Veneiden väliin kerääntyy talvella korkeat lumikinokset.

Taukoilua lupasin tämän blogin postauksiin, ja taisikin sitä tulla lähes 50 päivää.  Talvisissa merkeissä se aika on mennyt; lunta on etelärannikolla tullut hurjasti.  Telakka-alueella on vain rannan suuntainen tie avoinna, muualle on vain kapeat polut.

Kun kävin tammikuun alussa lataamassa akkuja, oli veneelle pääseminen todella vaikeaa.  Lähellä ollut pienvene auttoi; sen viereen oli omistaja tehnyt pienen polun.  Silti se oli melkoista kahlaamista, taas kaupunkikengillä... Latailin akkuja nyt vain tunnin ajan; varasukkia kun ei ollut mukana niin palelu iski nopeasti.  Eikä oikein ollut kannattavaa mennä vartiokoppiinkaan lämmittelemään, kun olisi joutunut mennentullen kahlaamaan.   Vietin siis pressun alla tunnelmoiden ja pientä askaretta tehden hauskaa laatuaikaa.  Tämä parituntinen rantakäynti oli melkoista urheilua tälläkertaa.

Pressu on kestänyt varsin hyvin, ainoastaan kurkihirren päälle kertyy joskus kymmensenttinen lumikerros.

Lumi on jo hieman peittänyt noita parruja, jotka ovat pressun varmistimena; ne olisi pitänyt ripustaa hieman korkeammalle.  Nyt pressuun voi tulla hieman vetoa.  Ja keväällä näiden kinosten sulamista saa odotella pitkään.
Tuttuja ihmisiä rannassa tapaa vain satunnaisesti, ilmat ovat jatkuvasti aika kylmiä.  Jäilläkään ei ole paljon liikkujia; ensimmäisten pakkasten aikaan lumi peitti mudostuvan jään, joten siitä ei päässyt tulemaan kovin vahvaa.

Rannalle on myös tuotu suuria betonisia elementtejä, joista tehdään rantamuurin loppuosaan uusi reunus.  Meidänkin r-laiturimme kohdalle tämä korjaus nyt ulottuu.  Vilkasta kevätkesää on siis rannalla tiedossa.  Yksi vene on ilmeisesti vielä jäissä, sen päälle on rakennettu katos.  Mutta talven selkä on ilmeisesti taittunut; suojakelejäkin on jo ollut.  Kaiken tämän lumimäärän ja pimeyden keskellä tuntuu uskomattomalta ajatella kevättä.   Mutta kyllä sen aika on tulossa.
.