Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Malkasaari on hieno paikka kesäiseen lomanviettoon

Tulin maanantaina 27.6 Malkasaaren laituriin, siinä oli vasemmalla yksi moottorivene.  Sieltä tuli mies sitten katsomaan, kuinka hiuksenhienosti selvitin poijun sieppaamisen ja laituriin tulon lievässä, 4 m sivutuulessa.  Päättäväisyyttä; hidastella ei saa ja se on vaan mentävä nopeasti, ennenkuin tuuli tarttuu veneeseen.  Vankka betonilaituri sitten tarjosi näillä kevyillä tuulilla oikein mukavan suojapaikan kesänviettäjille, joita päivän mittaan laituriin saapui.  Päivän mittaan varmaan tusina venettä piipahti laiturissa, yöksi jäi pari-kolme.  Pienemmässä laiturissa oli vähemmän veneitä ja ja rantahietikolla joku pienvene.
       Telttoja saaressa oli kai yli kymmenen; enimmäkseen tällaisia hyvin rakennettuja huvilatelttoja.

Minä vietin aikaa veneessä ja saaressa leppoisasti.  Kun halusi kuumuudelta suojautua, niin oli parasta kävellä pohjoisrannalla, missä oli varjoa.  Varikset olivat kaakon puolelta siirtyneet nyt lounaiskulmaan ja siellä ne ilmoittelivat äänekkäästi mielipiteensä perherauhan rikkomisesta.  Se pakollinen saaren ympärikävely, vaikka sen tekeekin vartissa, niin jäi nyt yhteen kertaan.  Mutta kaunista katsottavaa ympäröivillä vesialueilla riittää, ja kiikari olisi hyvä pitää mukana...
      Ruokaa olin ottanut mukaan vain pikkurepullisen; enhän oikein ollut aikeistani tietoinen, kauankos täällä ollaan...   Porkkanoita ei ollut lainkaan, potuista puhumattakaan ja salaatti rupesi oirehtimaan muuman päivän kuluttua...   Tuoreruokaa oli vain muutamaksi päiväksi.  Oikeastaan olin lähtiessä vain tyhjentänyt jääkaapista kaikki pienet pakkaukset repun täytteeksi.

    Jossain vaiheessa meno muuttui; pienveneilijät tulivat makkaroitaan paistamaan.  Kohta oli kaksi venettä kylkikiinnityksessä ja koirat vapaana juoksemassa saaressa.  Laiturin kaiteen reunaan oli merkattu vain kaksi kieltoa; ÄLÄ KIINNITÄ VENETTÄ KYLJITTÄIN, KÄYTÄ ANKKURIA.  PIDÄ KOIRAT AINA KYTKETTYINÄ SAARESSA OLLESSASI.  Olivatkohan nämä veneilijät etsineet sitä kolmatta kieltoa rikottavaksi....  Enemmistö veneilijöistä käyttäytyi mallikelpoisesti ja olivatpa näkin sitten jossakin vaiheessa kytkeneet koiransa.  Ruuhkaa ei ollut, kylkikiinnitys ei häirinnyt ketään.  Eiväkä kiellot "meitä" koske, kun me ollaan tässä niin vähän aikaa... Ja ankkurin käsittely on niin inhottavan likaista puuhaa.
      Oman lisänsä eloon toivat yli lentävät reittikoneet.  Niitä meni välillä minuutin välein ja jylinä oli melkoinen.  Aamut ja illat olivat kuulaita ja aurinkoa taivaanrannassa oli upea seurata.  Aamuisin tiirat lentelivät toista tuntia vedenpinnassa.  Niillä oli nyt vuorossa hyönteisravinto.  Yöt menivät rauhallisesti, oli yleensä varsin tyyntä ja yöpyjiä oli vain pari veneellistä.
Meriharakat olivat hieman arkoja, joutsenpari saaren kaakkoiskulmalla antoi kuvata itseään.  Kirkkovene kävi hieman vajaamiehisenä harjoittelemassa ja melojia oli kaksi isoa ryhmää harjoittelemassa.  Aallokko-kokemusta he saivat kun iso ökyvene ajoi sinne Kalvikin niemen tyveen, uimarannan lähelle.
     Lähdin keskiviikko-aamuna 29.6 pois.  Yön aikana seurakseni oli tullut pieni purjevene, jonka väkeä en ehtinyt näkemään.  Ja minnekä tästä sitten menisi?  Kuumia ilmoja on tiedossa; joten kaupunkiin ei ole asiaa.  Tuulta oli senverran luvassa, että Kotiluoto oli pois laskuista...
Siispä Kaunissaari nyt suunnaksi; matka täältä ei ollut paljoakaan lyhyempi kuin kotisatamasta.  Ja keli vaikutti hyvältä ja ruokakassin pohjalla oli vielä jotakin...

1 kommentti:

  1. Varsin kaunis kirjoitus, johon haluan vastata. Olen varmasti ollut saaressa kyseisenä päivänä, koska kuulun porukkaan joka usein on siellä. Muistan eritoten sen päivän, kun ne lentsikat jyräs yli, nimittäin myös laskeskelin aikoja tosin pääsin pariin minuuttin. Kyllä, kuvauksesi oli täydellinen. Koirat juoksee irti, kielloista huolimatta. Olen aina ihmetellyt, ihmisten lukutaidottomuutta vaikka niin hienoja veneitä omistetaan. Useimmat koirat ovat kilttejä, mutta lintuja on paljon ja ne useimmiten lepäilevät päivisin rannalla poikastenkin kanssa. Vietän paljon aikaa vain katselemalla niitä ja huomaan minkä rauhan saan ja hymyn kasvoilleni. Kaupunkilaisena nautin suunnattomasti mahdollisuudesta näinkin lähellä telttailuelämästä, ja halvasta lomasta. "Vielä on kesää jäljellä..."

    VastaaPoista

kiruta tähä eres vähä...