Minnemaat, Marina 75 moottoripursi: Nokikana, hassu lintu, tuli parinsa kanssa taapertelemaan jäälle. Liukui siitä sitten veteen etsimään sieltäkin syötävää.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Nokikana, hassu lintu, tuli parinsa kanssa taapertelemaan jäälle. Liukui siitä sitten veteen etsimään sieltäkin syötävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Loppusyksyä...

On syksy, ja vene telakalla pressujen alla.

Sateisten ja tuulisten päivien välissä on välillä tyyntäkin, ja aurinko paistaa kauniisti.

Vene tyhjennetään tavaroista, kuivataan, siivotaan, ehkä rapsutetaan jostakin hieman likaa ja vanhaa lakkaa pois.

Ja rannalla on läheistä, venekerholle tuttua tunnelmaa. Lokakuun lopussa on vielä muutama masto pystyssä.

Rantakaislikot ovat keltaisia ja ruskan värit vielä hehkuvat kirkkaina. Laiturit tyhjenevät hiljalleen.

Näinä aikoina saa valokuvia, jotka ovat täynnä tätä hiljentymisen tunnetta.

Ilmat viilenevät hiljalleen, ja pimeä aika on yhä pidempi. Mutta valot loistavat rannoilla pimeyden keskeltä.

Laiturit, hieman väärällänsä, odottavat suraavaa kautta.

VENEILYKAUSI 2010

Kauden 2010 tilinpäätös:

Kuuma kesä vähensi liikkumista, mieluumin sitä kökötti vain jonkun saaren rannalla ankkurissa tai laiturissa. Jopa Kaunissaaren laguunissa oli liian kuumaa.

Ja sitä kaipasi paljolti vain rauhoittumista; ja kotisatama oli siihen hyvä paikka. Kun ei irrottanut veneen köysiä, niin eipä tullut paljon huoliakaan.

Lukemattomat kerrat vain istuimme veneessä, viritimme aurinkosuojat ja annoimme leppeän tuulen puhaltaa.

Ja Strömsinlahdella on kauniit maisemat. Kotisatama, se on satamista paras. Ainakin silloin, kun haluaa lepoa ja rauhaa.