Olin menossa kauniina kesäpäivänä Malkasaareen käymään, se on sellainen puolen tunnin matka, missä ongelmana ei ole muu, kuin parin kalastajan verkkojen väistelyt. Ilma oli leppoisa ja olin jo melkein laiturissa, kun äkkiä konehuoneesta kuului kova pamaus, sihinää ja lukuisia muita ääniä. Moottori sammui. Sammutin nopeasti virran.
Tilanne oli mitä mukavin; olin saaren suojanpuolella, ja juuri liukumassa kohti laituria vauhdilla, joka riitti perille juuri sopivasti. Mutta ankkuria en enää ehtisi laskemaan. Käänsin venettä hieman, se liukui kyljittäin laituriin, kiinnitin sen ja laitoin lepuuttajat. Vilkaisin, ettei moottoritilassa sentään ollut tulipaloa ja suljin jäähdytysvesihanan.
Jahas! Tässä siis ollaan ja tilanne tämä.
Tiesin tarkalleen, mitä tällaisessa tilanteessa täytyy ehdottomasti ensimmäiseksi tehdä.
Nyt ruvetaan viettämään kesää! Nautitaan olosta. Eväät valmiiksi, radio mukaan, päivän lehti. Niitä pakatessa on vesi jo kiehunut termospulloon laitettavaksi. Vielä istuma-alusta, puukko, kirves ja tulitikut. Joo, ja kiikari.
Sitten rannalle. Jo laiturilla on ihana olla; saaren rannalla on siinä kohtaa pieni hiekkaranta ja siinä kelpaa katsella aaltojen leikkiä. Muutama oikein kivasti laitettu vaki-telttailijan asumus siinä rinteessä, jollakin jopa surffilauta. Saari on hiljanen näin arkipäivällä, taidan olla ainoa ihminen saaressa. Keittokatoksen viereisellä kalliolla on pöytä, aurinko paistaa upeasti pienelle aukiolle, suuret koivut ja muut puut reunustavat lentopallokenttää. Levitän evääni ja huvitukseni pöydälle, radio päälle ja lukemiset esiin. Kahvia tai teetä valinnan mukaan.
Tässä paikassa vallitsee ihmeellinen, kesäinen tunnelma. Joskus täällä on sijainnut suuri huvila ja keittokatos on sen vanhoilla perustuksilla. Vanhat kiviaidat ja kiviset portaat ovat vielä jäljellä. Tämä on yksi minun mielipaikoistani, jossa kyllä viihtyy pari tuntia. Mieli lepää ja keho saa ravintoa. Jossakin vaiheessa on mukava kävellä saaren ympäri, katsella kiikarilla ympäristöä ja laskea teltat. Niitä on tavallisesti hieman toistakymmentä, pääasiassa huvilateltan tyyppisiä. Pari tuntia on sopiva aika tällaiseen rentoutumishetkeen.
Sitten tuli mieleen; ai, se moottori! Oli levätty jo tarpeeksi, siis veneeseen tutkimaan tilannetta. Ja vika löytyi: Moottorin kyljessä oleva pakoputken vedenerotin oli pamahtanut poikki, ja sylinteri siis täynnä merivettä ym. Olin tässä vaiheessa vielä senverran uusi, että minulla meni pari tuntia, kun tyhjensin sylinterin ja sain toimivan hätäpaikkauksen pakoputkeen. Laitoin vielä varmuuden vuoksi ylimääräisen letkun, jolla voisin huuhdella pakoputkea, jos se kuumenisi liikaa. Mutta eiväthän dieselit kuumene. Lähtöön ei ole kiirettä; kannattaa monta kertaa tarkistaa, että kaikki on varmasti oikein. Sitten vesi, ja sähköt, ja taas tarkastus. Moottori käyntiin ja tarkkaillaan viisi minuuttia. Toimii, ja öljypuolikin kunnossa. Ja hätäpaikkaukseni näyttäisi kestävän kotisatamaan asti vaikka moottori tärisikin.
Ja sitten lähtöön, matkalla välillä vilkaisu moottoritilaan, kaikki kunnossa. Ja niin pääsin sitten kotilaituriin, ja asiat olivat siis hyvin. Paikkaukseni oli nipinnapin kestänyt. Korjaustoimet ovatkin sitten ihan oma tarinansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...