Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

torstai 5. toukokuuta 2011

En minä tiedä menoistani ja tekemisistäni. Mutta jalat kyllä tietävät minne menevät ja kädet sitten rupee duunaamaan.

Olisiko NYT syytä tehdä lista tärkeistä töistä?   Ja mitä teen huomenna?
Otanko pressun ja telineet pois heti aamusta ?  Jokin asia sen tulee ratkaisemaan.

TÄSSÄ 

Ei mukavuutta, ei pakkoa 
Vain välttämättömyys.  
Työtön, eläkeläinen, vapaaherra. 
Oman elämänsä vastaava.  

Työn rytmi ja sitä seuraava lepo.  
Kiireisen päivän tuulenhenki kasvoilla
Tähtien sakarat, elämän ääripäät

Matkalla meren, keinuntaan
Värien, valojen ja tunteiden maailmaan.  
Musiikin, puheiden ja hiljaisuuden maailmaan
Joka tuntee minut omakseen.



Elämässä, ehkä myös joka päivässä, olisi hyvä olla erilaisia ja voimakkaita elementtejä.
Kuin tähden sakaroita, ääripäitä, joissa käydessään tuntee todella elävänsä voimakkaasti.
Ja tämä jokakeväinen venetouhu on yksi sellainen elementti.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/2898153/206-haaste/  Runotorstain haaste: TÄSSÄ.
.

2 kommenttia:

  1. kommentointi ei näyttänyt onnistuvan...mutta toistetaan nimettömänä:hyviä purjehduksia viimeisen säkeistön hengessä (pasanen)

    VastaaPoista
  2. Elämä hetkissä, se parasta on.

    VastaaPoista

kiruta tähä eres vähä...