Moottori ja akselilaippa olivat paikallaan, kuinka, siitä kerromme myöhemmin. Odotuksen turtumuksessa olin unohtanut tyhjentää veneen roskiksen ja olisin toki voinut huolehtia myös veneen keulasäiliön täyttämisestä tuoreella vedellä. Laiskuus...
3.7. klo 19.00 joka tapauksessa irroittauduimme laiturista... liekö ilmassa pientä jännitystä moottorin kiinnityksen suhteen... ei kai. Vain normaali matkan jännitys ja valmiustila. Toinen vene hieman viipyi, kun oli naapureille selitettävä tilannetta...
Yleissuunta oli etelään, joka oli minulle yllätys, en ollut ehtinyt osallistua suunnitteluun... Kökaria kohti menisimme, mutta emme siis Lumparnin kautta. Ilma oli aika hieno, ja monen tuulisen päivän jälkeen oli nyt ilo ajaa kirkkaan taivaan alla. Vilkaisimme pientä telakkaa, oikealla olevia muutamia maantiesiltoja, jotka tavallaan jatkavat Maarianhaminan niemeä etelään. Isoilla laivoilla on tapana oleilla toisella, Länsipuolella.
Pari purjevenettä heikossa tuulessa, vasemmalla nuo suuret, paljaat kalliot, jotka ehkä joskus ovat olleet metsän peittämät. Kalastajien pyöreitä väylämerkkejä ja kohta jo aukeni etelässä avoin meri, lounaan suunnassa rivi, 6, tuulivoimaloita. Hyvin ne soveltuivat tuohon ympäristöön jauhamaan sähköä ihmisille. SAR-alus tuli vastaan, kalliolla yksinäinen luotsirakennus, hieman ahtaampia väyliä ja värikkäitä pikkumajakoita meressä. Koillisen suuntaa sitten ajaessamme tuli hieman isompi rahtilaiva vastaan. Myös Finnlinesin lautta. Saaren rannalla joku teollisuusmainen rakennusryhmä, mitähän siellä...?
Pitkät ulapat olivat uuvuttavia, minäkin suoritin siinä ajovuoroani. Sen jälkeen tulikin sitten väylänmutka, josta, HUPS, pitikin kääntyä kaakkoon, pientä väylää Kökarin suuntaan. Vetovuoro vaihtuu, on helpompi olla seuraajana. Pitkiä olivat taipaleet olleet, koska vasta klo. 22 olimme aloittamassa tätä osuutta.
Aurinko oli lännessä varsin alhaalla, veden pinta lähes peilityyni. Kyrkosundetin varrella oli tavattoman kauniita saaria, ja välillä niiden kallioisissa poukamissa näkyi veneitä ja metsästä pilkotti taloja. Räpsin kuvia minkä kerkesin, sillä näin kaunista ja suojaista paikkaa harvoin löytää. Jonkun sillankin ali piti mennä ja muutamaa merimerkkiä tarkkailla. Hieman arvelutti ajankohdan myöhäisyys, joutuisimmeko tässä vielä pimeässä rantautumaan? 22.20; aurinko laski yhä alemmaksi, harsopilvet antoivat sille hienoja sävyjä. Matalat kalliot ja kaislikot olivat auringon viime säteissä taianomaisen kauniita. Ehkäpä meidänkin pieni laivastomme, rannalta katsottuna. Ihmisiä tai veneitä ei näkynyt liikkumassa, menimme kapeata väylää myöten suunnilleen kaakon suuntaan. Tarkoitus oli pysähtyä ennen Kökaria, ehkä noin 7 Mpk päähän siitä, jonkun autiosaaren rantaan.
22.35 taisi olla viimeisin näkymä auringosta. 22.40 Edessämme, metsän takaa nousi täysinäinen, himmeä kuu. Kohta se jo näkyi kaukaisten puiden yläpuolelta. Näimme sitten vieläkin vilahduksen auringonlaskusta, pimeästä ei kuitenkaan pelkoa olisi, taivas pysyisi pitkään kirkkaana. Kuvailin kuuta, harvoin pääsee sitä näin hienosti kuvaamaan. Kävimme tarkkaan kaikua tuijotellen tutkimassa erään saaren poukaman, mutta se olikin suojelualuetta.
Jatkoimme, kohta oli vuorossa seuraava saarien sokkelo, jonne taas varoen ajettiin; keulatähystys ei tässä auttanut, oli vain katsottava syvyyskäyriä ja kaikua. Klo 23.10, kun punertava viiva vielä hehkui läntisellä taivaalla, olimme kiinnittymässä kallioisen saaren kaakkoispuolelle. Köydet rantaan, minä hoidin ankkuria. Toinen vene joutui vielä vaihtamaan puolta, mutta sittenpä olimme jo turvallisesti kiinni saaren rannassa ja niinollen vapaat iltatoimiin. Kevyt iltapala, keitettiin kahvi jommassakummassa veneessä.
Tässäkään saaressa emme paljoa hypänneet. Kiertelin rantaa hieman ja otin lisää iltakuvia. Kamerani jaottaa kuvat vuorokausittain (tyhmää, ettei itse saa perustaa kansiota ) ja seuraavan kansion ensimmäiseksi kuvaksi tuli kuva merikartasta.
Yö oli tyyni, heräsin naapuriveneestä kuuluvaan koputukseen. Nyt oli vuorossa pikaherätys ja äkkilähtö. Rantakäynnit, ja sitten jo keulaköysien irroitus ja ankkurien nosto klo 6.30. Matkaan; tarkoituksena ajaa pysähtymättä Kökarin pohjoispuolelta Jurmoon....
Tarina jatkuu... mutta vasta muutaman päivän kuluttua, sillä nyt, 19.7. !!! on tarkoitus tehdä kesän ensimmäinen reissu SAAREEN. Malttakaa, vaikka voinhan ehkä sieltäkin kirjoittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...