Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

torstai 21. lokakuuta 2010

Kotisataman laiturissa on tyhjää

Kesällä tässä oli mekoinen mastometsä.  Nyt on jo hiljaista.  Venekerhossa on asiat hyvin järjestetty; laiturille tulee sähkö ja vesi.
Aisapaikkoja on viime vuosina tullut lisää, minullekin tarjottiin, mutta en halunnut.
Tolpat ovat hyvin ruodussa, mutta talvi kohtelee niitä aina kaltoin.  Keväisin on korjauslautalla parin päivän työmaa niitä korjatessa.
Kerran tulin satamaan rauhallista iltapäivää viettämään ja ottamaan torkut; tolppia kuitenkin juntattiin juuri silloin.
Jonkun kerran ne oikein laserilla tarkastettiin että tulivat suoriin riveihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...