Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...
Ai ai, ihan kuin veistä kääntäisit haavassa;) Hyviä sieniä ihan varmasti siellä olis poimittavaksi vieläkin. Kunpa vaan olis sieniretkelle päässyt.
VastaaPoistaEdelliseen kirjoitukseesi kommenttina, että kyllä on kiva lukea ja katsoa kuviasi. Kovin hitaasti vain sivusi latautuu, mutta kyllä sen jaksaa odottaa.
Olen laittanut blogiini linkin tänne, ja laitan vielä uudestaan tuoreempaan kirjoitukseen kunhan sellaisen ns viimeisen K-saari kirjotuksen kirjoitan. Jää sitten saaresta kiinnostuneille löydettäväksi se linkki.