Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 30. marraskuuta 2010

Strömsinrannalla näkymät ovat talviset
































Strömsinlahden rannat kokivat yhdessä viikossa valtavan muutoksen.  Jäät tulivat todella nopeasti ja yllättivät muutaman veneilijän.  Pari kuusimetristä venettä ja yksi kumivene jäi jään saaliiksi.  Toista niistä ei saanut liuskaa myöten ylös rannalle, koska auton pyörät eivät saaneet tukea mistään.
Lunta on tullut vain parikymmentä senttiä, jää oli joissakin paikoissa jo 20 cm.  Muutama verkottaja ja pilkkimies ja jokunen varovainen rantakävelijä oli jo liikkeellä.  Kävin itse R-laiturilla kuvaamassa, ja näkymät olivat hienot.  Tosin jo puoli kahden aikaan aurinko oli kovasti painumassa alaspäin eikä kuvausaikaa jäänyt paljon.  Kun olin palaamassa rannalle, oli portin lukko jäässä ja jouduin tuosta uudelleenjäätyneestä kohdasta menemään rannalle.  Uusi hieno rantamuuri näkyy tässä kuvassa hienosti.

Oli tällä lahdella eräs tapahtumakin; valokuvaajaa oli kävelemässä jäällä ja kyykistyi kuvausta varten.  Kerrostalosta joku oli tarkkaillut kiikarilla ja luuli, että mies oli pudonnut jäihin.  Kohta jo pörräsi avustushelikopteri etsimässä hukkuvaa, mutta ei löytänyt avantoa, näki sensijaan valokuvaajan rannalla etsimässä uusia kohteita...    tämän kertoi rantaparlamentti, joka täällä päivittäin pitää lukuisia tapaamisia.  Pakkasta oli nyt noin 14 astetta, se pakotti aika pian kotiin.  Mutta kiva ulkoilutapahtuma tästäkin päivästä tuli.  

1 kommentti:

  1. Noin se talvi aina yllättää, joku on aina viimeinen. Täällä on lämpöasteita ja vesisade.

    VastaaPoista

kiruta tähä eres vähä...