Perinteinen retki Isoon Vasikkasaareen tuttavan Fiskarilla

Kävimme perinteisellä alkukesän retkellä jonka kohteena oli tämä upea Espoon ulkoilusaari.  Vuorovene ajaa kesäisin sinne, ja se on täynnä mahdollisuuksia:  Iso nurmikenttä, pääkaupunkiseudun paras grillipaikka, jonne mahtuu varmaan 50 ihmistä, hieno kahvila, ravintola Gula-Villan laitureineen, hieno hiekkaranta, suihkutila, hyvät laiturit ja poijupaikat eri puolilla saarta, kaksi muutakin grillipaikkaa ja hienolla näköalapaikalla sijaitseva istuinryhmä läntisellä puolella.
     Ja on siellä näkötornikin.  Pieni osa saarta on yksityisaluetta.  Lähdimme matkaan Suomenojan venesatamasta, mikä sekin on upea paikka.
Tässä toisen veneessä olemisesta tuli jälleen todettua se, että pitäisi oikein tehdä muistiinpanot veneestä, että missä mikäkin köysi on, ja miten niitä käytetään.  Monessa kohtaa tulee äkkiä pientä neuvottomuutta ja sähläystä.  Peräköyden ja poijun kanssa selvisin vain pienellä tuurilla.  Mutta gastin olisi aina hyvä käyttää hieman energiaa ja aikaansa, jotta asiat sujuisivat mahdollisimman joustavasti.                                      

Saarta on hieman vaikea kuvata, siihen ei edes 30 kuvaa riitä, tässäpä kuitenkin jonkinlainen valikoima siitä.  Tällä kertaa siellä ei ollut väkeä tungokseen asti, vaikka ilma oli tavattoman hieno.  Lienee tämä helatorstai vaikuttanut asiaan.   Me vietimme aikaa nurmikolla, välillä käytimme makkaroita grillissä, nautimme kesäisestä levosta ja oli hyvä kuulla muiden kuulumiset.  Jonakin vuonna ryhmässämme on ollut lähes tusina ihmistä, tällä kertaa emme saaneet edes lentopallopeliä aikaan.  Itse sentään yritin heikossa tuulessa saada leijan lentämään, aika turhaan.

     Pohjoispuolen laiturilla oli muutama vene, itsekin osuin yhden rantautumista hieman avustamaan.  Siinä hässäkässä sitten unohdin termosmukini sinne laiturille ja sitä piti erikseen kaukaa tulla hakemaan.  Pari veneilijää siinä totesi, että löysihän se orpo muki sitten kotinsa.  Veneliikenne siinä salmessa on  varsin vilkasta.  Kahvila sattui nyt olemaan kiinni, joten jäätelöt jäi meiltä saamatta.  Saaressa on myös pieni mökki, joka on jollakin tapaa ehkä käytössäkin...  Ravintolaan sentään pääsimme avaamaan terassikauden oluttuoppien merkeissä.  Senkin laiturissa oli useita veneitä, mutta tuulen näki nyt selvästi hieman jo nousseen.
     Se tuuli, ehkä noin 6 m, sitten ehkä siivittikin aikaista kotiinlähtöä.  Kotimatkalla mittailtiin moottorista kierrosnopeutta käsimittarilla.  Suomenojan venesatamassa oli todella paljon veneitä vielä rannalla ja muutenkin siinä oli vahvasti tuota telakkatouhun tuntua.  Rantakahvila siellä on hieno ja se tarjoaakin kävelijöille  mukavan lepohetken.  Siellä on myös venetarvikeliike ja näkyy hieman kauempana olevan myös Bauhaus ja puutavaraliike.  Että on niillä hyvin asiat, mutta sietääkin, sillä sehän taitaa olla tämän seudun suurin satama, 982 venepaikkaa.