Hohhoijaa.. onpa aika taas vierähtänyt.. kevättä kohden. Ja Glory Ukraine!

Kesä meni.. syksy tuli, talvi saapui; mitä tässä turhia selittelemään. ei ole muka joutanut kirjoittelemaan.  Saatin sitten lukemaan muiden blogeja.  Aika on verähtänyt mm. täällä:
https://www.dartlang.org/docs/tutorials/httpserver/
Write HTTP Clients and servers in dartlang.org, with DartEditor. hauskaa mutta aikaa vievää.
Blogisti etenee päättäväisesti opin autuaalla mutta kivikkoisella tiellä :)

Ajat on ehken olleet rankkoja; minkä vastapainoksi sitten juuttuu tietokoneen ja verkon ääreen; missä voi tuntea hallitsevansa kaiken.  Yksi pee-pee asia oli myös Saunalahden Laajakaista, mikä olisi pitänyt heivata mäkeen jo pari vuotta sitten.  Lähti nyt; ryminällä. Mm. se oli tehnyt kaiken olemisen aika raskaaksi.

Veneily: on ollut upeaa ja antoisaa; kiitos kaikille rannassa ja vesillä liikkuneille; pahoittelen, että ei ole jaksanut enempää.. joo joo.. laiska mikä laiska.

Talvitelakointi on sujunut hyvin; vaikka kattorakennelma ei olekaan ihan asiallinen.  Kerran jouduin hytin katolla maaten potkimaan jääklimppejä pressun pussin päältä.  Vieressä ison puuveneen väki pasutteli paksua lankkua uutta perähyttiä varten.  Minun pitäisi vielä virittää pieni aluspressu torjumaan isosta pressusta tippuvia valkeita muovi-hiukkasia. Ne tekisivät lakkauksen aika mahdottomaksi.

Ja me pojat on laulettu ja soitettu.. voi että!!   Vahvaa aikaa eletään..  Mutta vaaroja ja ongelmia voi olla tiellä.  Talvella on kuitenkin monta kertaa ollut se tunne, että on kerrankin saanut lukea ja kirjoittaa tarpeekseen.  Tsemppiä!  Joo.. sitä on..  usein.   Ja:  Glory Ukraine !!
.

Paluu kotiin, lepoa ja uusia retkiä...Ja valmistautumista

3.7. Sunnuntaina tulin sitten kotisatamaan.  Ei siihen varsinaista syytä ollut; ruokaa olisi vielä riittänyt ja kesäistä oloa Saaressa olisi voinut hyvin jatkaa.  Mutta vaihtelu oli nyt se, joka ratkaisi.  Kaupungilla oli nyt enemmän tarjottavaa, Kaunissaarin oli tällä erää nähty.  Ajoin siis varsin rauhallisen sään vallitessa kotiin kahdessa tunnissa.    Ilta seitsemältä olin jo järjestämässä venettä "laiturikuntoon", mihin helposti tuhraantuu puolikin tuntia.  Vedet, sähköt, ruuat pois, merkinnät lokikirjaan, kaikki paikat kiinni jne.

6.7. keskiviikkona kävin kiertämässä (jaloin) Esplanadin, Kauppatorin ja sitten lautalla Suomenlinnaan.  Upea kesäinen päivä merellisen Helsingin tunnelmissa...

Torstaina teimme retken Malkasaareen kaksisteen.  Hellettä pakoon.  Laiturissa oli lopulta yksi iso troolari ja muutama pienvene.  Tullessa testasin veneen kääntösädettä ja ajoin hyvin tiukan ympyrän poiju kiintopisteenä.  Sitten vasta koukutimme sen ja menimme laituriin.  Levää oli pieninä hiutaleina, mutta se ei ole ennenkään estänyt minua uimasta.  Veneeseen kulkeutui nyt mukava laiturituoli ja toinen makuupussi.  Perässä on tankkauksen jäljiltä painoa lisää 36 kg, ja se saattoi vaikuttaa hieman ajoasentoon.    Malkasaari oli tälläkin kertaa helppo rantautua ja mukava lomailukohteena.  Ja katselimme sieltä innoissamme kauas merelle, missä horisontti häipyi näkymättömiin...

Lauantaina kävin taas jalkaisin kiertelemässä merellistä Helsinkiä.  Tällä kertaa kohteena Hakaniemen rannat.  Veneilyyn näes kuuluu myös se, että käydään katsomassa muitakin rantoja.  Hakaniemen rantojen veneet olivat hienoa katsottavaa; kelpaa täällä aikaansa viettää.  Lievä tuuli myös aina käy rannoilla ja helpottaa helteestä selviämistä.  Sillä helle on nyt se asia, mitä vastaan minä käyn tehokasta kamppailua; tulisivat jo syksyn viileät ilmat.  :)

Ai niin!  Nyt minä muistankin.  Olinhan minä (jalkaisin)  myös Kivinokkaa kiertämässä.  Siellä Kartanon venekerhon laiturit ja rannat tarjoavat hienoa nähtävää.  Mukavasti kaupunkia pakoon pääsi tälläkin hienolla retkellä

Ja sitten se valmistautuminen siihen suureen retkeen;  joo.  Jotain tarttis jo tehdä...

Meriretkien välillä kaupungissa

Kaunissaaresta siis palasin jo 15.6.  Siitä retkestä on vähän hankalaa kirjoittaa sen enempää; Tapahtumat ovat jo menneet aikoja sditten, ennenkuin pääsee koneen ääreen; ZTE-Blade puhelimella pääsee toki blogiin ja voi lähettää kuviakin.  Mutta kirjoittaminen on työlään hidasta.  Vasta kun saan siihen ohjelman, joka esittää näppäimistön isompana ja poikittain, niin, se olisi mahdollista.  Veneblogin päivittäminen ajantasaisesti kesällä on hieman vaikeaa.  Kaunissaaressa tosin nettiyhteys oli huomattavasti parantunut edellisvuodesta, mitä naapuriveneilijöiden nettikäytöt ja uuden tikun asentaminen todistivat.

Kaupungissa oli siinä välillä hyvä tilaisuus tehdä päiväretkiä vanhankaupunginkoskelle ja Hevossalmelle.  Taisin käydä myös erinäisiä kertoja veneellä virkistäytymässä.  Jotakin pientä ehkä tuli veneellekin siinä tehtyä.  Windex puuttuu edelleen mastosta ja pitäisi ajaa Puotilaan tankkaamaan...  Pitäisi...

Malkasaaressa olin 27.6.-29.6.  Sellaista kesäistä vapaa-ajan viettoa
Kaunissaaressa 27.6. - 3. 7   Ensin arkipäivät ja sitten viikonloppu.
Yritän nyt näistä kahdesta päivästä laittaa jotakin kuvia ja postausta.  878 kuvaa tuli reissulta ja kamera rikkoutui, jos mahdollista, niin vielä entistä enemmän.  Eiköhän siitä jotakin blogiin irtoa...
Joka tapauksessa on nyt hyvä tämän kuuden päivän reissun jälkeen olla kaupungissa.  Kylmä kylpy ja kuumaa kahvia.  Ja paljon päivittämistä verkkoon ja blogeihin liittyvissä asioissa.  Huh!

Matka Kaunissaareen; köydet irti ja sitten se oli menoa

Mutta menoa olikin tyynessä vedessä, tällainen päivä oli nyt siunaantunut useiden tuulisten päivien jälkeen.  Pääsuunta oli itään, motti jyskytti tasaisesti, vettä suihkusi pakoputkesta, mutta ...  Lokin mittari ei hievahtanutkaan, eikä siihen auttanut edes mittarin koputtelu.  Oliko vaijeri taas katkennut, vai ehkä pohjamaalia liuennut loki-anturin akseliin?  Pieneen muistilappuun piirtyi matkalta merkintöjä;  10.06 Moot  /  10.15 Valmista   /  10.42  SS Ohi   /    11.05  Loki aloitti     /    11.23  MH-P     2.8 Mpk  5s     /   11.50  Tö  5.3     /    Perillä KS  7.2    12.20    Loki  1337.1      
Merkkasin yksinkertaiseen lokikirjaani;   10.1   Mpk ja  2 tuntia moottorilla.   Tutut kiintopisteet, Ramsinsalmi, Satamasaari, Pihlajaluoto, Mustahevonen Pohj, Tallörn, Skomakaren, Kobben olivat liukuneet ohi ja matkalla oli ehtinyt monenlaista ajatella ja kuvata.

     Loki rupesi toimimaan, kun kiersin hieman sen nollausnuppia.  Leikosaaren kohdalla myöhästyin vain pari minuuttia Runebergin kohtaamisesta.  Tällä matkalla oli ihmeellisintä tämä tyyneys ja muutamat mystiset suuret mainingit, jotka loivat kauniita kuvioita veteen.  Ja olikohan ehkä 20 venettä näkyvissä matkalla.  Rannat olivat kauniita ja aurinkoisia, kerholaituri Mustassahevosessa tyhjillään. Vaikka veneen ohjailuun ja tähystämiseen onkin aina paneuduttava täydellisesti, niin on se aina myös matka omaan itseensä.  Niin tälläkin kertaa.  Ja minä mietin, että mitähän minä taas täältä haen....
        Hiljensin kaasua tällä kertaa hyvissä ajoin, moottori ei siis käynyt liian kuumana.  Pystyin siis tarvittaessa laittamaan sen tyhjäkäynnille ilman sammumisen vaaraa.  Liuuin hiljaa aallonmurtajien välistä satamaan, yletyin avotilasta laittamaan kaksi alinta lepuuttajaa alas, enkä näköjään aikonut tehdä tavanomaista kierrosta laguunin pohjukassa.  Aioin liukua suoraan vapaalle aisapaikalle, ja siinäpä oli oikealla aika lailla tutun oloinen purjevene; sehän oli TUULI.  Ja avustajakin siihen tuli, joten pääsin tyynessä aivan ongelmitta laituriin.  Ainoaksi ongelmaksi osoittautui tukahduttava kuumuus.  

     Ensin tietenkin pikapikaa useita valokuvia tästäkin merkkihetkestä.  Omistan nämä hetket itselleni ja veneelle; vesi, sähkö, moottori, siivoilua, järjestelyä, lokikirja puomipussi.  Sitten jotain syömistä, lepoa, musiikkia ja mietiskelyä.  Jossain vaiheessa sitten laiturille juttelemaan, siinä juuri keulani edessä on laiturilla pöytä.  Vasemmalle puolelleni oli tullut myös tuttu vene, MONSOON.
    Siinä sitten tiukkaan näiden veneiden omistajilta selitystä tähän asiantilaan.  Kuinka minun veneeni voi olla tällaisessa pläkässä, vaikka se on TUULEN ja MONSUUNIN välissä.  Olen kuulemma joutunut juuri kahden säärintaman väliin.
     Lisää iloista väkeä on saapumassa paikalle, tämä lupaa hyvää tälle illalle.  Kaunissaaren laguunissa veneeni kelluu turvallisella aisapaikalla.  Salongin mahonkisessa hämärässä minä viritän jossakin vaiheessa kitarani ja laitan laulukirjan valmiiksi.
Se on kesää nyt ja minä olen ensimmäistä kertaa nyt täällä.  Lähden kävelylle saareen.  

En minä tiedä menoistani ja tekemisistäni. Mutta jalat kyllä tietävät minne menevät ja kädet sitten rupee duunaamaan.

Olisiko NYT syytä tehdä lista tärkeistä töistä?   Ja mitä teen huomenna?
Otanko pressun ja telineet pois heti aamusta ?  Jokin asia sen tulee ratkaisemaan.

TÄSSÄ 

Ei mukavuutta, ei pakkoa 

Vain välttämättömyys.  

Työtön, eläkeläinen, vapaaherra. 

Oman elämänsä vastaava.  

Työn rytmi ja sitä seuraava lepo.  

Kiireisen päivän tuulenhenki kasvoilla

Tähtien sakarat, elämän ääripäät

Matkalla meren, keinuntaan

Värien, valojen ja tunteiden maailmaan.  

Musiikin, puheiden ja hiljaisuuden maailmaan

Joka tuntee minut omakseen.

Elämässä, ehkä myös joka päivässä, olisi hyvä olla erilaisia ja voimakkaita elementtejä.
Kuin tähden sakaroita, ääripäitä, joissa käydessään tuntee todella elävänsä voimakkaasti.
Ja tämä jokakeväinen venetouhu on yksi sellainen elementti.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/2898153/206-haaste/  Runotorstain haaste: TÄSSÄ.
.

Se tuli taas rannalle, reppuineen. Olihan nyt kevät.

Reppu oli vähän sillai möhkälemäisesti selässä, siellä evästä miehelle ja jotakin veneelle.  Mies pysähtyi ensin pienen suon laitaan, otti valokuvan ja tutki suosta nousevia vihreitä versoja, ihmetteli voimaa, millä ne tunkivat itsensä jopa jään läpi.
Kanavan laidalla ja kummelin luona piti tarkastaa tilanne; oliko sulapaikka laajentunut; oliko koskeloiden parinvalinta jo vakiintunut ja poikamiehet häädetty ulkoluodoille.  Ja päivä oli taas mukava, ettei valittamista; välillä aurinkokin paistoi, lämpöä jo lähes viisi astetta.  Tähän huhtikuun puoleenväliin oli nyt sattunut rivi tämmöisiä tuulettomia ja sateettomia päiviä.

     Ohi kävellessään hän sitten pysähtyi tervehtimään kerhomökin seinustalla istuvia.   Ihmettelivät äijät siinä, miksi hän vasta puoleltapäivin tuli. Ja kohta hän jo jatkoikin matkaa veneelleen.    Hän potkiskeli lumia veneen ympäriltä, tällä kertaa ei viitsinyt lainata lapiota.  Innostui enemmänkin irrottelemaan lunta lohkareiksi asti ja paiskoi niitä paljain kourin naapuriveneiden alle, missä aurinko paistoi kuivaan sepeliin.  Oli siinä veneen keulan edessä lätäkkökin johon sopi höttöistä lunta liiskata.  Ja näytti mies muutenkin vainoavan lunta; astui kengillään sen aina liiskaksi asfalttia tai sepeliä vasten. Poisti päiviltä, kuin tuhoeläimen.   Potki paksumpaa kinosta, levitellen sitä laajemmalle.  Veneen vierellä mihin lumi oli tallaantunut tiiviimmäksi, piti sitä rajusti kantapäällä hakata, ennenkuin kinos rikkoontui.

     Ja reppu veneen laidalle, ja mies uimaportaita myöten yrittämään ylös; Ja näyttipä se hauskalta tempulta; vaikka olikin aluksi käynyt laiskan talven jäljiltä varsinkin kankeasti.  Mutta nyt mies jo keplotteli siitä  pressun ja laidan välistä kättä ja jalkaa vuoroin siirrellen tottunein liikkein.  Ei tuo kiipeäminen vielä ihan sujuvaa ollut, mutta antoi kuitenkin jo aavistaa, että sivustakatsoja olisi voinut todeta; "-Kyllä siinä apinan ainesta on".

    Oli sitten pressun alla hetken hiljaista.  Lokkien ryhmä ilmasirkuksessaan kirkui rantaleppien takana.  Siihen konserttiin  olisi nyt mainiosti sopinut töiden ääni, hiontaa ja scrabausta.  Mutta eipä vain kuulunut.  Ohikulkija olisi saattanut kuulla termospullon korkin poksahduksen.  Ja sitten; outoa; kuin olisi jotakin hiljaa naksunut.  Napu, napu.  Outo, hiljainen ääni keväisessä luonnossa.  Mikä lienee?  Sitä jatkui puolisen tuntia, meni siinä toinenkin kuppi teetä tai kaakaota.

     Eräänä päivänä sinne sitten ilmestyi radio, jonka ääni kuului pressun takaa hiljaisena.  Nämä olivat rauhallisia huhtikuun puolenvälin päiviä.  Alkua keväälle.  Ja alkua myös työnteolle.  Sillä kovin oli ihmisen kroppa haluton vääntäytymään mukavoituneesta talviolostaan tähän kevään rytmiin.  Ei se näyttänyt nyt käynnistyvän ollenkaan.  Ja oli mies siitä ehkä äkäinen itselleen, eikä oikein aluksi ehkä ymmärtänyt itseään;  olisi pitänyt jo saada paljon valmista.  Mitä se nyt oli tällainen puolikas työ.  Vajanainen työpäivä.  Ajatusta vaivasi tulevien päivien työtaakka; Se ei nyt juurikaan tällä vauhdilla keventynyt.  Ja missä oli vika !!

     Sellaista tämä oli ollut jo muutaman päivän.  Taulukolle piirtyi päivän tuloksesksi 1 ja 1.5.  Sinne naputtimeen.  Ja mies kuunteli kevättä ja kuunteli itseään.  Ja yritti ymmärtää ja hyväksyä. Nyt ei kertakaikkiaan voinut pakottaa itseään kunnolliseen työntekoon.
     Ottihan hän toki työkalut käteen ja puuhasi tunnin jonkin kohdan parissa.  Mutta oli tuotapikaa jo ulkona veneestä, taas katsomassa taivasta, potkimassa lumia...    Ja sitten rantaan; meren, taivaan ja maan rajalle missä ahnaasti haukkoi tunnelmaa ja ilmaa, tähyili ympärilleen rannan avaruutta.

     Ja sitten se taas kohta kierteli kameroineen pitkin rantaa ja laituria; kuvaili, katseli, väänteli nakymää mielessään, otti siitä palasia ja punnitsi niitä mielessään.  Josko tuota kelpaisi katsella, näytellä, antaa ehkä muidenkin arvosteltavaksi.

     Ja nyt oli kevät.  Vaikka lahti oli vielä lähes kokonaan valkoisen jään peitossa, niin sulapaikat jo elivät omaa elämäänsä, taistelivat tilasta maailmassa, halusivat kasvaa tämän kevään etenemisen mukana.  Vielä ei meri elämöinyt, ei liikkunut vaan pysyi kiltisti jään kahleissa.  Eipä tuulikaan sitä vielä yrittänyt nostattaa, alloille, kapinaan.  Sulapaikat lahden molemmin puolin kuitenkin jo kurottelivat toisiaan kohden.  Kuin kaksi ystävystä, jotka olivat olleet talven erossa.  Mies katseli niitä vuorotellen, arveli, koskahan ne kohtaisivat.

     Ihmisiä liikkui harvakseltaan, mutta hän ei pysähtynyt kenenkään kanssa juttelemaan.  Näytti, kuin hän olisi halunnut vältellä jotakin.  Toisinaan hän taas näytti etsivän tilaisuutta sanoa jollekin rauhassa jokin asia.  Mutta kun tilaisuutta ei tullut, niin hän lähti taas veneelleen.  Pienet vesinorot juoksivat asfaltilla kohti merta, kohti vapautta.
     Kevät oli kulkenut nyt yhden vaiheen ohi; kun maa oli jo puoliksi paljas, niin aurinko lämmitti kinosten sivustoja niin, että ne muodostivat ohuen jään, jonka pystyi helposti kantapäällään särkemään.

     Ja keväällä oli omat vaiheensa, jotka sen olin käytävä läpi, ennenkuin täyteen voimaansa ryhtyi.  Mies pysähtyi tajuamaan tätä; niin taisi olla hänelläkin.  Ei se nyt vaan luontunut muutenkuin aloittamalla hiljaa, tunnustellen.  Hän otti muovikassiin  hiomatarvikkeet ja ryhtyi veneen keulan luona työhön.  Katsomaan, mitä meri kesällä ja pakkanen talvella olivat saaneet aikaan keulapuun sisuksissa.
     Ja nyt oli tahti löytynyt, oikeammin; nyt oli hyväksytty olemassaoleva asiantila.  Nämä ensimmäiset kevään päivät olivat tällaista totuttelua ja heräämistä.  Kevät ja hän lähtivät liikkeelle samaan tahtiin.  Kuin tunnustellen.  Ei toisen kannattanut kiirehtiä edelle toista.

X
Novelli.  Kesken.  Muokataan.
X

Syksyiset päivät Kaunissaaressa.

Veneessä kannattaa herätä aikaisin;  kello soimaan kuudelta tai näin myöhään syksyllä ehkä seitsemältä.  Pannu kiehumaan, kahvi selkeentymään ja pikakäynti rannalla.  Siinä haistellaan tuulta, ihmetellään yöllä satamaan tullutta moottorivenettä (oho!  ruuhkaa, jo kolme venettä satamassa!), ja kuullaan tuulen ja aaltojen humina eteläisiltä kallioilta.  Aamut ovat kosteita ja viileitä, ja voi jo alkaa ennakoimaan päivän säätä.
Kahvipannun ääressä mukavaa lukemista ja radio, vene keinuu hiljalleen, aallot liplattavat limilaudoissa.  Ikkunoista on mukava katsella ulos.
Merisään aikaan skarppina; kynä ja paperia esillä ja kirjoitan lyhyillä merkinnöillä olennaiset asiat.  Jos on tarve seurata tarkemmin, niin laitan sääasemien tuuliluvut myös muistiin.
Auringon ensimmäinen kajastus näkyy mäntyjen takaa, vähitellen valon määrä kasvaa.  Hetki hetkeltä valaistus muuttuu, ja joskus näkymä on niin silmiä hivelevän kaunis, että on pakko rynnätä laiturille kuvaamaan.
Maailma on kaukana, sataman rauha on täydellinen.  Ei ääniä, ei huutoja.  Lokitkin ovat nyt muualla.
Lisää kahvia, lisää uusia ajatuksia.  Ja retkipäiväkirjaan tulee uusia merkintöjä.  8 astetta, Et-Lo 5 kasvaa, pilvistä.
Puhelin auki ja lataukseen veneen kolmannesta akusta.  Kamerassa jo toinen akku käytössä, en halua edes selata kuvia, jotta virta varmasti riittää tulevien päivien kuvauksiin.  Keittiö kuntoon ja päivän puuhiin.
Kansi saa syksyllä ylenmäärin kosteutta ja se on hyvä kuivata ja putsata nyt, kun se on aamunmärkä.
Pilssissä hieman kosteutta, lattian lakaisu, akkujen tarkistus ja keulaportaiden ruuvien kiristys.
Uusi naru yhdelle lepuuttajalle, neljäs lepuuttaja oikealle laidalle kovaa tuulta pidättelemään.
Aurinko on jo noussut ylemmäksi, tiedossa on pilvinen ja tuulinen päivä.  Sitten kävelyretkelle saareen.