Mutta menoa olikin tyynessä vedessä, tällainen päivä oli nyt siunaantunut useiden tuulisten päivien jälkeen. Pääsuunta oli itään, motti jyskytti tasaisesti, vettä suihkusi pakoputkesta, mutta ... Lokin mittari ei hievahtanutkaan, eikä siihen auttanut edes mittarin koputtelu. Oliko vaijeri taas katkennut, vai ehkä pohjamaalia liuennut loki-anturin akseliin? Pieneen muistilappuun piirtyi matkalta merkintöjä; 10.06 Moot / 10.15 Valmista / 10.42 SS Ohi / 11.05 Loki aloitti / 11.23 MH-P 2.8 Mpk 5s / 11.50 Tö 5.3 / Perillä KS 7.2 12.20 Loki 1337.1
Merkkasin yksinkertaiseen lokikirjaani; 10.1 Mpk ja 2 tuntia moottorilla. Tutut kiintopisteet, Ramsinsalmi, Satamasaari, Pihlajaluoto, Mustahevonen Pohj, Tallörn, Skomakaren, Kobben olivat liukuneet ohi ja matkalla oli ehtinyt monenlaista ajatella ja kuvata.
Loki rupesi toimimaan, kun kiersin hieman sen nollausnuppia. Leikosaaren kohdalla myöhästyin vain pari minuuttia Runebergin kohtaamisesta. Tällä matkalla oli ihmeellisintä tämä tyyneys ja muutamat mystiset suuret mainingit, jotka loivat kauniita kuvioita veteen. Ja olikohan ehkä 20 venettä näkyvissä matkalla. Rannat olivat kauniita ja aurinkoisia, kerholaituri Mustassahevosessa tyhjillään. Vaikka veneen ohjailuun ja tähystämiseen onkin aina paneuduttava täydellisesti, niin on se aina myös matka omaan itseensä. Niin tälläkin kertaa. Ja minä mietin, että mitähän minä taas täältä haen....
Hiljensin kaasua tällä kertaa hyvissä ajoin, moottori ei siis käynyt liian kuumana. Pystyin siis tarvittaessa laittamaan sen tyhjäkäynnille ilman sammumisen vaaraa. Liuuin hiljaa aallonmurtajien välistä satamaan, yletyin avotilasta laittamaan kaksi alinta lepuuttajaa alas, enkä näköjään aikonut tehdä tavanomaista kierrosta laguunin pohjukassa. Aioin liukua suoraan vapaalle aisapaikalle, ja siinäpä oli oikealla aika lailla tutun oloinen purjevene; sehän oli TUULI. Ja avustajakin siihen tuli, joten pääsin tyynessä aivan ongelmitta laituriin. Ainoaksi ongelmaksi osoittautui tukahduttava kuumuus.
Ensin tietenkin pikapikaa useita valokuvia tästäkin merkkihetkestä. Omistan nämä hetket itselleni ja veneelle; vesi, sähkö, moottori, siivoilua, järjestelyä, lokikirja puomipussi. Sitten jotain syömistä, lepoa, musiikkia ja mietiskelyä. Jossain vaiheessa sitten laiturille juttelemaan, siinä juuri keulani edessä on laiturilla pöytä. Vasemmalle puolelleni oli tullut myös tuttu vene, MONSOON.
Siinä sitten tiukkaan näiden veneiden omistajilta selitystä tähän asiantilaan. Kuinka minun veneeni voi olla tällaisessa pläkässä, vaikka se on TUULEN ja MONSUUNIN välissä. Olen kuulemma joutunut juuri kahden säärintaman väliin.
Lisää iloista väkeä on saapumassa paikalle, tämä lupaa hyvää tälle illalle. Kaunissaaren laguunissa veneeni kelluu turvallisella aisapaikalla. Salongin mahonkisessa hämärässä minä viritän jossakin vaiheessa kitarani ja laitan laulukirjan valmiiksi.
Se on kesää nyt ja minä olen ensimmäistä kertaa nyt täällä. Lähden kävelylle saareen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...