Syksyiset päivät Kaunissaaressa.

Veneessä kannattaa herätä aikaisin;  kello soimaan kuudelta tai näin myöhään syksyllä ehkä seitsemältä.  Pannu kiehumaan, kahvi selkeentymään ja pikakäynti rannalla.  Siinä haistellaan tuulta, ihmetellään yöllä satamaan tullutta moottorivenettä (oho!  ruuhkaa, jo kolme venettä satamassa!), ja kuullaan tuulen ja aaltojen humina eteläisiltä kallioilta.  Aamut ovat kosteita ja viileitä, ja voi jo alkaa ennakoimaan päivän säätä.
Kahvipannun ääressä mukavaa lukemista ja radio, vene keinuu hiljalleen, aallot liplattavat limilaudoissa.  Ikkunoista on mukava katsella ulos.
Merisään aikaan skarppina; kynä ja paperia esillä ja kirjoitan lyhyillä merkinnöillä olennaiset asiat.  Jos on tarve seurata tarkemmin, niin laitan sääasemien tuuliluvut myös muistiin.
Auringon ensimmäinen kajastus näkyy mäntyjen takaa, vähitellen valon määrä kasvaa.  Hetki hetkeltä valaistus muuttuu, ja joskus näkymä on niin silmiä hivelevän kaunis, että on pakko rynnätä laiturille kuvaamaan.
Maailma on kaukana, sataman rauha on täydellinen.  Ei ääniä, ei huutoja.  Lokitkin ovat nyt muualla.
Lisää kahvia, lisää uusia ajatuksia.  Ja retkipäiväkirjaan tulee uusia merkintöjä.  8 astetta, Et-Lo 5 kasvaa, pilvistä.
Puhelin auki ja lataukseen veneen kolmannesta akusta.  Kamerassa jo toinen akku käytössä, en halua edes selata kuvia, jotta virta varmasti riittää tulevien päivien kuvauksiin.  Keittiö kuntoon ja päivän puuhiin.
Kansi saa syksyllä ylenmäärin kosteutta ja se on hyvä kuivata ja putsata nyt, kun se on aamunmärkä.
Pilssissä hieman kosteutta, lattian lakaisu, akkujen tarkistus ja keulaportaiden ruuvien kiristys.
Uusi naru yhdelle lepuuttajalle, neljäs lepuuttaja oikealle laidalle kovaa tuulta pidättelemään.
Aurinko on jo noussut ylemmäksi, tiedossa on pilvinen ja tuulinen päivä.  Sitten kävelyretkelle saareen.