Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kaivokari-Vuosaari, retken päätös ja omaan kotiin

23.7.  heräsin kuudelta aamulla sateen ja tuulen tuntuun; levottomuus kuitenkin katosi pian; keli oli varsin rauhallinen.  Pääsimme syömään rauhassa aamiaisen ja saimme viettää mukavasti aikaa rannalla; joku kävisi uimassakin.

Joku moottoripursi käväisi septi-lautalla lahdella; operaatio kesti 10 minuuttia.

Vietimme aamua 11.30 asti tämän hienon saaren rannalla.  Muita veneitä ei tällä puolella ollut.  Aiheena meillä oli jumppaa, venetekniikkaa, valokuvausta, kahvinkeittoa, jätehuoltoa, lepoa ja odottelua.

Ajo Vuosaareen myötätuulessa ja raskaissa mainingeissa kesti kolme tuntia.  Fiskarilla, joka oli rankimman työn tehnyt, oli vielä edessä yksinäinen, nelituntinen ajo Espooseen.  Heti rantaan tultuamme alkoi hiljainen sade.  Illalla kotona sade oli jo todella rankkaa.  Meillä oli siis aika hyvä sauma ilmojen suhteen.
Gastin pestini päättyin sitten tähän; oli todella tapahtumarikas 10 pv.  Nyt alkaa jälkien paikkailu, siivous, järjestely ja toipuminen.  Kiitokset kippareille, veneille ja miehistölle.  Näillä retkillä toivottavasti tavataan tulevinakin vuosina.
Itse sain tästä myös miettimisen aihetta; millainen olisi Gastin olo omassa veneessäni.  Opiskelen ja kirjoitan vielä lisää tästä aiheesta.  Ainakin varustelista on nyt syytä laittaa uusiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...