Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kesän 2012 Veneretket nipussa, OSA 3

Kaunissaaressa oleskelu jatkuu rauhallisena:
Torstaina 16.8.2012   56 valokuvaa.  Kaunis aurinkoinen ja TAAS tyyni päivä.  Satamaan tuli suuri saksalainen katamaraani; 6x13 m, syväys 60 cm, 2 nostoköliä, kapeata, syväys tarvittaessa 2.30 m.  
Olivat olleet Saimaalla viettämässä elämänsä unelmalomaa.  Mukava vanhempi pariskunta.
Kaunissaaren sijainti:  60 10,1 P   25   21,4   I    Otin valokuvan paidasta, jossa tämä oli.  Illemmalla saksalaisevene vaihtoi eteeni laiturin päähän, aisan ulkopuolella.  Aika huikea vehje se oli.
Päivä oli taas niin leppoisa kuin vain suinkin voi olla.

     Perjantaina 17.8.  135 kuvaa.  Saksalaiset lähtivät Kalliosaareen, suosittelin Malkasaarta.  Kahvini alkoi olla lopussa, sain ostettua ravintolasta 150 g annospussin.  Latasin siellä puhelinta ja otin kahvit.  Tupakoiva korsteeni, pienin pv tuli viereen.  Pesin pyykkiä.
Illan pimeydessä näppäilin kitaraa avotilassa lyhdyn valossa; todella kivan tunnelmallista.
Öljylamppu, pimeys, nuotit ja kitara on hieno, hunajainen yhdistelmä.

     Lauantai 18.8.  Aamulla 87 venettä satamassa, illalla huikea ruuhka, 102 venettä ja yöllä tuli vielä lisää.  Näytin pienelle Nepalissa asuvalle suomalaistytölle, kuinka salakat syövät spaghettia.  Ressukat eivät saa edes 5 cm pätkää nieltyä...  Ja pidempää ne kuljettavat riemusaatossa pitkin satamaa ison lauman takaa-ajamana.  Joka ei ole tätä harrastanut, ei tiedä kesän ja lapsuuden riemuista mitään   :)
Vuorovene toi täyden lastin päiväkävijöitä, ravintolassa taas kahvi ja munkki.  Beach-turnauksessa oli 5-6 joukkuetta, lähdin karkuun, kun näytti, että joku saattaa yrittää värväystä.
Akuissa virtaa   12.43,   12.81    ja  12.67 V.   Tuosta ensimmäisestä latailin puhelinta.  Veneen kuumuutta väistyin välillä rannan viileyteen ja seurailin sieltä tämän huiken ruuhkan syntyä, veneitä saapui jatkuvasti lisää...  Oli jännää katsella, kuinka löysivät paikkansa.
     Joku piti savuavaa grilliä laiturin pöydällä, minä järjestin itselleni suihkun avotilaan; olipa virkistävää.  Ja olihan sitten illalla taas tavanomaiset mukavat laiturilaulut, kivaa.  Joku tietenkin aina ottaa hieman liikaa, ja sitten pitää hoivailla veneeseen.  Ei siinä mitään, se on kesää.  Illalla myöhään pimeässä kävimme kalliolla ihailemassa Söderskärin juhlavalaistusta.  Oli näes Majakkapäivä.  Sinne oli ollut retkiäkin, mutta en tiennyt niistä.  Ruuhkaa kuulemma oli ja kuviahan on verkossa...

Sunnuntai 19.8.  79 Valokuvaa.  Aamulla 105 venettä laiturissa klo 7.30.  Minun kohdallani ennätys.  Löysin veneeni keittiötason tukipalasen, joka oli ollut kateissa jonkin aikaa.  10.40 erikoinen puinen purjevene GUSTAVA tuli ystävällisesti lähelle.  Sunnuntai ja siihen liittyvät touhut...  Veneilijöillä juhlan jälkeistä hiljaisuutta ja toipumista...  Sunnuntaista tuli hieman pilvisempi, klo 14 pisaroi...  16.25 juhlat ohi, vain 15 venettä jäi.   Eräällä aisalla oli hylätty ? nätti tukkiankkuri.  Tuttu naapuriveneilijä ehdotti Iltapäiväkossuja laiturilla ja siinähän se päivä sitten kääntyi illaksikin.  Sorsanmetsästys oli alkamassa...  Ja täällähän on tunnetusti nopeakätisiä nmiehiä, joten en minä yhtään epäile, etteikö grillillä joskus sorsanliha paistuisi...
     Twitter @etanatikku kirjoitti:  "Minun käteni eivät ole veressä ja höyhenissä, vaikka suupielistä rasva nyt valuisikin..."   Juttua ja tarinoita riitti kuultavaksi, sateen sitten alkaessa siirryttiin isännän veneeseen.  Mukava musta koira oli rauhallinen osallistuja.
     Kuulin töistä:   Erään pitkäaikaisen saarelaisen teltta oli lopullisesti purettu, siinä sitä oli riittänyt työtä tuntikausiksi.  Ja sitten olisi kalakerhon mökillä puiden klapittamista koneella...  Ahkeralle miehelle riitti puuhaa.

     Maanantai, Yöherätys 3.30    7.30 aamiainen.  Päivä oli kaunis, pohjoisrannalla humisi tuuli.  Odottelin hieman sen loppumista ja ihailin tyhjää lahdenpohjukka, missä oli 28 poijua vapaana.  Kun möykkäävä veneporukka tuli lähes tyhjässä satamassa juuri eteeni, oli lähtö sitten aika helppo tästä luonnonkauniista paikasta.   Hyvässä myötätuulessa kotiin...  Myötätuulessa lokiin kertyi vain  9.7 Mk tavanomaisen 10.1 asemasta.  Olin vielä käynyt Mustassa Hevosessa katsomassa kerholaituria... mutta tuuli olisi hieman tehnyt sen levottomaksi, en siis käynyt laiturissa.  Siispä kotisatamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...