Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Kukouri osui sopivasti matkan varrelle...
Ja niinpä poikkesimme länsipuolen laituriin. Meri tyyni ja tyhjä. Tuhotussa linnakkeessa kesäniityn tunnelma. Britannian laivasto loisti nyt poissaolollaan. Hannarit! Gasti laitettiin töihin ohjaamaan venettä.... Harmillista...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...