Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Suuri kivi keskellä telakointialuetta.




























Hyvät paikat ovat joskus kiven takana, mutta täällä niitä olisi.  Minullekin kerran tarjottiin vakipaikkaa täältä, mutta en halunnut.  Sepelikentän keskiosissa saa enempi auringonlämpöä, puut eivät varjosta, eikä tipu lehtiä kannelle.  Sähkökaappi ja vesipiste ovat juuri tämän kiven vieressä.
     Joskus kauan sitten tämä kivi on varmaankin sijainnut vesirajassa.  Kaislat ovat huojuneet ympärillä, aallot hakanneet kiven kylkeä ja lapset uittaneet varpaitaan vedessä.  Nyt vesirajaan on matkaa 30 metriä.  Ehkä liikuntaviraston väki jonakin vuonna tulee jysäyttämään tämän kiven palasiksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...