Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

maanantai 30. toukokuuta 2011

20 Päivää vesillelaskusta ja masto siis tuli pystyyn. Entä unohtuiko siinä kiireessä joku asia hoitamatta?

Viimeksi veneeltä lähtiessäni olin niin tohkeissani, että aivan varmasti UNOHDIN SULKEA VIRRAN AKKUJEN PÄÄKYTKIMESTÄ.  JA UNOHDIN MOOTTORIN MERIVESIHANAN AUKI.
Voi V.   Se maston pystytys oli sen verran stressaava homma.  Ja kausi on alussa.  Ja minulla oli kylmä ja kiire.  Ja olin lauantaiksi lähdössä tuttujen kanssa Tallinnaan.  Ja Ja Ja Ja.  Taas todiste siitä, että kun tulee joku uusi ilmiö, kuten avustaja veneessä, niin se rikkoo helposti rutiinin ja normaalit varmistukset jäävät tekemättä.

Mikä olisi pahin, mitä voisi tapahtua?  Joku moottorin vesiletku tai vesikannen tiiviste voisi falskata ja Itämeri voisi tulla kyläilemään.  Lauantaina Tallinnan  matkalla olisi ollut aikaa pohtia tätä, mutta minä vaan juhlin.  Onhan siellä automaattinen pilssipumppu.  Tärkeämpää oli tuoda lahjaksi hieno pullo erikoista yrttilikööriä kaverille, joka on paljon auttanut minua.
     Maanantaina tulin rantaan, ja totesin, että mitään vahinkoa ei ollut.  Aamu oli ollut sateinen ja tulin rantaan vasta puoli kahdelta.  Toin tullessa yhden mainion kumipatjan.  Talitintti taitaa olla tehnyt pesän kerhorakennuksen katon alle, joku oli unohtanut paljon kukkia rannalle, ja sitten oli tuo irtipäässyt työlautta, joka uhkasi silkkiuikun pesää.  Totesin myös, että kymmenisen meriharakkaa oli asettunut lintusaarelle.  Ja paljon lokkeja oli siellä ikäänkuin hautomassa.  Ovat havainneet paikan turvalliseksi.
     Juttelin pitkään erään naapurikerhon jäsenen kanssa ja sitten myös Albin-vneneilijän, jolla on nyt viikonlopulla vesillelasku.

Iltapäivä oli kirkas, Lounaistuulta merillä ~10m.

Jotain tehdäkseni ryhdyin virittämään Isopurjetta puomille.  Löysin Genuan ja fokan.  Mutta missä on isopurje?  Ei sitä löytynyt kotoa kaapeistakaan?  Olisiko kellarikomerossa?
Vein lähtiessäni hiomatarvikelaatikon varastokomeroon.

     Tallinnan matkalla selkisi myös, että kaksi tuttua veneilijää on lähdössä kesällä Virolahdelle, itäänpäin siis.  Se olisi viikkoa pidempi matka ja minähän olin heti lähdössä mukaan.  Gastiksi tai omalla veneellä.  Minnemaat olisi pari solmua heitä hitaampi, joten...  Mutta ans kattoo.  Siinä kuitenkin taitaa nyt olla tämän kesän eräs päätavoitteista.  Ja kohta mennään Espoon Vasikkasaareen jokakeväiselle retkelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...