Veneretki Kerhon saarimökin laituriin

Olin 11-15.7  torstai-maanantai taas saaressa, ja sehän ei enää ole Kaunissaari, vaan kerhomökin saari:  tämä, kuten muutkin  kertomukset on vähän jälkikäteen tehty, siitä pieni sekavuus...

Lähtisikö liikkeelle..Yöksi pohjoistuulta luvattu.. miettiessäni kävin Roihuvuoren ostarilta lisää muonaa ja emmin edelleen.. olisiko laiturissa tilaa?  Yksi sana ratkaisi.. mahdollisuus.  Jotain hyvää ja mukavaa voisi tavoittaa näin. Ja vain lähtemällä liikkeelle, ei paikalleen jääden.
     Merellä tuuli oli yllättävän heikko. Helppoa ja turvallista. Kerhon mökin laiturissa oli vain 2 moottorivenettä ja toisen kippari auttoi rantautumisessa.  Hienoa!  Sitten naatittiin; kaffeta, saunaa, merta, lintuja, veneiden bongausta. Vain yksi PV tuli illalla, eikä pohjoistuuli aamulla ollut kuin pari metriä.
     Popsuttelin kotoa tuotuja pottu-makaroni paistosta.  Seuraavana päivänä BlåBandin Carlike- valkosipulikastike avasi makujen taivaan. Pannulla oli porkkanaa ja edellispäiväisiä.
Aamuinen puikularuis juustolla ja makkaralla mustan kahvin kanssa oli sekin juhlaa. Tavallaan yksinkertaista muonaa, mutta kai ulkoilma sai sen niin hyvin maistumaan.  Vähäiset tuore-ruokani ilman jääkaappia: roileripyörykät ja puolikas lenkki kyllä pärjäävät pilssissä.  Olisihan mökissä tietenkin jääkaappi...  Kerman unohdin ostaa... ja olisin toki voinut tuoda mukaville saari-isännille munkit ja tuoreen lehden...

     Aamulla veneessä pari tuntia konetusta, oli DartEditorin päivitys ja kun mökin kuistille perustin lataamon ja nettikahvilan niin sitten alkoi typerä Windows tehdä super päivitystä.  Mutta kaunis luonto ja lintujen seuraaminen virkisti.  Pitkä päivä on täynnä hienoa olemista ja rentoja tapahtumia. On aikaa miettiä, ja täältä voisi jopa löytää itsensä...  On siis perjantai, sitä minun piti vartavasten kysyä G-talk viestillä kotoa: zmikä päobä nuy on ka monrdko?  En ihan heti saanut vastausta...

     Iltapäivällä PV toi kerholle mökki-tavaraa, jatkojohtoja ja työkaluja ja talous tavaroita.    Kannoimme tavarat ja sitten oli yhteinen kahvittelu mökin kuistilla ja pitkää juttelua.  Puoli neljältä ulapalla näkyy vain muutama pv häipymässä kaukaisuuteen.  Merkkasin Nexukselle muutamien laulujen sointukulkuja, sitä olisi syytä tehdä enemmnkin.
    Lauantaina kauppaveneen tulo viipyi, en käynyt siellä, juttelua, kalastusta, musiikki keskustelua.  Kuuma ja tyyni päivä. Aamulla häirittiin naapurin kakaroiden unia moottorisahalla klo 9.05. :) mitäs kukkuvat puoleenyöhön.
     .Paljon veneitä liikkeellä.  Illalla laiturissa 8 venettä!
SUNNUNTAI:  Aah, vasta yhdeksältä ylös, hyvää nörtti-aikaa mennyt hukkaan.  Ulappa mahdottoman tyyni, hiukan sinilevää rannalla.  Perjantain Hesari oli tarjolla...  Klapikoneen hydrauliikkaa äijät korjaavat, pari MV lähti pois, naapurit ui, sisar-veneen koira kastautui innoissaan, kuultiin upea pelastustsrina mereltä, Pihlajasaari-Harmaja-väliltä.  Sitten vaan istutaan laiturilla varjossa aaltoja kuunnellen.  Ilma ei hellerajoilla ollut missään vaiheessa, toki veneen sisällä oli kuumaa.
     Silmät alkaa olla lukemisesta aika rasittuneet. :(  Ja ääni on aika raspia.  Jätin pikku laitteet kuistin nurkkaan lattialle lastaukseen.. hidasta. Minulla pitäisi olla repussa 1.5 m jatkohonto kolmella tepselipaikalla.  Kirjoitin inspiroituneena käännöstä yhteen iskelmään.
KÄVIN UIMASSA. Ja pitkään ja kahteen kertaan. Putsasin veneen pohjaa minkä ylsin, aika siistiä siellä oli.  Virkisti tavattomasti.  Pesin myös pientä pyykkiä. Helteisen ilman pikamuonaksi sopi muussi ja viimeiset lihapullat. Kaksi isoa PV tä poistui, 3 MV:tä toi 3 kaveria, hauskaa kalja keskustelua grillillä.
   16.30 reppu selkään ja Netti-kahvila kuistille.  Aallot pauhasi, linnut laulaa, rastaat pyrähteleee pihalla, moottorivene rytkyttää Kuiva-Hevosen suunnassa.  Otan termoksesta kahvia ja Digestive keksejä.  Ilma on raikas, varjossa mukava istua.. vaikka peffa puuttuu.
Tarjosivat lättyjä :) saunassa kävin ja illalla soittelin grillillä.  Yöksi nousi LU-tuuli, joka jatkui aamullakin... jotakin 4m.  Laitoin herätyksen kello 6 ettei mee aamu hukkaan.
Jotakin muutakin tässä tapahtui, mutta en nyt muista.... Tämä Googlen muistilappuun kirjoittamani tekstikin oli hetken hukassa, joten postaus tulee vasta nyt.

Paluumatka sitten hieman kovenevassa länsituulessa eräänä aamuna varhain, vastaista ehkä 3-4 m.  Isntäperheen vene ohitti munut loppumetreillä ja he ehtivät laiturille avustamaan minua.  Veneeni kaipasi pientä huoltoa ja ISOA ruokatäydennystä.  
Mutta ensin olisi vuorossa Tall Ships Race 2013. 

Tiedon lukeminen ja jakaminen merellä ZTE-Blade puhelimella

3G-verkko toimi kaikkialla, ainakin jotenkuten.  Reittimme; Vuosaari-Pihlajaluoto-Kaivokari-Kotkan Merihotelli - Lehmäsaari - Hamina - Suur-Pisi - Virojoki - Ulko-Tammio - Loviisa - Byö - Kaivokari kulki siis aikalailla rannikon tuntumassa.  Puhelimen käyttö edellytti lähes 3 tunnnin latausta päivittäin veneen 12 V akuista.  Merihotellissa sain ladattua puhelimen, miniläppärin ja mikä tärkeintä, kameran akun.  Käytin verkkoa ainakin 2 tuntia päivässä; aika noloa... näin hienona kesänä.   Twitter 40 %, Reader 40%, uutiset ja sää 10 %, Chat kotiin ja Gmail 10 %.  Yksi puhelu päivässä.  

     Haminassa, tai ainakin Kotkassa taisin saada kunnolla verkkovirtaa ja sain yöllä ladattua kaikki laitteet.  Olo oli hetken aikaa juhlava.  

Hitautta ja tahmeutta ilmeni ainakin Ulko-Tammiossa; ruutua ei meinannut millään saada vieritettyä, artikkeleita ei saanut jaettua, eikä Reader tajunnut, että olin jo lukenut ne.  

Google-Reader toimi lähes koko retken ajan omituisesti; jouduin lukemaan samat artikkelit useaan kertaan; ja huomasin sitten kotona, että ainakin 10 oli vieläkin lukematta.  Myös vene-blogin muutama artikkeli meni jakoon vasta nyt.  Blogger-ohjelma puhelimessa vaatii sen, että VERKKO on päällä.  Ohjelman on lisäksi annettava rauhassa julkaista postaus, ja sitten on vielä käytävä blogissa katsomassa, että onko se mennyt.  Vasta sitten kannattaa laittaa seuraava postaus.  Tekstiä voisin lähettää vaikka kuinka, mutta sen kirjoittaminen on puhelimella täyttä tuskaa.  GMailissa isotkin kuvat siirtyvät ongelmitta, joten tämä heikko kuvanlaatu on vain tämän ZTE:n blogger-ohjelman vika.  Tosin kuvanlaatu tässä puhelimessa on vaihdellut melkoisesti.  

    Verkottamisen tasoa voisi luonnehtia 90 %:ksi.  

Mini-Läppäriin minulla oli vain verkkovirta-laturi ja sen 5 tunnin akku-kestävyys heikkeni matkan aikana.  Tietsikka oli tärkeä siksi, että sain varmistettua valokuvat sinne, esim kameran katoamisen varalta.  Puolet seurueemme kameroista oli pois pelistä; toinen akun loppumisen takia ja toisessa oli kosteusvaurio.  Tietsikka oli hieman turha kapine; käytin sitä lopuksi vain ehkä muutaman tunnin ajan. 

Kameran kaksi akkua hiipuivat yhdessä vaiheessa pahasti; fiskarissa sain ladattua sitten toista Invertterillä ajon aikana.  Se on aika kätevä laite, ja halpakin.  Ehkä pitää hankkia sellainen Minnemaat-veneeseen.  

3125 ottamaani valokuvaa...  no, jaa.  Dokumenttia ja päiväkirjaa.  Tällä risalla, Canon ixus,  ei enää suurta taidetta tehdä.  Kunhan roiskitaan ja tulos sitten tarkistetaan kotona.  

ZTE-Blade näyttäisi pystyvän käsittelemään vain 303 valkokuvaa.  Enemmänkin voi toki ottaa, mutta ne eivät näy Galleriassa.  Se ei siis ole tietovarasto, vaan väliaikainen lähetystila.  Jouduin poistamaan siltä rajusti kuvia, jotta sain uusia lähetettyä blogiin tai kotiin.  

Tämä artikkeli on yhteinen Etanatikku, ja Minnemaat-blogeille.  

Yhteydenpitoa saaresta kotiin; puhelimella verkkoon

Puhelimen lataus oli tehtävä tämän 6 pv reissun aikana varmaankin 10 kertaa.  Käytin aina veneen 1-akkua, eikä se tuntunut paljoakaan menettävän tehostaan.  Tuntuu siltä, että ZTE-Blade vaatii verkkovirrassa 2.5 tuntia latausta ja lähes samaan se meni 12V systeemillä.  3. päivänä latasin puhelinta matkalla; silloinhan akuissa on 13.9 Volttia.  Siinä lataus pysähtyi pitkäksi aikaa samaan %-lukemaan, vaikea arvata, mikä sen aiheutti, puhelin toki kuumeni hieman.  Latausjohtona oli yksinkertainen tupakansytytin-liittimeen työnnettävä lyhyt kierrejohto.  Veneen ohjauspöydässä on pistoke, toinen avotilassa ja tarvittaessa varalla yksi, jonka voi hauenleuoilla kiinnittää 3-akkuun.  Keittiöhyllyn luona pitäisi myös olla pistoke, vai menikö se viime vuonna rikki...?

Verkkoyhteys toimi siis saarissa hyvin ja pääsin lukemaan eri palveluista tulleet viestit.  Bloggerissa selailin lukemani blogit, isoimmista ei malttanut odottaa kuvien latausta.  Onkohan se vähän turhanaikaista..... kesäsaaressa..   Mutta ei sitä kuitenkaan koko aikaa jaksa touhuta.  Samalla kun lepäilee hytissä niin sitten hoitaa nämä verkkoselailut, jotka muuten ruuhkautuisivat pahasti.  Varmasti joka päivä oli lähes pari tuntia leikkimistä tämän laitteen kanssa.

Puhelimella hoidin päivittäin yhteydet kotiin Talk-toiminnolla, joka on hidasta ja hauskaa.  Lähetin GMaililla välillä jonkun kuvan ja sitten kotisoitto illalla.  Muuna viihdykkeenä  veneessä on vanhat lehtileikkeet ja nuotit, nyt sain vielä muutaman näppärän lauluvihon.  Siihen pieneen teipattuun radioon vaihdoin viimeksi paristot ja se toimi nyt erinomaisesti, kanavana Suomi tai klassinen.  Veneen varsinaisen radion antenni- tai piirilevy-vikaan en vielä jaksanut perehtyä.  Ja siinäpä tämän veneen elektroniikka ja viihdepuoli sitten onkin; ihan riittävä systeemi.

Kameran objektiivi ei enää suostu ilman ankaraa taivuttelua työntymään esiin.  Viimeisinä päivinä kuvien ottaminen kävi todella vaikeaksi.  Sain silti kansioon 877 kuvaa ja joidenkin eteen teen todella paljon suunnittelu- ja tähtäystyötä.  Linssissä olevat likatäplät ovat edelleen ongelma.  Taivas ja iltaruskot eivät tarjonneet tällä retkellä mitään kovin dramaattista nähtävää. 
Ja aamuruskojen aikaan minä olin nukkumassa.

Verkottamista veneellä Kaunissaaressa ja sähköongelmia

ZTE-Blade puhelimeni sai 3G-yhteyden ja pystyin lukemaan muutaman kerran päivässä Twitteriä, Google Readeria, uutisia yms.  Seuraan monia asioita niin tiiviisti, että vähintään pari tuntia päivässä pitää siihen käyttää, muuten on äkkiä kauhea ruuhka.  Joudun joka päivä lataamaan puhelimen 12V johdolla veneen akuista.  En käytä GPS:ää sähköttömässä ympäristössä, se taitaa viedä liikaa virtaa.
     Saaressa olemiseen tämä verkottaminen sopii hyvin; kun kuitenkin välillä veneessä tai jossain kalliolla lepäilee, niin samalla voi lukea jotain kiinnostavaa.  TOKI se on muuta kuin retkeilyä/veneilyä/ulkoilua, mutta...  kullakin harrasteensa.
     Kotiin lähetän TALK-viestejä hankalasti pari kertaa päivässä, illalla kotisoitto.  Voin myös ottaa puhelimella kuvia, jotka pystyisin lähettämään suoraan blogiini tai minne vaan.

     VIRRAN RIITTÄVYYS on ongelma kun veneessä on vain kolme 72 Ah akkua.  Kolmantena päivänä tämä ongelma paheni, kun totesin yhden akun menettäneen puolet tehostaan.  Olin jättänyt sen kiinteän volttimittarin päälle ja vastus oli hehkuttanut 2-3 pv.  Se vaati välitöntä moottorin käynnistystä ja 20 min latausta.  3-akun, jolla pääasiassa puhelinta latasin,  mittasin käsikäyttöisellä volttimittarilla, ja tämäkin akku oli hiljalleen hiipumassa.
     Sitten puolestaan Volttimittarin (Yleismittarin) 9V paristo oli lopussa!  Enkä löytänyt mistään varaparistoa.  Ei ole totta!  Tämä paristo, jonka olen luokitellut 3. tärkeimmäksi esineeksi veneessä polttoainesuodattimen ja vesipumpun siipipyörän jälkeen, oli nyt siis lopussa.  Ja kotona olin hypistellyt paria tällaista paristoa varmana siitä, että veneellä niitä olisi.

     Latasin akkuja seuraavana päivänä moottoria käyttämällä vielä puolen tunnin ajan.  Käynnistin sen tuolla akulla, joka oli menettänyt osan virrastaan.  Tämä oli 13 vuoden aikana varmaan 4. kerta, kun käytän  moottoria lataukseen.  Noloa!  Muut veneilijät käyttävät lähes päivittäin, kun he istuvat telkkarin ääressä paljon.  Huomasin kohta, että pelkkä tyhjäkäynti riittää antamaan laturille voimaa.  Kytkin puhelimen samalla lataukseen ohjauspöydän pistokkeesta, mutta se juuttui 38%:iin, enkä huomannut, että johtoa renkkaamalla sen olisi saanut heti latautumaan.  Kytkin myös 3-akun veneen sähköjärjestelmään YHDYSJOHDOLLA, jossa on hauenleuat päissä.
     Nyt olin siis varautunut sähköllä.  Ja viihdykettä näihin sateisiin ja kylmiin päiviin siis riittäisi.  Pientä, 11 tuuman LapTop konetta käytin myös kerran puhelimen lataukseen.  Siinä riittää virtaa noin 5 tunniksi ja koska kirjoitin ja luin vain muutaman kerran, niin sitä voi hyvin hieman "kupata".  Tämä venetoimistoni sisältää myös paljon kirjoituspaperia, nuottiviivojakin tulee piirreltyä ja erilaisia vihkoja joissa on tekstiviritelmiä.  Ja tietenkin venepäiväkirja;  TheBigBoatBook 2011.

Mitä sitten voin tehdä veneen ja tietokoneen Virta-ongelmille?  Ehkä ostan puhelimeen toisen akun, MUTTA puhelimen takakansi on vähän kinkkinen avattava.  Aikoinaan minulla oli 7Ah varavoima-asema, sellainen nätti ladattava systeemi monella eri liittimellä ja se oli erinomainen puhelimen latauksessa.  Ja painoi alle kilon kai.  Ostaisinko sellaisen 17 Ah apukäynnistimen kaapeleilla?  Ja jossain vaiheessa hankin ehkä aurinkokennon tätä veneeni tavarakaaosta lisäämään.  Kun tekee matkaa päivittäin, ei latauksesta tule ongelmaa.  5 pv Kaunissaaressa taas aiheuttaa tätä ongelmointia virran kanssa.

Kirjoitin käsin venepäiväkirjaan päivittäiset tapahtumat pienellä viiveellä.  Ajatus oli, että voisin sen sellaisenaan kopsata blogiini.  Mutta ei sitä jorinaa jaksaisi kukaan lukea.  Siksi päädyin tämmöiseen aihekohtaiseen kirjoittamiseen.
      Verkko tuo myös turvallisuutta; sain kotoa heti viestit poikkeuksellisista sää-ilmiöistä.  Varsinaiset säätiedotukset kuuntelin kuitenkin tällä kertaa vain radiosta, milloin vain joudin.  Mutta näin tämä venetoimistoni merellä seilaa ja satamassa verkottaa ja tuo viihtyä.