Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

torstai 5. toukokuuta 2011

Pressut pois, tervetuloa, tuuli ja aurinko!

Tulin rannalle 8.20 ja poistuin 18.10.  Laskin työksi 7.5 tuntia.   Se oli sitä pressut pois, telineiden purku ja reunuslistojen, keula- ja peräpuiden ja avotilan lakkausta.  Aamun pilvisyyden jälkeen aurinko paistoi juhlavasti, mutta ei kai se vielä lakkausta häirinnyt.  Lämpötila oli juhlavasti 8-10-x ja sitten taas laski.  Tuultakin syntyi myöhemmin iltapäivällä.
           Aamulla hämmästelin, kun iso rekka tuli hakemaan venettä naapurikerhosta.  Ja se oli Marina-75, kokovalkoinen.  Pyyntihinta oli kuulemma ollut kova.  Sain siis vain sattumalta nähdä tuon veneen lähdön ja välitin tiedon eteenpäin.  Se oli mukava yhteensattuma.  Sain myös muistutuksen siitä, miksi haluan niin kiireesti telakalta pois.  Joku maalasi suihkepullolla potkuriaan samalla kun minä levitin lakkaa siinä lähellä.  Pölyä ja likaa on ilmassa ja veneessä hieman liikaa.
     Päivän happening tapahtui, kun tukevahko tuulilasivene putosi traileriliuskalla liian aikaisin ja kolahti perä edellä asfalttiin.  Sitä veivattiin siinä kai kolme varttia avustajien voimin ja katsojien tukemana, ennekuin se sai vedestä hieman kantavuutta.  Ei kuulemma mitään jälkiä pohjaan.

     Ja minä sain viimevuotisen Sikaflex-purkin toimimaan temppuilemalla.  Se oli viettänyt talven veneessä ja vielä vaan toimi, tosin piti ruuvarilla tökkiä auki.  Telineiden purku onnistui hyvin, kun minulla oli nyt kunnolliset hohtimet, joilla sain naulat irti.  Hanskoja en tietenkään ollut ottanut mukaan mutta sain kaupunkikätösiini vain yhden kunnollisen reiän ja yhden pikkutikun.  Telakointisysteemini, joka perustuu lautoihin ja nauloihin, pitäisi laittaa uusiksi.  Se pitäisi olla sellainen Klip ja Klap, senkun vaan latoo osaset paikoilleen.  Viikkasin isomman pressun ja kiikutin sen kerhomökin katto-orsille.  Se painaa 12 kg ja on valkoinen, 6x10 metriä.  Pinosin kaikki laudat väliaikaisesti veneen alle.

     Lauantain vesillelaskussa on pari sellaista, jotka ovat ostaneet juuri veneen, laittavat samantien maston ja lähtevät sitten kohti uutta kaukaista kotikaupunkia.  Siihen mielellään varaa koko päivän.  Minulle sitten merkattiin laskuajaksi 12.36, toinen vene ruokatunnin jälkeen.
     Ilma oli ajoittain todella kaunis ja meri heijasteli mystisen syvästi ja kauniisti pilviä.  Ja kävelin taas rannat ja oman laiturin läpi.

     Entäpä työmoraali ja tunnelmat?  No, työtunteja tähän mennessä 60, aika on jättänyt 33 vuotta vanhan veneen puisiin osiin jälkensä ja minä peittelen niitä lakalla.  Epävarmuuteni on kai johtunut siitä, että joudun joka päivä tekemään USEITA tärkeitä asioita.  Tämä päivä varmisti sen, että veneen yläpuoli nyt kestää jopa pienen sateen.  Ja olen koko ajan ajatuksellisesti tehnyt niin, että minulla on yksi päivä tavallaan reservissä.  Olisin siis voinut tehdä tämän tarvittaessa niin, että olisin koko perjantain pitänyt rokulia.

Ja veneen sulakkeet pitää muistaa huomenna ottaa mukaan.  Toimiva pilssipumppu lisäisi mukavasti turvallisuudentuntua.  Ja ties, vaikka ehtisi moottorinkin saada käyttökuntoon...
Poislähtiessäni huomasin, että kaapissa oli 2 käyttämätöntä BC pohjamaalipurkkia!  Häh?  Montako purkkia minä oikein sitten käytin?  Menikö niitä kolme ja minulla siis oli yksi edellisestä vuodesta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...