Satamaa uudistetaan. Rannalla riittää työmiehiä näinä aikoina.

Ja keskiviikko-aamuna sitten ponttoonilaituri pulpahti kalojen valtakunnasta ihmisten ilmoille.

Oma R-laiturimme sai portin.  Käyntisiltana on vielä vain lankut, mutta toisaalta eihän veneitäkään vielä laiturissa ole.  Talven aikana mereen kaadetut valtavat lumikasat painoivat vielä etummaisia aisoja veden alle ja kaivinkone yrittää vapauttaa niitä.  Jäälohkareet ulottuvat pohjaan, n 1 m, asti, joten työ ei tällä yrittämällä onnistunut.  Aisan rikkoutuminen oli ilmeisesti vaarana siinä.  Rannalle oli tuotu myös autokuorma isorakeista hiekkaa, jota veden voimalla ja tärykoneella pakattiin ponttoonien viereen.  Kiire taitaa olla, sillä suuren nosturin pitäisi lähiviikkoina jo päästä tänne.
     Keskiviikko oli viileä päivä ja puoleltapäivin alkoivat pienet sadekuurot.  Oli erikoista olla veneen alla punaista limilautapohjaa Scrabaamassa, kun sitten pressuun  alkoi ropista.  Sellaista pikkurakeen tuntuista se oli, vaikka ilma varmaan oli yli 5 asteen.  Lumet veneen ympäriltä ovat jo 95% poissa.
     Rannalla oli vähän väkeä, enkä minäkään siellä kauaa viipynyt.  Puolet styyrpuurin pohjasta sai kokea scraban kosketuksen.  Kotimatkalle lähdin ajatuksella poiketa maalikauppaan parin tinneripurkin vuoksi.  Väsymys karkoitti tuon joutavan ajatuksen pois; ehtiihän sitä ja varmaan osuu sopivampikin tilaisuus siihen toimeen.
Mutta lämpimämpää ilmaa on hyt luvassa lähipäiviksi.