Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kaksi päivää ja yksi yö veneellä

Isopurje olikin kellarikomerossa, löysästi pakattuna isoon pussiin.  Ei siis siististi viikattuna keittiön yläkomerossa.  Syksyllä kai olin sen suoraa veneeltä vienyt sinne kuivattamatta sitä olkkarin lattialla.  Nyt se oli auton tavaratilassa, enkä siis voisi lähteä vesille.

     Nyt olin kaksi päivää veneellä, siinä samalla kuvasin auringonlaskun tunnelmia ja kun heräsin kolmen jälkeen, niin sitten sain tallennettua auringonnousun ja sen upeat heijastukset vedessä.  Nuoriso oli kuulemma raakkunut puoleenyöhön ja pidemmällekin Marjaniemen suunnassa ja linnut jatkoivat konserttia sitten siitä.  Pari onkijaa tuli jo puoli viideltä kanavan rannalle, ihailtavaa aktiivisuutta.

     Minä lepäilin veneellä, nautin kesäisestä ilmasta ja opettelin käyttämään uutta puhelinta.  Tein ostosreissun Roihuvuoreen, ja kävelin muutenkin pitkin rantoja.  Nyt myös sinne Tammisalon kanavan taakse.  Aamulla laiturilla kävellessä kuului aivan jalan juuresta ronkumista.  Pari sorsaa siinä oli ja näyttivät kovin haluttomilta siirtymään veteen.  Keulaportaani olivat siinä metrin päässä ja pääsin sinne varovasti, häiritsemättä lintuja.  Sorsat näyttivät rannallakin todella nauttivan aamuauringosta.  Ensimmäisen hyttysen olin tavannut kerhomökin sisältä.  Tuuli oli molempina päivinä jossakin vaiheessa varsin pirteä.

     Kun sitten tunsin liikunnan tarvetta, järjestin keulahytin asuttavaan kuntoon, siivosin akkukotelon, pakkasin paljon tavaroita sohvien alle, käytin 12V imuria, järjestelin ohjaamon pöytää.  Pakkasin kumipatjan ja lämpövaatteet sohvatyynyn sisään; siihen on hyvä nojata.  Viritin keulapurjeen skuuttiköyden valmiiksi ja hoidin kaikenlaista muutakin pientä puuhaa.

Totesin koulunäkin vallan erinomaiseksi muonaksi.  Ajattelin, että en nyt hellekautena ollenkaan käyttäisi veneessä margariinia.  Ja muutenkin siirtyisin aikalailla kasvisruokaan.  Pieni 160 g kaasupullo oli illalla loppunut, vaihdoin sen vasta aamulla hytin katolla.  Pienet suhinat siinä aina pääsee, sen takia se on tehtävä ilmapullossa.  OHJE KAASUPULLON VAIHTOON:  Puhdista sekä kumitiiviste, että pullon vastaava pinta hyvin kaikesta liasta.  Venttiili suljettuna, kierrä ensin hitaasti siihen kohtaan asti, missä piikki osuu ensi kerran pullon pintaan.  SITTEN:  kierrä nopeasti paikalleen tuulisessa paikassa.  Älä hengitä operaation aikana (noin 10 sekunttia).  Kaksi ihmistä pystyisi kiertämään pullon paikalleen muutamassa sekunnissa.  Jätä laite ulkoilmaan tuulettumaan 5 minuutiksi.  Varmista haistelemalla, että se ei vuoda.  Säilytä myös vanha kaasupullo ulkoilmassa, koska siitä voi yhä vuotaa kaasua.  Ja nämähän ovat siis ULKOILMASSA käytettäväksi tarkoitettuja.  Jos kaasupullossa on ruostetta, niin se luultavasti alkaa vuotamaan.

Iso puuvene, se "hirsilinna", oli rannalla vuotamassa, sen pohjaa turvotettiin.  Luovuttamisen merkki.  Jotenkin se aina ottaa sieluun....  Osaan rannasta oli merkitty parkkikielto viikonlopun vesillelaskuja varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...