Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Venekeittiö saaressa helteellä; Merimiehet eivät syö suolavettä

Erehdyin joskus kokeeksi ostamaan näitä hyvin säilyviä tuubeja; se oli jotakin savukalaa...  suolapitoisuus oli 4% ja pyrin kylllä sittemmin aina välttämään näitä.  Valtameren vesi ei kelpaa juotavaksi, eivätkä nämä yhtälailla suolaiset kelpaa ihmisravinnoksi. Kaikki 4% suolattu on ravinnoksi kelpaamatonta.  Valitettavasti myös kaupasta ostetut tönkkösuolatut kalat.

Muut putkilotahnat sensijaan ovat erinomaisia veneilijälle, jolla ei ole jääkaappia.  Maksapasteija, kinkku, metwurstitahna...
     Jääkaapin puute ei meillä koskaan ole tullut ongelmaksi; juusto ja margariini kyllä säilyvät jotenkuten ja hyvin harvoin on mitään tuoreruokaa päässyt pilaantumaan.  Hellekaudella ostamme vain 2-3 muonaa matkalle, ja jos ei kauppaa löydy, niin pärjäämme purkeilla ja vihanneksilla.

Nyt otin tähän helteeseen mukaan kaksi nopeasti pilaantuvaa ruokalajia; kaalikääryleet ja lenkkimakkaran.  Ne tuli syötyä lähes kahdessa päivässä, kuten oli tarkoituskin.  Keulapilssissä taisi olla ehkä 15 astetta, kun merivesi oli 13.  Siinä pidin muitakin ruokia;
Forssan Kaali-Purjosalaatti.    Aivan erinomainen tuote, kevyellä "liemellä" suojattu.  Raastetut kasvikset pilaantuisivat puolessa tunnissa ilman tuota nestettä.  Minulla on pari sellaista levymäistä raastinrautaa veneellä, mutta nyt ei ollut porkkanoita  mukana.

Maltoin tällä kertaa olla ottamatta liikaa ruokaa mukaan.
Vihannekset; Kurkkua, tomaatteja, Kiinankaalia, Jäävuorisalaatti, Kartanon salaattikastike on erinomainen, vihanneksiin voi lisätä öljyä, jota minulla on aina sellainen pieni neliskulmainen pullo.  Mitään kevyttuotetta ei kannata mielestäni ostaa, ne on huijausta ja voihan ne itsekin lantrata vedellä.
Paprikatäytteiset oliivit ja Kreikkalainen mieto pepperoni ovat minulle olennaisia.
Leipää; Sekaleipää ja sämpylöitä, juustoa päällysteeksi.  Näkkäriä varalla.

Kauppalaiva tuli lauantaina ja ostin sieltä olutta, piirakkaa, keksejä, suolakurkkua, jugurtti, kurkku, reissumies, tomaatti, tonnikala, paprika-oliivit.  Sain sieltä vielä pienen Camping-kaasupullon ja sain siis teen ja kahvin keitettyä.  Muuten lämmitin kattilassa vain piirakoita ja sämpylöitä.  En käytä sokeria, mutta nyt vien pienen purkin ruoko-palasokeria.  Hunajaa on hirveä kiusaus ottaa teehen tai kaakaoon.

Varsinaista lämmintä ruokaa en tällä kertaa tehnyt; se on enempi olennaista kylmänä vuodenaikana.  Kastikkeen tekoon paneudun harvemmin, kuin pitäisi.  Monenlaisia valmiita pusseja tietenkin on mukana.  Tältä viisipäiväiseltä retkeltä jäi yli yhden päivän salaatti-annos.  Kuivaruokaa en tainnut käyttää muua kuin yhden erittäin maustetun nuudelin ja yhdden tonnikalan.  Hyvää minuutin kaurapuuroa hillolla pari kertaa.

Aamiainen ei minunkaltaisillani ole oikeastaan ruokailu, vaan se on pikemminkin mietiskelytuokio.  Siis kaksi tuntia.  Ja voileipiä kahvin (joskus teen) kera.  Lukemista pitää olla paljon, joskus radiokin soimassa.  Avotilaan tämän kaiken siirtely on vaivalloista, joten siellä pöydän ääressä lähinnä kevyet päiväkahvit keksien kera.

VEDENALAINEN JÄÄKAAPPI.  Entäpä jos upotan ruuat tiiviisti ja vedenpitävästi muovikasseihin pakattuna meren pohjaan?  Saaressa se on noin 3 metriä, mutta siellä saattaisi hyvinkin olla viileä vesikerros.  Sitäpä minun on yritettävä.  Jos kassi sitten juuttuu johonkin, niin menee sukellushommiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...