Hieman huurretta laiturilla, linnunkakkaa runsaasti kannella. Kävellään siis varovasti ja lähtiessäni viritän pilkkiongesta siimat kannelle ja keulapurjeen skuuttiköyden avotilaan. Lintujen elintavat ovat syksyllä muuttumassa, ehkä paremman luokan veneet ovat jo maissa ja nyt minunkin veneeseeni kelpaa tulla kakkimaan. Hurraa. Arvonkohennus varisten ranking-listalla. Mutta kun minäkään en mene niiden pesiä häiritsemään, miksi ne sitten tulevat minun pesääni? Siis katson vastatoimeni oikeutetuksi. Mitähän ulosteiden entsyymit tekevät kansilaudoille?.
Veneen tyhjennyksessä aiheuttaa miettimistä se, että teen ehkä pari lyhyttä reissua ensi viikolla. Ruokaa ja työkaluja yms pitää siis vielä reissuilla olla.
Minulla on tietenkin mini-kone mukana, jotta voin tuoreeltaan kirjoittaa tunnelmat, kun vene
keikkuu mukavasti paalupaikalla laiturissa. Testataan ohjelman toimintoja: Virre tässsä nyyt onn. Eikö oikoluku huomaa sitä? Hmm. Open Officen ohjeita pitäisi siis taas selailla.
Kävelen pitkin laitureita ja telakka-aluetta. Otan runsaasti kuvia; ihailen veneitä, koko tätä upeaa näytelmää kesän ja talven välimaastossa.
Löysin Picasa-ohjelmasta kuvien varmuuskopiointi toiminnon!! Upeaa, saan kierrettyä Windows Defenderin typerät puolustusmuurit. En löytänyt Picasasta mahdollisuutta kansioiden ja hakemistojen lukitukseen, jolla tahattomat hiiren siirtelyn tuhot saataisiin kuriin.
Klo 15.30 upea auringonpaiste. Aloitan hernekeiton teon. Viritän lupaamani lintuesteet; köydet puomin päälle ja avotilaan. Ja siimaa pitkinpoikin etukannelle maston ympäristöön. Uskon, että varikset huomaavat ne jo valoisassa. Niitä tuli paikalle runsain joukoin samoihin aikoihin kun nosturi lähti pois. Lähtiessäni meinaan itse kompastua niihin.
Klo 16 lähdin kotiinpäin. Mastonosturin luona oli pari miestä pyytämässä täkykaloja 9 mm verkolla. Meri ja syksy ja kalamiehet. Siinä on sitä kestävää onnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...