Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

perjantai 14. lokakuuta 2011

Maston lasku ja valmistautuminen telakointiin

Ryhdyin tiistaina laskemaan mastoa, kun kerta oli pitkästä aikaa hyvä ilma.  Mastonosturilla valmistauduin sitten jo ratkaisuvaiheessa miettimään, kuinka viritän köysiä maston anturista maston tyveen, jotta pystyn suoriutumaan hommasta yksin.  Jollakin taljalla se olisi saattanut onnistua.  Onneksi sitten pari venekerhon jäsentä sattui osumaan paikalle ja sain apua veivaamiseen.  Omalla aisapaikallaan vene sitten nyt lepää ilman mastoaan, kuin moottorivene ainakin.
          Olen roudannut kamoja hiljalleen pois,  mutta minkäänlaista työlistaa en ole löytänyt tai miettinyt.  Pitäisikö nyt jotakin erityistä muistaa?  En oikein jaksa ajatella asiaa.  Rannallakin käyn nyt päivittän lähinnä oman terveyteni vuoksi ja siinä samalla siivoan ja pakkaan mukaan repullisen kamaa.

Kotona tavaroita on jo pari kuutiota makkarin lattialla; siinä ne hiljalleen menettävät veneen ja syksyn tuoksua ja kelpaavat sitten lopulta komeroon säilytettäväksi.  Paljon on sellaista, joka pitää pestä.  Minkäänlaista paniikkia tai tuntua ylettömästä työmäärästä minä en tunne.  Pienenä pelkona minulla on, että en saisi tehtyä telakointi-rakennelmaan mitään parannuksia.  Inhoan sitä 2 tuntista vasarointi-urakkaa mikä puurakenteiseen katokseen liitty.  Sen pitäisi olla sellainen Kli-Klap-sisteemi.  Harjan laudat pitäisi esim. saada vaan levitettyä kurkihirren ylle.  Niiden pitäisi olla toisissaan kiinni, jollain josutavalla aineella, esim. kumiletkulla.
     Siinä mielessä kävinkin jo Etolassa ostamassa kumilevyä, mutta se taitaa kelvata vain lautojen päihin pehmusteeksi.

     Eilen oli Kipparikokous.  Olin jo unohtanut sen, ja palannut kotiin, mutta vaimo muistutti asiasta juuri ennenkuin puhelimeni kalenteri ehti muistuttaa.  Ajoimme rantaan yhdessä ja saimme hienoja kuvia sateenkaaresta ja aurinkoisista rannoista.

Veneen nosto on huomenna, lauantaina, aikaisin aamulla.  Siinä ei ehdi paljoakaan jännittää.  En mene ostamaan rommipulloa tänään, vaan teen rantaan normaalin keikan ja pelkään, että se tehtävälista pulpahtaa jostakin esille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...