Rantautuminen: Gastina moottoriveneen keulassa tai perässä

Periaatteena on, että asiat tehdään silloin, kun kapteeni, kippari käskee.  Toisaalta seurataan muiden tekemisiä ja ajoitetaan hommat niiden mukaan.  Kussakin veneessä on omat tapansa ja niihin on vieraiden mukauduttava.  Omista tekemisistään kerrotaan muille selkeästi.  

Kun perässä nostan ankkurin, on tärkeintä että en kolhi veneen kylkeä sillä.  Kylkiluiden ruhjoutumisen uhalla heittäydyn veneen laidalla ja kurotan käteni kauaksi, pitääkseni ankkurin mahdollisimman kaukana Gelgoatista.  Eikä ankkurin narua kiskota voimalla ja vimmalla, vaan rauhallisesti, ajan kanssa, annetaan ankkurin kaikessa rauhassa irrota pohjasavesta.  Lausutaan sitten ehkä huomautus, jos sakkelia  ei ole varmistettu sokalla.  Ankkuri huuhdellaan kunnolla, viimeiset savet tarvittaessa talouspaperilla.  Kädet pestään pentterissä ennenkuin mihinkään muuhun kosketaan.   Jaa... pitääkin ostaa tiskiharja ankkurin pesua varten, se sidotaan lenkkinarulla kaiteeseen. Uppoavalla ankkuriköydellä on taipumus likaantua, sitä voi yrittää huuhdella huljuttelemalla. Tässä moottoriveneessä ei ollut kaiteita, jotka olisivat haitanneet laskua, niinkuin Marinassa.  

- Irtosi!       Huuhteluäänet, ja       - Ylhäällä!    kertovat kipparille ajankohtaisen tilanteen.    

Ankkuriköysi jouhevasti laskostettuna ja ankkuri siihen päälle valmiiksi seuraavaa laskua varten. 

Valmista!

Poijuun kiinnittymisessä mitään suurempia ongelmia ei matkalla tainnut tulla, kerran taisin hakata poijun rautoja viisi kertaa jolloin kippari ehti jo kysellä, eikö se jo osu....    En jotenkin halunnut laittaa koukkua poijun alempiin osiin linkkuuntumisvaaran (?) vuoksi, vaan siihen ylempään.  Puhein sovitaan etukäteen, miten poiju otetaan;  - - - - Haalea poiju oikealta puolen.  Ja kippari kun sopivasti nojaa venettä poijua vasten muutaman metrin matkalta, niin jo on ihme, jos ei gasti siitä jousihaalla tavoita.  Kannattaa ensikosketusta yrittää veneen keskivaiheilta, sivukannelta, jolloin on pidempi aika yrittää.

- Kiinni!  ilmaisee, onnistumisen.  Ja jos on tarvetta, niin poijuköysi viedään kipparin polvelle ja mennään itse otttamaan tukea naapuriveneistä.

Peräköydet on laitettava siististi vyyhteen aina uudestaan, vaikka ne olisi vain levitetty penkille.  Niissä ei saa olla pienintäkään sotkeutumisen mahdollisuutta.  Jousihaka on oltava valmiina poijuja varten, ja lenkki, silloin, kun pitää kiinnittyä vain paaluihin.  Poiju- tai ankkuriköyden jatkaminen toisella köydellä solmulla... Merten valtiaat meitä siitä varjelkoon!

Keulassa on omat kuvionsa, keulatikkaiden varmistus narulla ja paikoilleen laitto. Pitkä köysi on oltava valmiina luonnonrannoissa ja sen, joka rantaan hyppää, on oltava varmajalkainen.  Minulle tämä tehtävä osui matkalla vain pari kertaa. Siinä on sitten varjeltava, ettei keula kolahda rantaan.  Ja sitten, niin keulassa, kuin perässäkin odotetaan, että muut asettavat köydet sopivaan pituuteen ja sitten laitetaan oma köysi niihin sopivasti.  Laituriköydet ovat lyhyitä, mutta jos niitä yrittää käyttää kylkikiinnitykseen, voivat ne äkkiä jäädä lyhyiksi, esim. polttoaineen tankkauksessa.

     Veneen omistajan tulisi aina varmistaa kaikki köydet.  Olen itse ollut kalliorannalla solmimassa miljoonaluokan veneen keulaköysiä, ja nähnyt, kuinka omistaja on jättänyt ne tarkistamatta.  Minähän vetelen kolme solmua myttyyn, mitä lie, siansorkkia, kai ne siinä pysyy.  

Solmuista käytän itse veneen pollarissa siansorkkaa, joka siis ei ole varsinainen solmu, varmistettuna muutamalla lenkillä.  Paalusolmun osaan, jos oikein pinnistän.  Ja sitten tätä ulkosorkkaa ja myttyä.

Näillä mennään.  Ja muistetaan se, että kun kaiken tekee rauhallisesti, niin on tuplaten enemmän aikaa.

Rantautumisessa on tärkeintä ottaa ensin paniikki pois.  Se tehdään hiljentämällä moottoria ja vauhtia jo pari minuuttia etukäteen.  Siinä samalla mielikin rauhoittuu. Eikä huutoa eikä paniikkireaktioita, vaan selkeitä käsimerkkejä.

Myönnettävä on, että ensimmäisessä rantautumisessa luonnonrantaan, minä olin aika pihalla. Mutta kyllä se siitä sitten sujui. 3 ihmistä moottoriveneessä oli hyvä määrä. Fiskari pärjäsi yhdellä osaavalla ihmisellä.