Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kaikuluotain antoi outoja hälytyksiä keskellä merta

Minulla on tällainen vanhanaikainen kaikuluotain, missä on kiertävä osoitin valomerkeillä.  Veneen keulassa on anturi, jota ei edes ole porattu pohjan läpi, pelkkä kiinnitys veneen lattiaan.  Se on hieman kölin oikealla puolella ja näyttää siis viistosti eteenpäin, kuten kai kuuluukin.

Olin kulkemassa Sipoon selällä kirkkaana kesäpäivänä, tuttua reittiä ja hiljaiseen aikaan.  Ne ovat selviä vesiä, syväähän siellä on, noin 35 metriä.  Mutta tarkkana pitää kuitenkin olla ja joka suuntaan tähystää, vaikka moottoripursi onkin hidas kulkuväline.

Äkkiä kaikuluotain näytti 6 metriä!  Häh!  Pientä paniikkia, tutkin merikartat, tähystelin, pohdin...  Kyllä reitti oli oikea ja paikka oikea, eikä pohjaa tietenkään näkyvissä vaikka kuinka tähysti.
Missä siis vika?

No, kaikuluotain oli säädetty asteikolle 24 metriä, ja mittari oli siis tavallaan mennyt jo "kerran ympäri", ja näytti siis 24+6 metriä.  Kun säädin sen 240 metriä asteikolle, niin se näytti oikein 30 m.
Vene oli silloin minulla ensimmäisiä vuosia, joten en ollut tullut huomanneeksi asiaa aikaisemmin.

Toisen kerran olin aamuhämärissä Korppoon eteläpuolella, tyynessä vedessä saarten välissä.  Siellä luotain äkkiä näytti 3-2 metriä, vaikka piti olla 8 tai kymmenen.   Hiljensin ja ihmettelin; siinä taisi olla tiivis silliparvi.   Mukava muistella sitäkin hetkeä näin jälkikäteen.
Olisikohan sen voinut vaikka pitkävartisella haavilla testata?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiruta tähä eres vähä...