Ja tässä nyt vihdoinkin pääsi kevään tunnelmaan; miten tuttuja nämä konttaavat asennot ovatkaan, hankalasti kurotellen, ahtaissa paikoissa pujotellen. Joskus joutuu moneen eri suuntaan vääntämään itseään, että ulottuu harjalla joka paikkaa. Ensin katto, sitten hyttikannet, etukansi ja sivukannet. Lopuksi avotila. Puhaltelen välillä pölyjä keuhkovoimalla parraslistan raosta. Näissä siivoamis- ja hiontatöissä käsien liikeet ovat vähän samoja, kuin millä tämä Karate-Kid harjoitteli; hänhän kiillotti autoa. Siinä vähitellen vahvistuu työkuntoon.
Ja siinä äkkiä minut havahduttaa joutsenen mahtavien siipien humina, kun se lentää sataman ja rantahaavikoiden ylitse.
Siivous on myös yksi niistä töistä, missä työturvallisuus on otettava huomioon. Hengityssuojain ei olisi pahasta ja työaika on syytä rajoittaa mahdollisimman lyhyeksi ja heti sen jälkeenkäydä laiturin reunalla tuulettamassa keuhkonsa ja vaatteensa. Siksipä en enää ryhtynytkään hiontatöihin tänään.
Eväänä oli teetä ja sämpylää, reissumiestä salaatilla ja kinkulla. Murustakaan eväistä ei saa veneeseen tiputtaa talven aikana. Lähtiessä vielä vilkaisu veneen sisätiloihin; kaikki kunnossa.
Päivä oli pilvinen ja tyyni. Pari miestä oli varmistamassa rannalla, kun yksi haki jään alta, avannosta merkkitolppaa. Siinä oli talvella ollut vene, joka oli sitten hinattu pois. Avannon merkiksi oli laitettu tolppa, naruilla varmistettuna ja nyt ne olivat luonnollista tietään painuneet hieman lähemmäksi pohjaa. Ja sieltä se nyt nousi sitten luonnollista tietä. Ongelmana oli myös pieni öljyläikkä, joka oli asfaltille jäänyt jonkin työkoneen jäljiltä. Se pitäisi imeyttää pois sahanpurulla.
Minä kävin vielä varastokaapillani varmistamassa tilanteen; hiomatarvikelaatikko oli siellä, mutta tinneriä ei ollut. Ja haalarit taisivat olla ämpärin alla veneen katolla, muistaakseni. Siis kaikki valmiiina seuraavaa käyntiä varten, joka saattaisi olla jo huomenna, torstaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiruta tähä eres vähä...