällaista kuvallista, karua kerrontaa.  Toivottavasti pystyn päivittäisen postauksen tekemään.  Ja toivottavasti selviän näistä lähtövalmisteluista.

Ja nyt olen lievästi rasittunut matkavalmisteluista

En stressaantunut, enkä kiireinen.  Ei vaan jouda kunnolla syömään, kun on jo sännättävä johonkin suuntaan.  Mutta aina ehtii konettaa ja temppuilla blogien kanssa...  Ja yritän vielä saada järjestettyä asiat niin, että pystyn matkalta puhelimella päivittämään blogiin kuvia.

Eilen kävin viemässä kaverin veneseen repullisen tavaraa ja kassillisen ruokaa.  Makuupussi, lakanat, vaihtovaatteita yms.  Ja näin ensi kertaa tämän veneen, joka oli kaikinpuolin mukava ja kivantuntuinen.  Minun varustautumis-listaan jäi parisenkymmentä kohtaa tehtäväksi, ruokaa ja tarvikkeita.
Gastin pitäisi heti testata ankkurin laskemista ja opetella liikkuminen kannella... ne nyt jäivät siinä helteessä ja kiireessä tekemättä.  Mutta kolautin sentään pääni siihen kohtaan mihin vieraat tässä veneessä yleensäkin kolauttavat.  Ja tutustuin veneen tekniikkaan ja varusteisiin.

Tänään kävin omalta veneeltä hakemassa punkkipihdit, kameran toisen laturin, lierihatun ja pyykkipoikia.  Lisäksi kahdet shortsit, jotka varustelistastani puuttuivat!  Volttimittari on, sitä minun ei tarvi viedä, entäs yksi kattila lisää??   Otin myös tarkat valokuvat merikartoista koko itäiseltä Sumenlahdelta.  Pieni lisävarmistus siinä, että ne ovat sekä kameralla, että mini-tietokoneella.  Toin veneeltä myös turhat ruuat pois ja laitoin muutenkin sitä kuntoon tauon ajaksi.  Kerhomökin luona pieni palaveri; oli joku toinenkin lähdössä samaan suuntaan.  Otin valokuvan vartiovuorolistasta ja varavartijoiden yhteystiedoista.

Sitten vielä Anttilaan ostoksille; tyynyliinoja, vaihtovaatteita, jalkaraspi.  Kotona lisäsin listaani vielä kynsisakset, retkikirveen, puukon ja stidit.  Sillä me olemme nuotio-ihmisiä ja retkeilijöitä viimeisen päälle.  Neuvottelupuhelu; lähtö siirtyy tunnilla; huomisaamuna 10.00.  Minun ei tarvitse ostaa leipää, eikä säilykkeitä enempää; otan vain mitä kotona on.  Jääkaapin tila ja toiminta rajoitteinen.  Ekä hätää eikä kiirettä, minä otan virkistysjuomaa ja blogailen.  Kello on 17.00 ja illalla käyn vihannekset ja tuoreruuat ostamassa.  Tilkka kermaa myös.

Otanko Laptop 11" moni-tietokoneen mukaan?  Se merkitsisi käytännössä pikkurepun raahaamista koko tuon retken ajan.  Siinä on yksi ratkaistava kysymys.  Testaan nyt myös puhelimella blogaamista; nyt näyttää Android-puhelimien Blogger palikkaan tulleen parannus, että voin postittaa mihin blogiin vaan.  Ei hätää.  Aikaa 5+3 tuntia.  Siitä käytän puolet verkottamiseen, kuten veneilijän sopiikin.

Perinteinen retki Isoon Vasikkasaareen tuttavan Fiskarilla

Kävimme perinteisellä alkukesän retkellä jonka kohteena oli tämä upea Espoon ulkoilusaari.  Vuorovene ajaa kesäisin sinne, ja se on täynnä mahdollisuuksia:  Iso nurmikenttä, pääkaupunkiseudun paras grillipaikka, jonne mahtuu varmaan 50 ihmistä, hieno kahvila, ravintola Gula-Villan laitureineen, hieno hiekkaranta, suihkutila, hyvät laiturit ja poijupaikat eri puolilla saarta, kaksi muutakin grillipaikkaa ja hienolla näköalapaikalla sijaitseva istuinryhmä läntisellä puolella.
     Ja on siellä näkötornikin.  Pieni osa saarta on yksityisaluetta.  Lähdimme matkaan Suomenojan venesatamasta, mikä sekin on upea paikka.
Tässä toisen veneessä olemisesta tuli jälleen todettua se, että pitäisi oikein tehdä muistiinpanot veneestä, että missä mikäkin köysi on, ja miten niitä käytetään.  Monessa kohtaa tulee äkkiä pientä neuvottomuutta ja sähläystä.  Peräköyden ja poijun kanssa selvisin vain pienellä tuurilla.  Mutta gastin olisi aina hyvä käyttää hieman energiaa ja aikaansa, jotta asiat sujuisivat mahdollisimman joustavasti.                                      

Saarta on hieman vaikea kuvata, siihen ei edes 30 kuvaa riitä, tässäpä kuitenkin jonkinlainen valikoima siitä.  Tällä kertaa siellä ei ollut väkeä tungokseen asti, vaikka ilma oli tavattoman hieno.  Lienee tämä helatorstai vaikuttanut asiaan.   Me vietimme aikaa nurmikolla, välillä käytimme makkaroita grillissä, nautimme kesäisestä levosta ja oli hyvä kuulla muiden kuulumiset.  Jonakin vuonna ryhmässämme on ollut lähes tusina ihmistä, tällä kertaa emme saaneet edes lentopallopeliä aikaan.  Itse sentään yritin heikossa tuulessa saada leijan lentämään, aika turhaan.

     Pohjoispuolen laiturilla oli muutama vene, itsekin osuin yhden rantautumista hieman avustamaan.  Siinä hässäkässä sitten unohdin termosmukini sinne laiturille ja sitä piti erikseen kaukaa tulla hakemaan.  Pari veneilijää siinä totesi, että löysihän se orpo muki sitten kotinsa.  Veneliikenne siinä salmessa on  varsin vilkasta.  Kahvila sattui nyt olemaan kiinni, joten jäätelöt jäi meiltä saamatta.  Saaressa on myös pieni mökki, joka on jollakin tapaa ehkä käytössäkin...  Ravintolaan sentään pääsimme avaamaan terassikauden oluttuoppien merkeissä.  Senkin laiturissa oli useita veneitä, mutta tuulen näki nyt selvästi hieman jo nousseen.
     Se tuuli, ehkä noin 6 m, sitten ehkä siivittikin aikaista kotiinlähtöä.  Kotimatkalla mittailtiin moottorista kierrosnopeutta käsimittarilla.  Suomenojan venesatamassa oli todella paljon veneitä vielä rannalla ja muutenkin siinä oli vahvasti tuota telakkatouhun tuntua.  Rantakahvila siellä on hieno ja se tarjoaakin kävelijöille  mukavan lepohetken.  Siellä on myös venetarvikeliike ja näkyy hieman kauempana olevan myös Bauhaus ja puutavaraliike.  Että on niillä hyvin asiat, mutta sietääkin, sillä sehän taitaa olla tämän seudun suurin satama, 982 venepaikkaa.