Lintu kuoli ja tipahti veneemme etukannelle

Olin erittäin hitaasti ajamassa Kaunissaaren sataman pohjukassa.  Äkkiä näin jotakin tummaa tippuvan alas etuvantin tuntumassa.  Ensi ajatukseni, oli, että EI!  Taas jotain arvokasta tippuu mereen ja tiedossa on pakollinen retki venetarvikekauppaan.  Maston edessä istunut sanoi kuitenkin, että se oli pikkulintu, joka kuoli.  Häh!  Miten se oli meidän mastomme huippuun joutunut?  Ajattelin ensin, että oliko joku petolintu varastoinut sen sinne...

Edellisenä iltana oli eräs veneilijä kertonut tarinan, kuinka suomalaiset diplomaatit olivat jossakin maassa vieneet lahjaksi komean lasisen lintupatsaan.  Maahan, jossa YKSI lintu merkitsee kuolemaa.  Sinne oli sitten kiireesti tilattu pari lintuveistosta lisää.  Kun nyt satuimme olemaan tämän veneilijän lähellä siinä, niin kerroimme linnusta ja kysyimme häneltä tulkintaa tähän tapahtumaan.  Tulkintaa ei löytynyt, ajoimme aallonmurtajista merelle ja minä laitoin kaikuluotaimen päälle ja ajoimme siitä suoraan etelään karikon ja sen pienen kallioniemen välistä.  Ja meillä oli siis keulakannellamme tämä pieni, kuollut, lajiltaan tuntematon lintu.

Jonkin ajan päästä pääsin keulakannelle tutkimaan sitä.  Otimme useita kuvia, en pystynyt tunnistamaan lajia.  Siinä tuli mieleen, että se oli ehkä kuitenkin törmännyt vanttivaijeriin ja heti kuollut.  Mutta kuinka voi lintu törmätä niin hitaasti liikkuvaan veneeseen?  Ei ollut rengasta hentoisissa jaloissa, sellainen västäräkin kokoinen se oli.  Mitä tekisimme sille?  Entäpä jos se olisi ennestään tuntematon lintulaji Suomessa...  saisimmeko niskaamme koko lintubongariyhteisön vihat?  Vai saisimmeko ehkä tavattoman arvokkaan bongauspisteen?

Kuvausta varten olin hetkeksi levittänyt sen hienot, hentoiset, mutta niin vahvat siivet.  Sanoin; Maasta olet Sinä tullut....  Ojensin käteni veneen partaan yli ja päästin linnun putoamaan aaltoihin.  Keulassa istunut jatkoi:   -Ja mereen olet Sinä joutuva.

Tämä tapahtui lyhyellä retkellä, josta kohta kirjoitan lisää...