Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

torstai 7. heinäkuuta 2011

Runoilua, kaukomatkaajia ja kutsuttuna vieraana veneissä

Kahvilla naapurin veneessä oli mukava pistäytyä.  Moottoriveneessä mahtui mukavasti 4 ihmistä pöydän ääreen; vieraat peräseinälle.  Ja jääkaapista löytyi oikeata kahvinvalkaisijaa, kakkuvati täynnä ja lisäksi piirakkaa.  Ja tämä erinomainen torttu, onko se oikein itse leivottua.  Monet hauskat jutut siinä kerrottiin ja kuultiin, itse kukin sai riittävästi ilmaista itseään.  Ja se toinen kutsutuista ymmärsi tuoda jotakin lisää mukanansa.  Olipa mukava hetki ja kruunasi taas omalta osaltaan tämän retken.  Ja kiintoisa on aina katsella muiden veneiden sisustus- ja laiteratkaisuja.

Jatkoille mentiin kaukomatkaajien veneeseen, ovat perjantaina lähdössä kuudeksi viikoksi itämerta kiertämään.  Huh!  Onpa siinä purjehtimista!  Ilta kului mukavasti, kesti pitkään, loputtomasti.  Välillä poikettiin rannassa ja palattiin sitten uudestaan tähän hauskaan seuraan.

Runoiluakin oli.  Esitin aikaisemmalla reissulla kirjoittamani runon, joka oli omistettu silloisille vene-naapureilleni.  Nyt kun näiden veneiden väki oli paikalla, niin se sopi esitettäväksi.  Ja kehut, jotka tästä sain, olivat niin ylenpalttiset, että...  lieneekö jokin seikka laskenut kuulijoiden kritiikkitasoa...

Kiitokset venenaapureille ja kutsujille.

Meren tuntua, nyt erotaan ja ehkä syksyllä tavataan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...