Reppu selässä, vuoroveneellä, laulamaan ja valvomaan yötä keittokatoksella. Nyt olisi edessä erilainen Kaunissaaren viikonloppu. Tein aamulla äkkiä lähtöpäätöksen; tämä olisi helppo ratkaisu, ei tarvitsisi omalla veneellä ajaa neljää tuntia. Ja nythän oli kesä, pientä palelua voisi yöllä olla, mutta sen kyllä kestäisi. En todellakaan halunnut telttaa painokseni. Sitäpaitsi nyt oli muinaistulien yö, ainakin yksi niistä.
25.8. Lauantaina löysin Vuosaaaren rannasta lautan lähtöpaikan ja lastasin alakannelle rinkan ja kitarapussin. Varsin keveät kamat tällä kertaa, ruokaa ehkä hieman liikaakin, pärjäisi tarvittaessa parikin päivää. Ja meno lautalla meren yli oli kovin erilaista kuin omalla veneellä. Matkustajia taisi olla n. 36. Erilaisuus tuo ihmiselle mukavaa piristystä. Kaunissaaren päälaiturilla iloinen polttariporukkia juhli reippaasti.
Ravintolassa törmäsin ilokseni heti mukaviin laulaviin ihmisiin, jotka olin jo edellisellä kerralla tavannut. Siinä meni mukavasti useita tunteja. Ja lisää porukkaa tuli ja ilma meitä helli. Juttuakin ja olutta piisasi; eikös aiheesta ole laulukin. Juhlien alkaessa ja ihmisten siiirtyessä kerhomökille minun oli aika poistua; kaiuttimista kuuluva mökä viimeistään varmisti sen.
Illaksi sitten marssin eteläiselle keittokatokselle. Kaunis meri ja tyhjä hieno hiekkaranta aukeni edessäni. Muita ei ollut, tämä huikaisevan kaunis paikka oli tuntikausia yksin minun, nyt kun muu väki oli viettämässä Sikajuhlia ravintolassa.
Istuin erään iltaista valmistavan telttailijan kanssa klo 22-23. klo 23-01 olin yksinäni, tuijotin tulta, merta, tähtiä ja seurasin yön kulumista. Pieni epäilys onnistumisesta oli jo haihtunut mielestäni; tämä retki oli onnistumassa. Muinaistulien yöt; entisaikoina olivat tulet palaneet Itämeren rannnoilla.
Palelu ei liiemmin haitannut; oli minulla mukana lämmin vaatekerta repussa, mutta sitä en viitsinyt koko yönä laittaa päälle...
01 Jälkeen sitten alkoi laulajaporukka saapumaan katokselle, pieni yllätys oli kun lyhdyt alkoivat vilkkumaan metsässä. Yhteistyö toisen kitaristin kanssa sujui upeasti; minä sain laulaa mitä halusin, ja hän tuli helposti mukaan. Ihmiset tykkäsivät tietenkin enempi nykyisistä suosikki-iskelmistä, minun ohjelmistoni oli tälle porukalle hieman oudompi. Istuttiin aamu 04. asti, klo 05 oli pari väsynyttä nukkumassa hiekalla tai penkeillä. Itse yritin hetken aikaa penkillä sadesuojani alla, mutta ei siitä mitän tullut. Taivas alkoi jo vaalenemaan, aamu oli tulossa ja kiertelin rannalla odottamassa aurinkoa. Se tosin nousi suunnasta, jossa saaren puut peittivät sen.
Lämmitin tulella aamiaisvedet; kahvia tai teetä, kunnolliset voileivät ja makkarat. Mitään perusteellisempaa ruokaa ei; tomaatit ja kurkut ja salaatit olivat helppoa syötävä.
En tällä kertaa katsonutkaan Laguunin vierasvene-satamaan päin. Matkatavaroiden kera oli luontevinta kulkea vain keittokatoksen ja lauttarannan väliä. Aamulla kävin vielä ravintolassa lataamassa puhelinta. Saaresta en nyt voinut lähettää tekstejä, kun puhelimen akku oli koko ajan loppumassa.
Sunnuntaina puolelta päivin lähes helteisessä ilmassa paluu Vuosaareen. Ja vuoroveneessä oli taas iloista porukkaa. Reissun seurauksena oli sitten kurkussa pitkän aikaa tiettyä käheyttä. Mutta olin kaikkinensa tyytyväinen; ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi.
Kaunissaaressa vielä kierrän reppuselkäisenä trubaduurina... ehkä taas ensi kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...