Vene saaria kiertää, maisemaa vaihtaa, tuulta etsii, myrskyjä kaihtaa. Kitaran soitossa elämän ilo, ulapan kimmellys, auringon kilo.
Syksyn kylmässä usva ja pimeä, saaret ja rannat, vailla nimeä. Satamaa etsit kuin äitisi kohtua, himmeän lyhdyn valo tuo lohtua ...

perjantai 19. marraskuuta 2010

Veneilijän perheessä herkutellaan talvella; pussikeittoja, puuroa, säilykkeitä ja muuta mukavaa mitä ei kesällä ehtinyt syödä.

Joopa joo, paljon tuli ruokaa kannettua veneeltä kotiin.  Ne olivat veneessä siisteissä muovilaatikoissa sohvan alla, makaronia, riisiä, kastikkeita, pienissä lasipurkeissa erilaisia herkkutahnoja ja tietenkin niitä mainioita maksapasteija ja lohitahna putkiloita, sellaisia hammmastahnaputkilon muotoisia.  Eipä tule retkellä pula herkuista kun aamuleivälle siitä sipaisee.  Kaikenlaista pikamuonaa, tuollaista nopeasti laitettavaa veneessä oli varastossa.  Ja jos olisi syksyllä pari kertaa juuttunut saareen pidemmäksi aikaa, niin olisi tuo varasto paljonkin pienentynyt.  Ja parempi ratkaisu on olla muonaa repullinen liikaa kuin päivän verran liian vähän.

Ja nyt ne ovat kotona kaapissa tai retkitarvikelaatikossa.  Olen joitakin jo hiljalleen käyttänytkin, säilykepurkit on menevää tavaraa.  Noita tonnikalasäilykkeitä taisi jäädä 10 purkkia.   Kahvit, sinapit ja ketshupit menivät heti kulutukseen, jonkun kastikkeenkin tein ja spagettia meni.  Veneen teevarasto on nyt kotona jo käytetty loppuun, kaakaota vielä on.

Kivoja yllätyksiä olivat nuo 135 gramman pienissä lasipurkeissa olevat Pasta- ja välimerentahnat yms.  Ne tuovat aika kivaa vaihtelua silloin, kun ei kauppaan pääse.

Jos lähden metsäretkelle tai luontopolulle, niin otan mukaan jotakin pientä pussia, mutta kovin vitkaan tuo "pussimeri" pienenee.  Ai, niin; nyt muistui mieleen tuo mainio mustikkasoppa.  Sitä Ekströmin juttua Lapinretkillä aikoinaan nautittiin aamupuuron kanssa, nyt ei ole muistanut.  Makeita jälkiruokia ja vanukkkaita en ole paljoa käyttänyt, joku papupurkki ja hedelmäsäilyke on.  Tämän ruokakasan turvin tässä loppuvuodesta säästää kohtalaisen summan kauppalaskussakin.   Pitää vaan säännöllisesti kurkata kaappeihin ja etsiä näitä "arkistojen aarteita".  Mutta jotakin varmaan unohtuu johonkin kaapin nurkkaan pitkäksikin aikaa.

Keväällä jos jonkun niistä sattumalta vie veneelle takaisin, niin laitan siihen paksulla teipillä merkinnän; Jämä VUODELTA 2010.   Minkä veneeseen jättää sen kotoaan löytää....


1 kommentti:

kiruta tähä eres vähä...