Tulin lauantaina 7.5 hiukan ennen kahdeksaa Strömsinlahdelle. Mastonosturin luona oltiin juuri laskemassa moottoriveneitä vesille hienossa aurinkoisessa säässä. Ja ulappa kimmelsi aurinkoisena ja ennenkaikkea tyynenä. Olipa ihanaa! Minä touhotin leppoisasti parissa tunnisssa veneeni välttävään laskukuntoon, viimeiset punamaalin parannukset pohjaan, ropelin ja sinkin suojukset irti, kiinnitys ja pitoköydet paikoilleen ja monta muuta tarpeellista pientä asiaa. Tuo potkuriakselin voitelu pitää Marina-75 veneessä tehdä erinomaisen hankalassa asennossa. Eikä sitä näe, vaan se on tehtävä sokkona.
No sitten olikin pari tuntia vapaata, kävin kiertelemässä aluetta, tarkastin oman laiturini, seurasin veneiden laskuja, otin paljon valokuvia ja kävin venekerhon järjestämässä Cafe-Buffetissa. Mukavaa keskustelua riitti, satamassa oli todella paljon ihmisiä ja lähikadut ja kanavan varsi olivat täynnä parkkeerattuja autoja. Totesin siinä myös, että en voisi hinata venettäni käsin läheiselle aisapaikalle, koska ne olivat varattuja.
Vettä, veneitä ja aurinon kimallusta kuvatessa pääsi nyt todella kesäiseen tunnelmaan. Juuri siihen, mistä veneilyssä eniten pidän. Päivän kuvasaldo oli 474 kuvaa. Ja kolme venekerhoa laski veneitä kolmella eri nosturilla ja kyllä siinä kaikenlaista tapahtui. Puhdistin vielä rassilla avotilan tyhjennysreiät, kaadoin hieman moottoriöljyä öljynpainesondin reiästä varmistaakseni öljypumpun toiminnan. Pilssipumpussa oli jokin sähköhäiriö ja sen paikallistin hapettuneisiin akkukaapeleihin.
Aikataulu oli hieman venynyt, ehkä siihen oli tullut joitakin uusia veneitä väliin. Veneeni pääsi nostoliinoihin roikkumaan vasta puoli kahdelta. Olin kajuutan katolla seisten hoitanut nostoliinan irroituksen ja uudelleenkiinnityksen. Sitten sidoin pari varmistusköyttä niihin. Ja veneen siirto veteen sujui siis ongelmitta. Ja sitten kiinnitin veneen läheisen aisan päähän. Olin nyt vedessä ja omillani.
Valmistauduin kiskomaan sen käsivoimin eteenpäin, mutta eipä tarvinnut, kun moottori käynnistyi ongelmitta heti ensi yrittämällä. Otin 8 litraa jäähdytysvettä talteen isoon ämpäriin, siinä oli pakkasnestettä mukana.
Ja sitten merelle. Toki siis vain pieni kierros, laiturin toiselle puolelle omalle paikalle. Olin jättänyt peräköysiin pari metriä ylimääräistä mittaa, vene mahtui nipinnapin tolppien välistä. Tuuli hieman painoi sitä linkkuun kun kiinnitin jousihaat. Parilla vekslailulla olin sitten keulittain laiturissa. Veneeni oli ainoa tolpissa kiinni oleva laiturin tällä puolella. Se oli vähän huolestuttavaa, sillä kovalla tuulella siinä olisi aika turvatonta. Loppupäivä meni sataman touhuja ja veneen varusteita ihmetellessä.
Ja korkkasin minä yhden Olvin. Se nimittäin oli syksyltä jäänyt ja viettänyt koko talven veneessä. Eikä ollut rikkoontunut. Talvella ilma taisi nimittäin vain kerran mennä pakkasen puolelle ja sitten muutaman kuukauden päästä takaisin plussalle.
Ja tässä se veneilykauden alku sitten on käsillä. Ja olotilani on nyt kovasti toisenlainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...