Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

maanantai 15. marraskuuta 2010

Vielä noin 30 pienvenettä Strömsinlahden laiturissa.

Sain aamulla puomipussin pestyä ja sitten lähdin vielä rantaan.  Ilma oli pilvinen, aika tyyni ja 5 astetta.  Ei taida olla talven koura tänne yltämässä vielä pariin viikkoon.  Löysin veneestä tyhjennettävää vielä pienen repullisen verran ja vein hieman roskia pois ja pari makuualustaa kerhotilan kaappiin.  Eväitä en viitsinyt veneessä syödä, ettei jää tuhoeläimille ruuanhajuja.  Pienen radion paristo oli jo uupunut ja toin radion kotiin.  Veneen keulan alle oli joku jättänyt puolikkaan kanisterin öljyä, luokittelin sen palovaaralliseksi ja kiikutin läheisen kiven viereen siirtolavojen alle.  Muuten vene ja pressut olivat kunnossa.

      Molemmissa venekerhoissa oli jotakin urakkaa meneillään, vesijohdot, sähköt, septitankit vähän monenlaista puuhaa pitää syksyllä tehdä.  Lisäksi vielä tunnuskyltit laiturin portteihin.  Portit oli saatu kaupungin tekemän rantamuurin remontin jälkeen jo paikalleen, ilman niitä oltiinkin oltu monta kuukautta ja loppukesästä siis kenellä vaan kulkijalla oli pääsy laitureille.

     Helsingin kaupunginhallitus oli päättänyt kokouksessaan, että kaupunkilaiset ovat tulevaisuudessa entistä lyhyempijalkaisia ja pienempipeffaisia.  Strömsinlahdella tämä näkyy siten, että upean rantamuuriurakan (PUOLIKKAAN) kruunuksi laitettiin onnettoman kapeasta parrusta tehty ja onnettoman matala aita.

     Satamassahan hampuusit (=Hamn Bus) = Satamajätkät, tapaavat istua tällaisilla ranta-aidoilla, vai miksi niitä nyt nimittäisi.  Vaan eivätpä istu enää, ainakaan pitkään.  Eivätpä enää istu siinä katsellen haaaveksuen merelle samalla kun puhuvat pahaa poiitikoista.  Sillä tällaisilla riukuaidoilla istuminen ei ole mukavaa.  Jokainen järkevä ihminen tietää, että normaali istumakorkeus non 42 cm.  Ei siis 35 tai jotakin muuta.  Aavisteluni mukaan kaupungin rakenusvirastoon on säästetyllä 112,75 Eurolla saatu 3 torkkupeitettä.

     Tuo lyhytjalkaisten ja pienipeffaisten kaupunkilaisten sukupolvi, joka kaupunginhallituksen kaavailujen mukaan on tulossa, tulee varmastikin Helsingin kaupungille huomattavasti halvemmaksi, kuin tämä nykyinen sakki.

     Lumikko oli piiloutunut rannassa erään auton alla ja siinä meitä oli kolme valokuvaajaa sitä vaanimassa.  Lumikko säntäili välillä muutamia metrejä johonkin suuntaan mutta palasi aina takaisin suojaansa.  Se kurkisteli välillä pölykapselien raosta, välillä taas renkaan takaa.  Auton alla tämä lumikko oli kuin kotonaan!  Hyviä kuvia ei meinannnut millään saada, ei näiden Digikameroiden ominaisuudet riitä luontokuvaukseen.  Sitten äkkiä lumikko säntäsi porttia korjaavien ukkojen jalkoihin pyörimään.  Oli siinä hauskaa sähellystä.  Lopuksi se meni kerhomökin rappusten alle ja sieltä seinänviertä telakka-alueelle.  Oli se vain melkoinen  vipeltäjä.

Tuloksekkaan päiväkävelyn päätteeksi menin itäkeskukseen ostamaan hiiren 11 Eurolla, kun HP-Laptopin oma hiiri oli osoittautunut kelvottomaksi.  Ja hyvin toimii, uskalsin tämänkin tekstin kirjoittaa suoraan Bloggeriin.   Elikkä pientä edistymistä tässä arkisessa elossa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...