Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Pursi, Mihail Lermontov 1836


Парус/The Sail


A lonely sail is flashing white
Amdist the blue mist of the sea!...
What does it seek in foreign lands?
What did it leave behind at home?..

Waves heave, wind whistles,
The mast, it bends and creaks...
Alas, it seeks not happiness
Nor happiness does it escape!

Below, a current azure bright,
Above, a golden ray of sun...
Rebellious, it seeks out a storm
As if in storms it could find peace!







.
Pursi,  Mihail Lermontov

Белеет парус одинокий 
В тумане моря голубом!.. 
Что ищет он в стране далекой? 
Что кинул он в краю родном?..
 
Играют волны - ветер свищет, 
И мачта гнется и скрыпит... 
Увы, - он счастия не ищет 
И не от счастия бежит! 

Под ним струя светлей лазури, 
Над ним луч солнца золотой... 
А он, мятежный, просит бури, 
Как будто в бурях есть покой! 



. 
Pursi, Lermontov

Käy yksin valkopurren reitti
Näin kohti meren siniulappaa
Se minkä synnyinmaahan heitti
ja kaukomailta halajaa

Käy tuuli, masto ryskää, taipuu
Kisaavat aallot valtoinaan
Vaan purtta vie ei onnenkaipuu
Ei pakoon käy se onneaan.  

Sen alla suihkuu sininauha
Sen yllä säde karkeloi
Vaan kuin ois myrskysäässä rauha
Se myrskyyn kaipaa, kapinoi.   








.
Kirjoitin tämän suomennoksen ulkomuistista.  Se noudattaa pääosin Armas Äikiän käännöstä. 
Pari sanaa olen tietoisesti muuttanut.  
Etsin tätä runoa aikanaan todella pitkään, en edes tiennyt, kuka sen oli kirjoittanut. Osasin siitä vain muutaman rivin.  
 Nyt se löytyi netistä hetkessä, ja jopa venäjän kielellä, mitä olen todella kaivannut.  
Jokainen runo olisi luettava alkukielellä, missä sen rytmi kuuluu parhaiten.  
Sanoivat, että Lermontov kuvaa runossa symbolisesti myös ihmisen pakoa tsaarin tyranniasta.  
Vapauteen.  

Käy yksin valkopurren reitti, näin kohti meren siniulappaa....


3 kommenttia:

  1. Surullinen runo luopumisesta ja kaiken taakseen jättämisestä...Боль исчезает в шторм.

    VastaaPoista
  2. Äikiää harmitti, kun hänet nimitettiin Terijoen hallituksen maatalousministeriksi. Kulttuuriminiteriksi hän halusi. Nukkehallitusta ei Suomeen tullut. Näin Äikiä viimeksi vähän ennen hanen kuolemaansa yhdessä kirjallisessa kestelussa, jossa Saarikoski juovuksissa huusi Äikiälle, että sinun elinaikanasi ei tähän maahan sosialismia tule. Parin viikon kuluttua Äikiä olikin kuollut.

    VastaaPoista
  3. Tuossa seuraavassa postauksessa, 8.3., on nyt jotain vialla. Mitään kuvaa tms. ei lataudu, Blogilista.fi ei reagoi postausta luetuksi vaan näyttää sitä koko ajan uutena, siis tummmennettuna. Eikä tuohon voi kommentoida, yms.

    VastaaPoista

kiruta tähä eres vähä...