Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Kaunissaari, Sipoon selän kesäinen lomaparatiisi.

Kaunissaaren Laguunissa oli vain n. 30 venettä, outoa!  Nythän oli kesä ja lomakausi parhaimmillaan.  Pääsin mieleiseeni paikkaan laiturin päähän ja vähitellen tuttuja veneitäkin ilmestyi paikalle.  Heti ensituntuma saareen oli mykistävä; Malkasaaren jälkeen tuntui siltä, että tällä saarella oli tarjottavanaan kaikkea mahdollista.  Malkasaaren karuudesta ja hiljaisuudesta olin siirtynyt kesäiseen turistikeitaaseen.    Olo asettui heti alkuaan tuttuihin uomiin; ihmisten tapaamista, kesäistä oleskelua, veneen mukavuuksista nauttimista ja iltaisin on tietenkin omat juhlansa.  Ja aamuisin voi nauttia hiljaisuudesta kun juhlijat ovat toipumassa...
     Keskiviikkona 29.6. oli myös Saunapäivä, minkä olin autuaasti unohtanut!  Siinäpä tuli sitten lisää mukavuutta päivään.  Harvoinpa on olo ollut niin mukava kuin sitten saunasta palatessa ja saaren kauniita rantoja ihaillessa.  Parin viikon takainen hyttysinvaasio oli myös taittunut näihin hellepäiviin.

En ole koskaan ennen tuntenut oloani näin hyväksi tässä saaressa.  Täällä tosiaan on aivan kaikkea.
Torstaina kauppavene käväisi rannassa ja sain pienellä jonotuksella 33€ arvosta elintarvikkeita.  Ja siellä päälaiturilla olutta juodessa tapasin taas parikin uutta saarelaista.  Pidän todella valtavasti tästä saaresta.  Voi olla, että tällä kertaa osuutensa oli myös sillä, että tunsin oloni fyysisesti aika hyväksi.

Perjantaina vuorovene toi täyden lastin lomalaisia ja lauantaina taas kauppavene ja samaan aikaan vuoroveneen kanssa.  Kauppalaskuni oli taas yli 30 €, laskun suuruutta en purnaa; kauppiailla on melkoinen työ tavaran toimittamisessa tänne saaristoon.  Tulitikut olivat ostoslistani tärkein kohta.  Minulla oli jäljellä vain yksi kunnollinen rasia.  Ne halvat eestiläiset tikut ovat turmioksi; eivät syty, ja jos sattuvatkin syttymään, niin rikkipää irtoaa ja lentää jonnekin veneen uumeniin...  Kuka ihmeen viranomainen on antanut moisille tikuille myyntiluvan??
Tulitikkujen puute meinasi todella tulla ongelmaksi, mutta nyt se siis ratkesi.  Vaihdoin myös kaasupullon, se oli malliltaan erilainen mutta sopi camping-keittimeen.

Viikonloppuna veneitä oli enimmillään 70, mikä oli todella vähän.  100, tai jopa 110 on täällä joskus ollut.  Saapuvien ja lähtevien veneiden seuraaminen tuotti taaskin suurta hupia...  Yhtenä päivänä oli aivan tuskaisen kuumaa ja kävin uimassa samalla kun kävin telttailijoita tapaamassa.  Veneestä sitten uidessani puhdistin veneen runkoa kertyvästä levästä suunnilleen 60 cm syvyydelle asti.

Sunnuntaina...  Ihan kiva aamu, hyvä täällä oli olla ja ruokaakin oli vielä riittävästi.  Mutta tuli mieleen, että vaihtelu olisi paikallaan; siis paluu kaupunkiin.  Ja aamulla, varsin tyynessä kelissä ja suurempien alusten aalloissa kovasti keikkuen, palasin kotisatamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...