Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 19. lokakuuta 2010

Maston lasku Tiistaina 19.10.2010

Tämä teksti on ensimmäinen, joka on kirjoitettu NYT-tilassa.  Aikaisempaan Kaunissaari-sarjaan tulee vielä päivitystä, ehkä runsaastikin.  Saa-nähdä, kuinka saan nämä tekstit pysymään järjestyksessä...

Toisen Marina-75 veneen omistaja ehdotti, että laskisimme mastot yhdessä; no sehän sopi.  Tiistai-aamuna ilma näyttikin aluksi hienolta, mutta sitten etelästä vyöryi synkännäköinen pilvirintama.  Kun 12.00 olin satamassa, niin tuuli tempoili melkoisesti.  Keitin vettä varastoon 0.5 Litraa ja pari kuppia vielä juotavaksi; teetä, vähän hunajaa.  Olikohan jotakin 6 astetta ja tuulen tuntuma 4-5 puuskaista...  Otin takin pois ja puuhailin puomin ja purjeen pois, puomi mastotelineelle ja purje myttyyn keulahyttiin.  Minulla ei ollutkaan purjepussia nyt saatavilla.

Nosturin hoitaja oli verkkoja kokemassa, kalaa tuleekin näihin aikoihin hyvin.  Moottorin käynnistyi ongelmitta 13.20 ja ajoin nosturille.  Tunnelmaa; betoniset kelluvat aallonmurtajat ja laiturin päiden tolpat.  Kerhomökin laituriponttoonit oli tuotu Sipoon selän laidalta laiturin päähän.  Radion antenni raapiutui hieman laiturin reunaan nosturilla.  Asettelin veneen köysillä oikeaan kohtaan, sihtailin kaula kenossa kohti taivasta; windex oli käden ulottuvilla tikkailta ja kiipesin ruuvimeisseli taskussa portaita.  Varovasti, palomiesotteella.  Kolme käpälää koko ajan tiiiviisti tikkailla, yksi vaihtaa.  Onnistui hyvin; kiipesin Windex hampaissa takaisin maankamaralle.

Kävin hakemassa mastokärryt, toinenkin Marina-75 tuli, ja nosturinhoitaja oli perannut kalansa.  Varikset, nuo säntilliset virkamiehet, odottivat tarkkoina lähettyvillä.  Siinä oli nyt kaksi Marina-75 venettä, eikä minulla ollut kameraa; perheenjäsen kuvailee kotona ja onhan meillä näitä kuvia jo.  Tuuli oli tällä rannalla melkein olematon.  Hienoa!  Nostoliina irtosi kerran hetkeksi koukusta, ei muita mutkia.  Käsi tietenkin repeytyi hieman jossakin pyörösokassa; veri pyhittäköön tämän toimituksen.     Kolmen ihmisen voimin masto hoituikin nopeasti rantaan kärryille.

Vaihdoimme veneiden paikkoja, nyt oli rullagenuassa hieman työtä; minä pitelin sitä, kun masto veivattiin veneen katolle, missä siitä tulee kurkihirsi telekointiajaksi.   Suljin vielä oman veneeni hetkeksi ja kävin viemässä maston aitaukseen katettuun telineeseen.  Saalingit toki olin ensin irrottanut ja hieman pakannut mastoa tiiviimmin.

Yksi hauska kommellus minulle sattui, kun ajoin veneeni tällä kertaa aisapaikalle, lähelle nostopaikkaa.  Kerron siitä pian; aiheella KENKÄ.

Aisapaikalla on mukava olla, ripustin kuitenkin vielä köysiä kylkisuojaksi varmuuden vuoksi.  Pakkasin vain yhden kassin, pääasiassa ruokaa ja välineitä, poiskuljetettavaksi.  Pika-ateria ja torkut keulakajuutassa, aika kylmää oli.  Kun heräilin, oli tihkusadetta, ja välillä kovempaakin.  Patjojen kuljetus ei siis tulisi kysymykseen.    17.20 vene kiinnni, varmistus vielä kumilenkillä sisäpuolelta kahvaan, kun yläsuljin on vähän falski.  Kassi olkapäälle ja kotia kohti, huppu suojaa sateelta.  Mukava olo, kun sai homman tehtyä näin kivuttomasti.

3 kommenttia:

  1. Tjaa kyllä veneet pitäisi purjehtia tänne talvehtimaan, meri on auki läpi vuoden (golfvirta). Eikö olisi hienoa päättää vuosi luovimalla tänne ja aloittaa uusi kausi myötäisessä;)

    VastaaPoista
  2. Hip, Hap, Hei ! Tuuli venheen Pohjois-Norjaan vei! Tuosta voisi kehittää sellaisen Suomen oman Hurtigrutenin. Parinsadan veneen armada kerrallaan, se vasta olisi komeaa. Mutta riittääkö teillä punkkapaikkoja turisteille? Ja ei kai teillä vaan ole kylmää siellä?

    VastaaPoista
  3. Paikkoja on ja talvi menee yleensä +-0 lämpötiloilla. Viime talven kylmin päivä oli -16 ja se oli kylmin 22 vuoteen ;)

    VastaaPoista

kiruta tähä eres vähä...