Ja millainen se päivä sitten oli, kysyin mustilta käsiltäni, kun hiukan ennen kuutta palasin kotiin, lämpöä kaivaten. Tuo vihreä super-pesu-tahna, jota olin ostanut litran, oli syönyt itse itsensä. Sitä ennen se oli homehtunut saatuaan hieman vettä. Kädet oli siis yritettävä saada saippualla puhtaaksi. No, päivä oli yllättävän viileä, ei missään vaiheessa ylittänyt yhdeksää astetta ja lievä, kylmä tuuli. Kirkkaan aamun jälkeen pilvistyi, ja ne olivat näitä synkkä-pilviä.
Mutta minä vetelin täyttä lakkaa parraslistoihin, kun olin ensin perusteellisesti putsannut ne. Valmistelin myös pressun poistoa avaamalla ja poistamalla liikoja naruja. Enkä vieläkään tarttunut siihen mustan-raidan maalaukseen, jostakin muusta syystä käteni mustiksi muuttuivat. Aikomani maksalaatikko, jonka olisin voinut lämmittää kerhotalon mikrossa, olikin unohtunut kotiin, joten päivä meni nakkien syömiseksi. Siitä ehkä tämä pieni palelun tuntu, energiapulaa. Kirjasin yli kuusi tuntia työtä.
Ja lähdin minä määräaikaan rannalle kaakaokupin kera, odottamaan tuota maagista puhelimen aukaisua. Juuri laskeutuessani uimaportaita puhelin piippasikin tekstiviestin merkiksi. Pari isoa purjevenettä pisti mastot ylös, toinen tarvitsi siihen oikein oman nosturi-auton, kun kerhon mastonosturin ulottuvuus taitaa päättyä johonkin 11-2 metriin. Meri tai satama ei nyt mitään erityistä kuvattavaa tarjonnut, sitä samaa vaan. Kotisatamaa tulee vuoden mittaan kuvattua niin paljon, että ei nyt viitsi kuvaa laittaa. Kameran linssi alkaa muutenkin olla aivan sökönä.
Puhelimen sain sitten vasta veneellä omaksumaan virkatehtävät vanhalta Nokialaiselta, joka siis nyt kelpaa enää vain kelloksi tai leivänheitto-kiveksi. Sen akku tosin siis yllättäen onkin toiminut muutaman päivän.
Puhelin, toimiessaan verkossa, ei mitään suuria yllätyksiä tai nopeutta tarjonnut. Vähän kömpelö ja pienikokoinen se on. Mutta silti se tulee kesällä ja syksyllä olemaan tärkeä osa veneeni turvallisuutta.
Maanantai oli satamassa hiljainen päivä. Ja hieman ankea. Ja nyt näyttää ennusteiden mukaan sadetta riittävän lähes joka päivälle. Koskas sitten voin pressut poistaa??
Ja veneellä totesin vielä, että minulla ei ole Sikaflex 221:tä. Vaikka just kävin rautakaupassa.
Ja kotoa on kahvi lopussa, veneelle kyllä ostin kaksi pakettia. Minulla on sellaista voimakkaasti maustettua "isännän sumppia", rommin tuoksuista kahvia kourallinen. Ja kahvipurkin pohjalta löytyi vielä kaksi mitallista. Niistä sotkemalla saan vielä huomisaamullekin pari kupillista.
Ja mitkä ovat siis miehen mietteet? No, joo. Odotan aivan riemusta ratkeamaisillani, että pääsisin lauantaina Itämeren aalloille kylmien tuulten paiskottavaksi, kun sade vihmoo ikkunoita. Ensi yöksi taisi olla vielä räntävaroitus. Ja kyllähän veneily ihan oikeesti on kiva harrastus.
Minä täällä vaan pakkailen tavaroitani saareen kuljetettavaksi. Monen monta kassia tulee ja teltta tietysti. Vajaa kaksi viikkoa niin sitten se suuri päivä koittaa . . . ah!
VastaaPoista