Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Telakalla vene sijoitetaan omalle pukilleen.

 Telakan avoin kenttä täytetään laidoilta alkaen.  Nosturi pääsee sitten alueen keskelle ja veneet voidaan sijoitttaa tiiviisti.  Isommat veneet ovat lähimpänä rantaa.
Veneen asettelu pituussuunnassa on tarkkaa, koska pullein osa pitää saada venepukin keskelle.   Kölissä on kuljetustuki, pieni kolo, jonka sijoitan keskimmäisen poikkipalkin mukaan.
Seuraavaa venettä jo nostetaan, mutta tämä on tässä nyt.  Pohjan likaisuutta ei tässä huomaa, mutta se oli varsin limainen.  Sehän on vaaratonta, vaikka ehkä viekin veneen  nopeudesta hieman.
Näkinpartaa oli hieman vesirajassa ja perävantaassa kymmenisen yksittäistä merirokkoa kiinnittyneenä.
Pieni huokaisun paikka, mutta työt jo odottavat.  Toki ehdin käydä venekerhon mökillä kahvit ja sillileivän ottamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...