Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

torstai 21. lokakuuta 2010

Venepukki rannassa avoimella telakointialueella.

Huomattava parannus telakointiolosuhteisiin tuli, kun alueelle levitettin kesällä uutta sepeliä.  Kun veneen ylärakenne on puuta, niin kosteuden poistuminen keväällä on tärkeää.
Venepukki on vanha ja raskas, ja uusin siihen vinopalkit muutama vuosi sitten.
Vesi- ja sähköpiste ovat 10 metrin päässä.
Lautakasa pääsee kesäisin kastumaan, alumiinitikkaat kettingillä kiinni.  Edessä on jonkun muun telineitä, takana Roihuvuoren ulkoilutie.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...